Tai ehkäpä tämä "kriisi" on alkanut jo viime vuoden puolella? Joka tapauksessa tähän blogiin ei ole tullut kirjoitettua, ja se on aiheuttanut minulle pienen kriisin. Olen jo monta viikkoa pohtinut mitä teen tämän blogin suhteen. Onko minulla jotain uutta ja kivaa kirjoitettavaa tänne? Mitä ylipäänsä haluan kirjoittaa? Kenelle oikein kirjoitan tätä blogia? Itselleni, Suomessa asuville ystäville ja sukulaisille, Riikaan matkaaville turisteille? Äh, ei ole helppoa, mutta toisaalta täytyykö kaikkiin kysymyksiin löytääkään vastausta?
Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin selättää tämän sisäisen kriisini. Ehkä jatkan samalla linjalla kuin aikaisemminkin, ehkä keksin jotain uutta? Aika näyttää, mutta nyt kerron joka tapauksessa vähän kuulumisia! Koska nyt eletään jo tammikuun viimeistä päivää ja edellinen päivitys oli joulukuun puolivälissä, paljon on ehtinyt tapahtua. Toisaalta taas tuntuu, että elämä kulkee omissa uomissaan eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Arki on arkea ja viikonloput perheen yhteistä aikaa.
No, joulun olimme Suomessa, mikä oli mielestäni hyvä sään kannalta. Täällä Riiassa jouluna oli ollut reilusti plusasteita ja vihreä nurmikko. Suomessa meillä oli sentään vähän lunta ja pari astetta pakkasta :) Minusta jouluun kuuluu ehdottomasti lumi, muuten joulu ei tunnu joululta. Uudeksi vuodeksi palasimme kotiin Riikaan auto täynnä joulupukin tuomisia. Olimme siis olleet kilttejä viime vuonna! Täytyy kyllä sanoa, että täällä osataan paukutella ilotulitteita paremmin kuin Suomessa! Oli mahtavaa katsoa puolenyön aikaan ikkunasta niin kaupungin ilotulitusta kuin yksityisiä ilotulituksiakin. Välillä oli jopa sellainen olo, ettei tiennyt mistä ikkunasta olisi ollut parhaat näkymät :)
Joulukuuhun kuului myös opintojen päättyminen virallisesti! Ennen joulua kävin hakemassa valmistumistodistukseni. Samalla näytin lapselle oman kouluni, mistä meillä on ollut paljon puhetta syksyn aikana. Lasta ei niinkään kiinnostanut luentosalit ja byrokratian kiemurat, vaan hän ihmetteli että missä koulussani sijaitsee sängyt. Hieman oli hankalaa selittää nelivuotiaalle, että aikuisten koulussa ei nukuta enää päiväunia :)
Uusi vuosi aloitettiin flunssalla. Tai oikeastaan vain minä ja mies niiskutimme, lapsen vastustuskyky on näköjään parempaa luokkaa. Loppiaisena saimme ihania vieraita Suomesta, vaikka sää ei oikein suosinutkaan kaupunkiin tutustumista. Oli kylmää ja sateita, märkää ja harmaata.
Jokunen viikko sitten saatiin lunta vihdoin ja viimein! Minä kyllä kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat selkeät neljä vuodenaikaa. Muuten elämä tuntuu ihan hassulta. Tällä viikolla on myös pakkanen paukkunut, joten lisävillapaitaa on pitänyt kaivella kaapinperukoilta. Pakkasesta huolimatta parasta on ollut aurinkoiset ja kirkkaat päivät. Ei millään malta pysyä sisällä, kun ulkona paistaa ja oikein suojaisessa paikassa aurinko lämmittää ihanasti. Lisäksi päivän pituus piristää ja antaa energiaa.
Muutoin alkuvuosi on sujunut normaalein arkikuvioin. Tammikuun suomineitojen lounas syötiin
Rivierassa. Ihana sisustus ja todella isot annokset! Nälkäisenä tilasin sekä salaatin että lämpimän ruoan. Onneksi molemmat olivat ns. alkupaloja, joten lautaselle ei jäänyt montaa salaatinlehteä. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin tilannut pääruokalistalta :)
Olen kaivannut muutamia täältä pois muuttaneita suomalaisia. Tosin onneksi tänne on jäänyt vielä monta ihanaa ihmistä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia! Oikeastaan vasta nyt tämä expat elämä alkaa näyttämään niitä huonoja puoliaan, mihin kuuluu juuri se että ihmiset vaihtuvat. Toki jo viime kesänä koin muutaman poismuuton, mutta kun ihmisiin ehtii tutustua kunnolla ja sitten koittaa ero, niin kyllä se vähän kirpaisee. Toki sähköposti ja puhelin on keksitty, mutta ei se ole sama asia. Itsellä elämä pyörii näissä samoissa kuvioissa, mutta lähteneillä ovat aivan uudet haasteet ja kuviot edessään. Toivotaan, että saamme tänne tämän vuoden aikana uusia suomalaisia :)
Tällä viikolla on aika jännittää Suomen presidentin vaalejakin. Tosin hieman kaukaiselta tuo politiikka tuntuu täällä. Koen olevani ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa. Suomen asioita luen netistä, mutta silti koen etteivät ne koskea minua. Latvian asioista minulla on vain pieni haisu, mitä nyt kuulen naapureilta. Mutta en seuraa aktiivisesti Latvian tilannetta tiedotusvälineistä. Tiedän, että tämä on vähän tyhmää. Pitäisihän minulla olla jonkinlainen mielikuva siitä, miten tässä maassa oikein menee. Tähän asti olen vedonnut siihen, ettei minulla ole kielitaitoa lukea latvian tai venäjän kielisiä uutisia. Oikeastaan aika noloa tunnustaa tämmöinen asia!
Joten tähän onkin hyvä päättää tällä erää. Tunnen kuitenkin voittaneeni, kun voitin itseni ja sisäisen kriisini, sekä kirjoitin tänne vihdoinkin! Kivaa alkanutta vuotta sekä huomenna alkavaa helmikuuta :)
