keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hattara-aivo

Tulin juuri kaupungilta kotiin ja mielessä oli vaikka mitä, mistä pitäisi kirjoittaa tänne. Nyt en muista enää yhtäkään asiaa eli olen todellinen hattara-aivo. Sää on ollut tänään ankean harmaa ja masentava. Maassa on kyllä lunta, mutta sekin tuntuu muuttuneen loskaiseksi, harmaaksi massaksi.

Kerronpa ensin ravintolasta jossa lounastimme suomineitojen kanssa. Da Antonio sijaisee Domina Inn hotellin alakerrassa ja oli viihtyisiä sekä laadukkaan oloinen paikka valkoisine liinoineen. Lounasaikaan sieltä sai 20% alennuksen listahinnoista. Annokset olivat á la carte tyylisiä, mutta sopivian kokoisia lounaaksi. Ei sieltä halvimmasta päästä, mutta ei mikään järkky kalliskaan. Ja kaikki on aina kiinni siitä mihin suhteuttaa.

Hintatasosta tuli mieleen, että käytin miehen pikkutakin pesulassa ja lasku oli 2,50 latia (3,53€). Suomen hintatasosta en tiedä, sillä en ole aikaisemmin ko. pesulapalvelua käyttänyt, mutta mielestäni tuo oli kohtuullinen hinta tähän maahan. Täällä täytyy muutenkin muistaa että palvelut ovat todella edullisia Suomen hintatasoon nähden.

Sain eilen luettua Debroah Rodriguezin teoksen Kabulin kauneuskoulu loppuun. Sain kirjan lainaan jo viime kuussa ja lupasin lainata sen edelleen toiselle suominaiselle, joten meinasi tulla kiire että sain luettua sen tämän päivän lounaaseen mennessä :)

Pidin kirjasta paljon, ehkä sen kielellinen anti ei ollut kovin kummoista, mutta kun ajattelee että se on tositarina niin kielellä ei enää ollut niin suurta merkitystä. Amerikkalainen nainen, Debbie, lähtee Afganistaniin vapaaehtoisena avustustyöntekijänä ja miettii itsekin että mitä hän siellä oikein tekee. Hän on kampaaja eikä oikein löydä keinoa auttaa paikallisia, kunnes vierailee kabulilaisessa kampaamossa. Hän saa ajatuksen perustaa kauneuskoulun sodan repimään Kabuliin ja kouluttaa afgaaninaisista oikeita kampaajia.

Kirjan kevyt tyyli ja hassut jutut melkein saivat unohtamaan sen, kuinka kovia afganistanilaiset ovat kokeneet. Tarinan erilaiseten ihmisten kohtaloista sekottuivat paikoin hiuslakkaan ja permanenttirulliin, mutta koskettivat silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!


Tälle illalle olisi tiedossa vielä teatteri reissu suominaisten kanssa. Joten taidan ryhtyä tutkimaan karttaa, että tiedän minne mennä ja mistä löydän lähimmän parkkipaikan. Tapanani on, että ennen kuin lähden kotoa autolla minnekään, googletan ensin reitin ja tarkistan kartasta missä on lähin parkkialue. Ei ole mukava pörrätä liikenteessä ja etsiä parkkipaikkaa kun ympärillä viuhtoo autoja edestakaisin.

Nyt minä muistan pari juttua, mistä piti kirjoittaa!

Tämä ei varsinaisesti ravintolasuositus, mutta kuitenkin. Kävimme eilen lapsen kanssa Cili Pica paikassa syömässä, kyseessä eräänlainen pizza ketju, jonka toimipisteitä on ympäri kaupunkia. Yksi löytyy mm Stockmannilta. Hintatasoltaan ok ja pizzat olivat, no sellaisia peruspizzoja, ei mitään maata järistyttäviä makuelämyksiä. Vertaisin Suomen Kotipizzaan. Mutta siis latviankielen sana pica tarkoittaa pizzaa.

Toinen mistä piti kirjoittaa on Spïce kauppakeskuksen lausuminen. Itse lausuin, kuten varmasti kaikki muutkin ulkomaalaiset sanan samoin kuin engalnninkielisen sanan spice. Latvilaiset lausuvat sen kuitenkin samoin kun se kirjoitetaan eli se kuulostaa kuta kuinkin tältä: spiitse. Lisäksi olen ymmärtänyt, että sanalla on jokin latviankielinen merkitys, mutta en muista mikä :)

2 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Minäkään en nyt muista, paljonko Suomessa miehen pikkutakin pesulareissu maksaa (edelliskerrasta joku ½ vuotta), mutta sanoisin, että hyvinkin 5-10 kertaa tuon 3,53 €. Riippuu niin kaupungista ja pesulasta. Olisihan noita palveluita hauska käyttää täällä Suomessakin - ja usein! - mutta tosiaan se hinta... huh huh... :)

Riikka kirjoitti...

Niinpä, itselläkin on se mielikuva että Suomessa tämä lysti maksaa huomattavasti enemmän.