Kevättä ilmassa?

Viikonloppu oli ihanan aurinkoinen, vaikkakin tuulinen. Tuulensuojassa aurinko lämmittää ihanasti ja lisäksi olen (muka) huomaavinani, että lumikinokset ovat pienentyneet hitusen :) Alkuviikolle on luvattu taas pikkupakkasta, mutta loppuviikosta näyttäisi olevan taas paikoin plussan puolella.

Viime viikolla meinasin totaalisesti kyllästyä veden kantamiseen kaupasta. Kuten olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, täällä ei suositella juotavaksi hanavettä. Riian putkistoverkosto on vanha ja putkien pinnoilta voi irrota veteen haitallisia aineita. Lisäksi vesi on todella kalkkipitoista. Joten olemme nyt pian puolitoista vuotta kantaneet juomaveden kaupasta 5 litran tonkissa.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää jotain vesifirmaa, joka toisi tarvittaessa 5 x 18 litran tonkat kotiin ja veisi tyhjät pois. Tässä on vain ongelmana se, ettei meillä ole säilytystilaa niille täysille/tyhjille vesiastioille. Lisäksi mieheni vastustaa sellaista vesiautomaattia, joita näkee virastoissa. Ne ovat kuulema rumia :) No joo, eiväthän ne mitään sisustusihmeitä ole, mutta ainakin säästyisi tuo kantamisen vaiva. Ja kylmää vettä sasi kätevästi "hanasta".

Suomessa lomaillessa oli niin ihanaa vain avata vesihana ja juoda! Ehkä siksi tämä veden kantaminen tuntuu niin turhauttavalta, kun tietää kuinka helppoa siellä reilun 400 kilometrin päässä asia on. Kaipaan todellakin puhasta ja juomakelpoista vettä!

Luin muuten viikonloppuna Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen. Kinsellahan on tunnettu Himoshoppaaja kirjoistaan, joihin en ole valitettavasti (vielä) tutustunut. Tämä Kevytkenkäinen kummitus oli yllättävän hyvä ja paikoin niin hauska että oli pakko nauraa ääneen. Sellainen sopivan kevyt, "aivot narikkaan" teos.

Tarinan päähenkilö Lara on elämässään kaikin puolin epäonnistunut: headhunter firma parhaan ystävän kanssa on lähes konkurssin partaalla ja ihanan suloinen poikaystävä Josh on juuri jättänyt eikä vastaa tekstareihin. Isotäti Sadien hautajaisissa Laran elämä muuttuu, kun isotäti ilmestyykin yhtäkkiä kummituksena Laran eteen ja vaatii tätä etsimään kadonneen kaulakorunsa. Tietenkin puhuminen kummitukselle aiheuttaa monta herkullista ja noloa tilannetta. Tosin Sadie auttaa sisaren pojantytärtään löytämään myös uuden rakkauden ja kyllä se kadonnut kaulakorukin lopulta löytyy. Vakavasti tarinaa ei voi ottaa, mutta se siitä tekeekin nautinnollista luettavaa. Todellista hetken huumaa ilman taka-ajatuksia ;)