maanantai 31. tammikuuta 2011

Kuun viimeinen

Niin sitä tammikuu hurahti että hupsista. Tiedän, että helmikuu hurahtaa vielä sukkelammin.

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä! Tuntuu, että pitkän harmaan jakson jälkeen pala aurinkoa nostaa mielialaa hurjasti. Huomisellekin on luvattu vielä hieman aurinkoa ja sitten tuleekin taas sateet. Odotan kesää, lämpöä ja ennenkaikkea aurinkoa. Mutta ennen sitä on mielenkiintoista nähdä Riian kevät :)

Tälle viikolle on tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa samoin ensiviikolle. Lisäksi tuntuu että kevättä kohden mennessä kiihtyy myös vieraiden määrä ja lisäksi meillä on jossain vaiheessa suunnitteilla pyörähtää Suomessakin. Ei voi ainakaan valittaa, että elämä olisi tylsää!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Odottavan aika on pitkä

Saan viikon päästä itselleni uuden kameran. Voi että odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Tähän asti olen pärjännyt puhelimen kameralla, mutta kuten alla olevista kuvista näkyy niin laatu ei ole kovin kummoinen. Kamera saapuu Suomesta, sillä oli edullisempaa ostaa se sieltä kuin täältä. Hinta oli itse asiassa aivan sama numeroina, mutta valuutta vain eri ;)

Joten tällä kertaa luvassa hieman kuvia, toivottavasti seuraavassa kuvapäivityksessä olisi jo parempi laatuisia otoksia!

 Vanhassa kaupungissa oleva maailman pyörä iltavalaistuksessa.

 Harmaa päivä ja harmaa talo. Luulin tätä aluksi jonkilaiseksi toimistotaloksi, mutta onkin asuintalo.

 Surullinen rakennus, nähtävästi ollut jonkilainen tehdas aikoinaan. Nyt tyhjä, autio ja hylätty. Jätetty rapistumaan pystyyn. Näitä täällä on paljon, sillä purkaminenkin maksaa.

 Tämä talo on kiehtova mysteeri. Hienot puitteet, jotka on jätetty rapistumaan. Kuka tässä on asunut? Mitä tarkoitusta talo on palvellut?

 Äskeinen talo hieman lähempää.

 Portti Jurmalassa. Portin takaa häämöttää joko rauniot tai rakenteilla oleva pohja. Mikä on tämän paikan tarina?

Pilkahdus aurinkoa!

Täältä löytyy pilvin pimein taloja ja rakennuksia joiden tarinan haluaisin kuulla. Kuka niissä on asunut? Miksi ne on hylätty? Mitä tehtaissa on valmistettu ja miksi niiden toiminta on loppunut? Lisäksi täältä löytyy valtavasti Neuvostoarkitehtuuria, noita harmaita betonimöhkäleitä ja massiivisia taloja. Joten toivottavasti uuden kameran myötä pääsen jakamaan noita rakennuksia myös täällä.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Akvaparks

Tänään teimme viimeikin odotetun visiitin Jurmalaan Akvaparksiin. Tosin ennen sitä täytyi käydä etsimässä miehelle ja lapselle uima-asut. Ajoimme läheiseen ostoskeskukseen, sillä arvelimme että varmimmin löydämme etsimämme urheilukaupasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kummassakaan urheilukaupassa ei ollut ollenkaan myynnissä uima-asuja, joten suuntasimme ostoskeskuksen ruokakauppaan eli supermarkettiin. Sieltä löysimme miehelle sopivat housut mutta lasten valikoima oli onneton, kokoja oli lähinnä vauvoille. Kävin eräässä lastenliikkeessäkin katsomassa, mutta sielläkään ei ollut uikkareita myynnissä. Lopulta meidät pelasti Lindex! Sieltä löytyi juuri sopivat muumi uikkarit pienelle polskijalle :)

Akvaparks itsessään oli minulle positiivinen yllätys. En ole mikään vesipuistojen asiantuntija, ja viimeksi olen sellaisessa tainnut vierailla yläasteen leirikoulussa 90-luvulla. Hinta oli yllättävän kallis, yli 30 latia meidän perheeltä. Pukuhuone oli yhteinen kaikille, seinuistoilla oli pienet kopit missä vaihdettiin uimapuvut päälle. Suihkutila oli myös yhteinen, eikä ollut puhettakaan että uikkaria olisi otettu pois peseytymisen ajaksi.

Itse allasosasto oli iso ja todella monipuolinen. Löytyi aaltoallas, porealtaita, ulkoallas, lapsille oma laiva-allas sekä lukemattomia vesiliukumäkiä ja pienempiä altaita sekä virtaava joki jossa sai kellua virran muakana sekä tietenkin vielä saunat (tavallinen ja turkkilainen). Naapurin tyttö sai huijattua minut pariin vesiliukumäkeen! Jos olisin etukäteen tiennyt mitä tuleman pitää niin olisi jäänyt kokeilematta, mutta hyvät kyydit niissä ainakin sai. Joka mäellä oli oma laskualustansa, osaan mentiin yksin, osaan taas pari-kolme yhdellä laskualustalla.

Ruokailu onnistui hyvin yläkerran ravintolassa minne tepasteltiin uikkarit päällä. Maksun sai hoitaa rannekkeella. Sammalla tavalla maksettiin allasbaarissa Spa-osastolla. Seinällä olevan kyltin mukaan drinkkejä löytyi joka lähtöön! Poreammeissa lähes jokaisella olikin drinksulasi kädessä.

Niin vain neljä tuntia hurahti eikä missään vaiheessa ollut tylsää. Tänne täytyy mennä uudelleen!

Akvaparks sijaitsee siis Jurmalassa, noin 24 km:n päässä Riian keskustasta. Suosittelen paikkaa etenkin lapsiperheille sekä niille jotka kaipaavat joko rentoutumista tai aktiviteettiä veden parissa. Jokaiselle löytyy varmasti jotain :)

perjantai 28. tammikuuta 2011

Pilkahdus aurinkoa

Tänään, monen harmaan ankean päivän jälkeen paistoi aurinko. Ja mieli oli välittömästi parempi!

Aamu tosin alkoi katastrofaalisissa merkeissä, sillä nukuimme pommiin. Hyvin kuitenkin selvisimme itse kukin liikkeelle ja ehdimme ajoissa kuka minnekin. Kun palasin takaisin kotiin ja menin naapuriin aamuteelle ennen kymmentä olin itse asiassa valmis painumaan takaisin pehkuihin. Keräsin kuitenkin naapurin kannustuksella energiani ja suuntasin pikasuihkun jälkeen naapurin kanssa kaupungille.

Meillä ei ollut oikein varsinaista syytä kiertää kauppoja, mutta yhtäkkiä huomasin olevani sovituskopissa ja kokeilevani mekkoja. Olin joskus ohimennen maininnut naapurille, että tarvitsisin jonkunlaisen coctailmekon, vai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan. Löysin täydellisen mekon, mutta se hinta... Vaikka hintataso täällä onkin suht edullinen niin silti 85 latia (~123€) mekosta oli minusta hieman liikaa. Mekko jäi kauppaan. Onneksi löysin kuitenkin toisesta kaupasta huomattavasti edullisemman, yksinkertaisen tyylikkään mekon. Joten ei mennyt hukkaan tämäkään kaupunkireissu :)

Hieman harmittaa, että päässyt nauttimaan tämän päiväisestä auringosta muuten kuin autossa istumalla. Mutta jospa viikonloppuna saisimme hieman lisää tuota luonnon parasta lääkettä!

torstai 27. tammikuuta 2011

Löytö

Olen kissojen ja koirien kanssa etsinyt täältä erästä Lumenen kasvonpuhdistusainetta. Tiedän toki, että Lumene on Suomalainen tuota ja suunnattu erityisesti pohjoismaiselle ihotyypille, eikä sitä välttämättä löydy ympäri maailmaa. Mutta olen törmännyt Lumenen muuhun kosmetiikkaan täällä muun muassa Stocmannilla sekä paikallisissa kosmetiikka kaupoissa Drogaseissa. (Drogas on siis ketju, joka on erikoistunut myymään kosmetiikkaa, hiustuotteita, pesuaineita, wc-paperia, siivoustavaroita yms.) Mistään en ole kuitenkaan löytänyt käyttämääni oranssia tuubia, muita Lumenen tuotteita löytyy kyllä. Kunnes eilen löysin sen, Prismasta! Jes :)

Toinen kaipaamani kosmetiikkatuote on ollut Blistexin huulirasva. Olen vuosien aikana pahasti addiktoitunut käyttämään juuri sitä, enkä oiken osaa käyttää muita. Ihana ystäväni toi minulle viime vuoden puolella kaksi tuubia tuliaisena <3 Tätäkin tuotetta olen etsinyt sieltä täältä, kunnes vahingossa törmäsin siihen apteekissa!

Joten nyt voisi sanoa, että kauneuden perusasivat ovat kunnossa ;)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Sitä ollaan jo keskiviikossa!

Aika on taas hurahtanut luvattoman nopeasti. Nyt ollaan jo keskiviikossa ja minulla on sellainen olo, etten ole saanut aikaiseksi mitään tällä viikolla. Nyt pitää tormistautua!

No, toki maanantaina tein kunnon suursiivouksen ja eilen luin loppuun Ilkka Remeksen Shokkiaallon, joka oli muuten yllättävän hyvä. Olen tainnut lukea lähes koko Remeksen tuotannon. Ne ovat hyviä kyllä, mutta yleensä teosten loppu on jotenkin älytön. Shokkiaallon kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaan kirjasta saattoi nauttia alusta loppuun. Suosittelen :)

Viime perjantaina käytiin napurin ja tämän serkun kanssa elokuvissa katsomassa Burlesque. En ole mikään Cherin tai Christina Aguileran suurin fani, mutta elokuva oli hyvä. Kivaa musiikkia ja tanssia, ja tietenkin ripaus rakkautta. Hyvän mielen elokuva.

Leffan jälkeen mentiin Pomodoroon syömään, nam mitä pizzaa! Ja Tiramisu vei kielen! Alkusalaatiksi ottamani pastasalaatti oli järkyttävän iso, mutta ei mikään makuhermoja kutkutteleva elämys. Onneksi siis hyvä ja maukas pizza kompensoi tämän. Iltaa jatkoimme pieneen pubiin, jossa sai ihme ja kumma polttaa sisällä! Latvian ravintoloita on kohdannut samat EU-määräykset kuin Suomeakin. Tupakointia on rajoitettu tai se on kielletty kokonaan. Tämä on tietenkin hyvä asia ruokaravintoloissa. Pubeissa ja kahviloissa ei (yleensä) saa polttaa ja discoissa on tupakoinnille varattu oma huone tai nurkkaus.

Pubin jälkeen suuntasimme vielä kahteen discoon. Ensimmäisestä paikasta ei jäänyt niin mukava fiilis, sillä ystäväni laukku hävisi yhtäkkiä kun olimme tanssilattialla. Lähdimme tietenkin heti etsimään sitä, mutta emme löytäneet. Viimein sanoin (englanniksi) ystävän serkulle, joka seisoi vartijan vieressä vahtimassa ulos meneviä ihmisiä, että eiköhän pitäisi soittaa poliisit paikalle. Vartija kuuli ilmeisesti mitä puhuimme, sillä hän puhui hetken langattomaan mikrofoniinsa ja hetken päästä tarjoilija toi kadonneen laukun meille takaisin. Tarjoilijan versio oli se, että laukku oli löytynyt tiskiltä, mutta ystäväni tiesi tarkkaan että se hävisi tanssilattialla. Emme tietenkään tehneet asiasta enää sen kummenmpaa numeroa sillä laukku oli löytynyt, jäimme vain miettimään mahtoiko henkilökunta olla anastuksen takana. Onneksi kaikki oli laukussa tallella, eikä mitään puuttunut.

Varoituksen sana siis täällä liikkuville! Pitäkää ihan oikeasti huolta omaisuudestanne. Turisteilta varastetaan vielä helpommin kuin paikallisilta. Älkää jättäkö tavaroitanne minnekään kun olette ravintolassa ja vaikka nousisitte vain hakemaan servettiä/haarukkaa/lasia viereisestä pöydästä tai tiskiltä, ottakaa käsilaukku mukaan tai sanokaa seurueellenne että jätätte laukun tuolille. Jos lähdette yöelämään, niin jättäkää passit, turhat maksukortit ja ylimääräinen käteinen hotellin turvaboxiin. Ei kannata ottaa turhia riskejä jos ei ole aivan pakko.

Vaikka nyt varoittelen ja pidän palopuhetta turvallisuudesta, niin ei tämä sen kummempi paikka ole kuin mikä tahansa muu suurkaupunki. Kyllä Helsingissäkin tapahtuu aivan varmasti vastaavaa, puhumattakaan maailman muista kaupungeista tai pienistä kylistä. Tilaisuus tekee varkaan, niinhän sitä sanotaan. Ja humalatilassa oleva ihminen on entistä otollisempi kohde. Joten rennosti reissuun, turvallisuutta ja ennen kaikkea maalaisjärkeä unohtamatta!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Flunssa iski

Niin siinä sitten kävi, että flunssa sai voiton meidän perheestä. Koko porukalla nenä valuu ja kurkkua kaihertaa. Onneksi lämmin juoma auttaa sekä pitkät yöunet :)

Tänään kävin paikallisessa virastossa, jossa hoidetaan eräänlaisia auto asioita tai ajolupa asioita. Mielenkiintoisen tilanteesta teki se, että minua palvellut henkilö ei osannut juuri ollenkaan englantia. Oma latvian kielen sanavarastoni rajoittuu fraaseihen: labi (hyvä), paldies (kiitos), labdien (päivää) ja ataa (hei hei). Joten niillä ei pitkälle päästy. Hoidin kuitenkin homman joten kuten ja jätin tarvittavat dokumentit. Kun oli lähtenyt pois, soitin miehelle ja pyysin että joku hänen työkavereitsaan soittaisi vielä virastoon ja tarkistaisi menikö asia oiken. Hetken päästä mies soitti minulle takaisin ja kertoi, ettei hänen paikallinen työkaverinsakaan ollut saanut oikein tokkua hoituiko homma niin kuin piti. No, se nähdään viikon päästä kun menen vierailemaan samaisessa virastossa uudelleen.

Iltapäivällä menen naapuriin saunomaan ja sitten lähdetään tyttöjen kanssa elokuviin ja syömään. Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tiistain turinat

Ensiksi pakko sanoa, että hauskin hakusana millä tähän blogiin on tultu on: mitä hattara maksaa =) Tuosta ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle, vaikka tuskinpa etsijä löysi vastausta täältä.

Viikonloppuna käytiin ajelulla Bauskassa (60 km Riiasta) sekä Salaspilsissä (aivan Riian kupeessa). Kummassakin tapauksessa kysymys oli todellakin vain ajelusta, sillä Bauskassa oleva Rundalen kartano on talvisin suljettu. Joten sinne täytyy suunnata uudelleen kesällä. Salaspilsissä on puolestaan ollut toisen maailmansodan aikaan natsien keskitysleiri, joten sitäkin täytyy käydä vilaisemassa sitten kun lumet ovat sulaneet.

Vesipuisto jäi tällä kertaa näkemättä ja kokematta, sillä lapselle iski taas vaihteeksi flunssa. Täytyy toivoa, että paranee pian ettei tauti pitkity. Itselläkin on hieman flunssan oireita, joten täytynee ottaa droppia etten sairastu.

Tänään tapahtui taas jotain niin peri latvialaista. Meille piti tulla huoltomies kello 13.00. Suuntasin siis aamupäivästä hoitamaan kauppa-asioita. Mies sitten soitteli minulle 10.55 että huoltotyyppi onkin jo tulossa ja on kahdenkymmenen minuutin päästä meillä kotona. Äkkiä loput ostokset kärryyn ja auton nokka kohti kotia. Odottelin aikani ja välillä jo soitin miehellekin, että olinko myöhässä. No, en ollut sillä huoltomies saapui sitten 12.40. Niin paikallista kuin olla ja voi!

Äsken huomasin, että täällä sataa vettä. Joten se siitä talvesta, kai. Ulkona on ollut useamman päivän todellinen pääkallo keli, kun lämpötila on ollut plussan puolella ja lumi on alkanut sulamaan. Ihania lätäköitä siellä täällä ja etenkin jäätä!

Ajattelin että olisin kirjoittanut vielä paikallisesta työttömyysturvasta, mutta en oikein ole vielä perillä siitä. Alunperin ymmärsin, että täällä ei ole ammattiliittoja lainkaan, mutta tänään kuulinkin että niitä on. Sen tiedän että työttömyyskassoja täällä ei ole, vaan valtio maksaa työttömyyskorvausta (joka on todella pieni ja sitä maksetaan puoli vuotta - vuosi). Työntekijää töissä suojaa ymmärtääkseni yleinen laki, joten kai se on sitten niin että täällä on ammattiliittoja mutta ei työehtosopimuksia. Yritän selvittää vielä asiaa ja kirjoitan sitten viisaanpana lisää.

Se mikä kuitenkin on varmaa, että täällä on hyvät edut raskaana oleville. Äitiysloma alkaa noin puoli vuotta ennen laskettua aikaa! Suomessahan se alkaa pääsääntöisesti noin kuukautta aikaisemmin. Joten tästä syystä en ole nähnyt missään maha pystyssä olevia myyjiä, kaupankassoja, postineitejä tai tarjoilijoita :) Se minulle ei ole vielä selvinnyt, että kuinka pitkään äiti voi olla kotona hoitamassa vauvaa. Ehkäpä selvittelen tätäkin :)

perjantai 14. tammikuuta 2011

Latvialaisia rakkauslauluja

Keskiviikon teatteri oli varsin mielenkiintoinen. Kyseessä oli Austrumu Robeža niminen pieni teatteri Vanhassa kaupungissa. Neuvosto tyyliin sisustettu paikka, jopa vessan seinäkaakeleita myöten. Ennen esitystä tarjoiltiin ruokaa ja juomaa sai tilata koko esityksen ajan. Toki ruokailuakin sai jatkaa esityksen ajan, ja lisääkin olisi kai voinut tilata.

Esitys, jota me olimme katsomassa oli eräänlainen konsertti. Anta Eņģele lauloi latvialaisia rakkauslauluja, jotka taisivat mennä meidän seurueelta hieman ohi. Onneksi mukana oli myös suomalainen Marko, jota veti pienen Elvis shown sekä soitti upeasti haitaria. Harmittaa, että hänen latviankieliset vitsinsä menivät meiltä ohi, sillä emme ymmärtäneet kieltä.

Mukava ilta kaiken kaikkiaan, ja ainakin ikää tuli lisää kun nauroimme niin paljon :)

Olen saanut hyviä uutisia tällä viikolla, sillä ystäväni on varannut lennot tänne, samoin neljä ihanaa työkaveriani. Mahtavaa! Tervetuloa!

Eilen pistin aivot narikkaan ja vietin mukavan leffaillan naapurin luona tyttöporukalla. Tuntui hyvältä olla vain ja höpöttää niitä näitä. Tänään jaksoinkin olla taas hyvä äiti koko päivän.

Viikonlopulle ei ole vielä ihmeellisiä suunnitelmia. Toinen naapuri pyyteli meitä sunnuntaina vesipuistoon, joten ehkä käymme huomenna ostamassa koko porukalle uimapuvut. Lisäksi haluaisin käydä jossain ajelemassa ja näkemässä taas uusia paikkoja.

Kivaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hattara-aivo

Tulin juuri kaupungilta kotiin ja mielessä oli vaikka mitä, mistä pitäisi kirjoittaa tänne. Nyt en muista enää yhtäkään asiaa eli olen todellinen hattara-aivo. Sää on ollut tänään ankean harmaa ja masentava. Maassa on kyllä lunta, mutta sekin tuntuu muuttuneen loskaiseksi, harmaaksi massaksi.

Kerronpa ensin ravintolasta jossa lounastimme suomineitojen kanssa. Da Antonio sijaisee Domina Inn hotellin alakerrassa ja oli viihtyisiä sekä laadukkaan oloinen paikka valkoisine liinoineen. Lounasaikaan sieltä sai 20% alennuksen listahinnoista. Annokset olivat á la carte tyylisiä, mutta sopivian kokoisia lounaaksi. Ei sieltä halvimmasta päästä, mutta ei mikään järkky kalliskaan. Ja kaikki on aina kiinni siitä mihin suhteuttaa.

Hintatasosta tuli mieleen, että käytin miehen pikkutakin pesulassa ja lasku oli 2,50 latia (3,53€). Suomen hintatasosta en tiedä, sillä en ole aikaisemmin ko. pesulapalvelua käyttänyt, mutta mielestäni tuo oli kohtuullinen hinta tähän maahan. Täällä täytyy muutenkin muistaa että palvelut ovat todella edullisia Suomen hintatasoon nähden.

Sain eilen luettua Debroah Rodriguezin teoksen Kabulin kauneuskoulu loppuun. Sain kirjan lainaan jo viime kuussa ja lupasin lainata sen edelleen toiselle suominaiselle, joten meinasi tulla kiire että sain luettua sen tämän päivän lounaaseen mennessä :)

Pidin kirjasta paljon, ehkä sen kielellinen anti ei ollut kovin kummoista, mutta kun ajattelee että se on tositarina niin kielellä ei enää ollut niin suurta merkitystä. Amerikkalainen nainen, Debbie, lähtee Afganistaniin vapaaehtoisena avustustyöntekijänä ja miettii itsekin että mitä hän siellä oikein tekee. Hän on kampaaja eikä oikein löydä keinoa auttaa paikallisia, kunnes vierailee kabulilaisessa kampaamossa. Hän saa ajatuksen perustaa kauneuskoulun sodan repimään Kabuliin ja kouluttaa afgaaninaisista oikeita kampaajia.

Kirjan kevyt tyyli ja hassut jutut melkein saivat unohtamaan sen, kuinka kovia afganistanilaiset ovat kokeneet. Tarinan erilaiseten ihmisten kohtaloista sekottuivat paikoin hiuslakkaan ja permanenttirulliin, mutta koskettivat silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!


Tälle illalle olisi tiedossa vielä teatteri reissu suominaisten kanssa. Joten taidan ryhtyä tutkimaan karttaa, että tiedän minne mennä ja mistä löydän lähimmän parkkipaikan. Tapanani on, että ennen kuin lähden kotoa autolla minnekään, googletan ensin reitin ja tarkistan kartasta missä on lähin parkkialue. Ei ole mukava pörrätä liikenteessä ja etsiä parkkipaikkaa kun ympärillä viuhtoo autoja edestakaisin.

Nyt minä muistan pari juttua, mistä piti kirjoittaa!

Tämä ei varsinaisesti ravintolasuositus, mutta kuitenkin. Kävimme eilen lapsen kanssa Cili Pica paikassa syömässä, kyseessä eräänlainen pizza ketju, jonka toimipisteitä on ympäri kaupunkia. Yksi löytyy mm Stockmannilta. Hintatasoltaan ok ja pizzat olivat, no sellaisia peruspizzoja, ei mitään maata järistyttäviä makuelämyksiä. Vertaisin Suomen Kotipizzaan. Mutta siis latviankielen sana pica tarkoittaa pizzaa.

Toinen mistä piti kirjoittaa on Spïce kauppakeskuksen lausuminen. Itse lausuin, kuten varmasti kaikki muutkin ulkomaalaiset sanan samoin kuin engalnninkielisen sanan spice. Latvilaiset lausuvat sen kuitenkin samoin kun se kirjoitetaan eli se kuulostaa kuta kuinkin tältä: spiitse. Lisäksi olen ymmärtänyt, että sanalla on jokin latviankielinen merkitys, mutta en muista mikä :)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Juhlaväsymystä ilmassa

Viikonloppu meni rennoissa tunnelmissa. Lepäiltiin kotona ja kerättiin voimia, ehkä jonkinlaista "juhlimisväsymystä" ilmassa. Joulun ja vuoden vaihteen jälkeen tulee aina sellainen ajanjakso, ettei meneminen kiinnosta vaan tekee mieli vain ladata akkuja ja siirtää ajatukset kohti kevään odottamista. Etenkin tänä vuonna tuo on korostunut, sillä joulun ja uuden vuoden lisäksi juhlimme yhdet häätkin väliviikolla.

Eilien kuitenkin keräsimme voimamme ja lähdimme juhlimaan naapurin merkkipäivää. Kävimme syömässä Monterosso ravintolassa Vanhassa kaupungissa. Hintatasoltaan paikka on kalliimmasta päästä, mutta ruoka oli todella hyvää. Alkusalaatiksi otin tomaatti-mozzarella-avokadoa, johon olisin kaivannut jotain kastiketta tai öljyä, muuten oli oikein maistuvaa. Pääruokasi söin Kievin kanaa, joka oli oikein onnistunut makuelämys. Jälkiruoaksi perinteistä Tiramisua, joka kruunasi illan, nam mitä herkkua! Maistoin myös päärynä-sinihomejuusto jälkiruokaa, jota suosittelen jos on homejuuston ystävä!

Ravintola Monterosso.

Ehkä minun pitäisi hieman selventää käsitettä "naapuri". Kirjoitan näköjään aina vain naapurista, mutta en välttämättä tarkoita samaa ihmistä :) Meillä on paljon naapureita, jotka ovat joko suomalaisia tai latvialaisia, miehiä ja naisia. En tiedä kuinka erottelisin näitä naapureita toisistaan, sillä en myöskään halua kertoa heidän oikeita nimiään. Joten niin pitkään ennen kuin keksin jonkin keinon kuinka erottaa naapurit toisistaan, kutsun heitä kaikkia yleisesti naapuriksi :) Koittakaa pysyä perässä!

Tälle viikolle ei ole ihmeempiä tiedossa. Lapsi menee luultavasti parina päivänä kerhoon ja itselläni on suomineitojen lounas. Joten eiköhän loppuviikosta ole taas luvassa uusi ravintola suositus!

Säästä vielä sananen. Lumisade on muuttunut vesisateeksi ja pakkanen plussa-asteiksi. Joten nyt jos tulee uudelleen pakkasta Riika jäätyy ja pelti kolisee. Vaikka tuo lumi oli lopulta aika rasittavaa, niin sentään se olisi kauniinpaa kuin harmaa loska. Toivottavasti kevät tulee pian!

torstai 6. tammikuuta 2011

Jonotusta ja miehiä katolla

Parin päivän takainen huono-olo oli luultavasti ruoan aihettumaa (huonosti pesty rucola-salaatti?) sillä muu perhe on pysynyt terveenä ja olo helpotti pian. Minä olin ainoa, joka ahmi rucolaa antaumuksella. Onneksi kuitenkin näin, ettei oikea vatsaflunssa päässyt jylläämään meillä!

Eilen pääsin eroon geelikynsistäni, ja täytyy sanoa, että nyt on ihanaa kirjoittaa koneella. Tuntuu, että sormet suorastaan lentävät näppäimistöllä :)

Tänään jonottelin siellä täällä eripuolella Riikaa. Lähdimme naapurimme kanssa pienelle shoppailu kierrokselle, lähinnä etsimään muutamia huonekaluja naapurille sekä meille. Kävimme Spïce Homessa, Elkorissa sekä lopuksi Stockmannilla. Ja aina paikasta toiseen siirtyessämme saimme jonottaa ruuhkassa, joka ei oikeastaan ollut "oikeaa ruuhkaa" vaan syynä olivat peltikolarit.

Jos täällä ajaa ison tai pienen kolarin, autoja ei saa siirtää ennen kuin vakuutustarkastaja tai poliisin on käynyt paikalla, ei vaikka autot tukkisivat liikenteen joka suuntaan. Tähän syynä on kuulema halu ehkäistä vakuutuspetoksia. Hyvä systeemi, mutta se ruuhkauttaa liikenteen todella pahasti, eikä paikalla ole varmasti ketään ohjaamassa liikennettä.

Harmittavaa kaiken tuon jonottamisen jälkeen oli, ettemme edes löytäneet etsimiämme. Täytynee käydä jonain toisena päivänä muissa paikoissa, ehkä vähämmällä jonottamisella.

Usean päivän ajan olen katsonut sydän syrjälläni katoilla keikkuvia miehiä. Kuten olen jo tuhat kertaa sanonut, täällä on tullut lunta riittävätsti, joten katojakin täytyy putsata. Joillakin miehillä on sentään ollut jonkinlaiset turvaköydet, mutta etenkin omakotitalojen tai pienenmpien kerrostalojen katoilla on näkynyt miehiä ilman minkäänlaisia turvavarusteita. Toki maassa odottaa pehmeä lumi, mutta kuinka paljon se auttaa jos tulee päälleen alas tai talolla on enemmän korkeutta kuin yksi kerros? En tiedä kuinka paljon viime päivinä sairaaloissa on laastaroitu näitä kattosankareita, toivottavasti ei kovin montaa.

On sitä lunta kuulema tullut Suomessakin, joten toivottavasti siellä kattojen puhdistajat muistavat käyttää oikeanlaisia suojavarusteita!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Uusi malli

Tämä päivä on mennyt pitkälti sängyn pohjalla, sillä viime yön vietin vessassa pönttöä halaillen. En tiedä onko kyseessä jonkinlainen ruokamyrkytys vai ihan oikea pöpö. Muu perhe on vielä tässä vaiheessa pysynyt terveenä, joten toivottavasti kysymyksessä oli vain ruoan aiheuttama häiriö. Nyt helpottaa jo onneksi!

Koska en jaksanut tänään tehdä mitään, huomenna onkin monta asiaa hoidettavana. Ensimmäiseksi hankkiudun eroon geelikynsistä, sillä ehkä nämä eivät kuitenkaan olleet minun juttuni. Voi olla, että jossain vaiheessa hankin vastaavanlaiset uudelleen, mutta silloin niiden täytyy olla huomattavsti lyhyemmät! Nyt tietokoneella kirjoittaminen on ollut hankalaa, sillä kynnet olivat alusta alkaen liian pitkät minulle, ja ovat vain kasvaneet ja kasvaneet. Lisäksi huomiselle on tiedossa jääkaapin täydentämistä sekä muita juoksevien asioiden hoitoa.

Vaihdoin tämän blogin mallia, vaikka en tiedä olenko tähän yhtään sen tyytyväisempi kuin edelliseenkään. Elokuussa tuskailin, kun en silloinkaan osannut päättää sopivaa väriteemaa, joten ei tässä puusta pitkälle päästy :) Mennään tällä kuitenkin hetki uuden vuoden kunniaksi!

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Eilen saatiin yksi vuosi paketoitua loppuun ja tänään korkattiin kokonaan uusi vuosi. Paljon on ajatuksia ja suunnitelmia tälle vuodelle, vaikka yhtään lupausta en ole tehnyt, enkä tee. (Tietenkin aina on ne ikuiset: karkkilakko, painon pudotus, liikuntaa lisää jne, mutta turha niitä on tehdä kun ne eivät kuitenkaan kestä paria viikkoa kauempaa.) Tällä hetkellä ajatuksissa päällimäisenä ovat opiskelut, sillä olen ottanut todellisen joululoman enkä ole puolta ajatusta uhrannut opinnoilleni, maanantaina sitten. Toisaalta en halua tehdä mitään lupauksia asian suhteen, vaan otan rennosti ja katsotaan mitä siitä sitten tulee :)

Vuosi vaihdettiin isolla porukalla, noin 30 henkeä lapset mukaan lukien. Olimme alkuillan meillä nyyttäriperiaatteella ja ennen puolta yötä siirryimme naapurin luokse ampumaan raketteja ja kilistämään skumpalla. Ihanaa latvian-suomalaista sekamelskaa ja rentoa yhdessä olemista!

Tänään jatkoimme brunssilla täällä meillä, sillä eilisestä jäi niin paljon ruokaa! Ja olipahan minullekin ensimmäinen oikea brunssi skumpan kera ;) Sitten siirryimme ulos lumitöihin, joita sitten riittikin.

Jos tänne sataa vielä lisää lunta olemme pulassa! Ymmärtääkseni täällä ei ole niin sanottuja "lumen kaatopaikkoja", joten lunta kuskataan keskustasta jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle. Tämä on hidasta ja hankalaa puuhaa. Täällä meillä, kauempana keskustasta, ei tämmöistä "palvelua"/mahdollisuutta ole, joten lunta on siellä minne se mahtuu. Osa kaksikaistaisista kaduista on muuttunut puolitoistakaistaisiksi, sillä tätä lunta todellakin riittää!

Nyt nokka kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille :)