Tasan kaksi vuotta sitten muutimme Riikaan. Kirjoitin vuosi sitten ensimmäisen vuoden fiiliksistä ja nyt on aika katsoa ajassa taakse päin kahden vuoden ajan :) Samalla yritän jälleen herätellä tätä blogia eloon! Katsotaan kuinka käy.
Enismmäinen vuosi meni pitkälti opetellessa tämän maan tapoja ja kulttuuria. Toinen vuosi meni jo huomattavasti sujuvammin, sillä arki oli saatu jo rullaamaan kivasti. Tosin toki tämän toisen vuotemme aikana tapahtui pari merkittävää asiaa: minä valmistuin ja toinen lapsemme syntyi täällä Riiassa.
Tämä toinen vuotemme ulkomailla meni minun osalta pitkälti raskaana ollessa. Tokihan raskaus muuttaa aina elämää ja elämäntapoja, minun kohdallani se tarkoitti lähinnä alkoholista luopumista sekä alkuraskauden väsymystä ja huonoaoloa. Raskaus myös sekoitti hieman suunnitelmiani, joten kielikurssit jäivät väliin juuri tuon väsymyksen vuoksi. Mutta alkuraskauden "ongelmien" jälkeen yritinkin nauttia Riiasta lounaiden ja museoiden merkeissä, ja onnistuin siinä suhteellisen hyvin. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja tutustuin lisää tähän kaupunkiin. Kesällä olimme kolme viikkoa Suomessa, jonka jälkeen palasimme takaisin tänne jännittämään synnytystä. Heinäkuusta alkaen arki onkin ollut täynnä vauvaa ja toisella kädellä yritän hoitaa kodin monine töineen.
Edelleen nautin asua Riiassa. Suomesta kaipaan edelleen tiettyjä asioita, jotka ovat oikeastaan tiivistyneet muutamiin elintarvikkeisiin kuten Keisarin morsian teehen sekä Luomu jälkiuunileipään sekä tietysti sukuun ja ystäviin. Prismasta ja Stockmannilta löytyy perusarjessa tarvittavat ruoat, kuten Oivariini, Oltermanni, rasvaton maito (Rainbown luomu!), ruispalat sekä Lindahlsin jugurtit. Ruokavaliomme onkin sekoitus suomalaista ja latvialaista ruokaa höystettynä italialaisilla pastoilla :) Ystäviä ei tietenkään mikään korvaa, mutta tutustuminen syvemmin täkäläisiin suomalaisiin sekä paikallisiin on antanut paljon ja täyttänyt hieman sosiaalista tyhjiötä.
Vauvan kanssa elämä on sujunut mukavasti. Oma aika on tietenkin priorisoitava ja arki sujuu pitkälti lasten ehdoilla, kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä. Tosin pienellä jännityksellä odotan syksyn sateita ja talven loskaa, kuinka sitä sitten saakaan itsensä vaunulenkeille? Tahto on oltava kova, että jaksaa ulos märkään ja kylmään, mutta samapa se olisi siellä koti-Suomessakin :)
Saa nähdä minkälainen kolmas vuotemme Riiassa tulee olemaan!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihmiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihmiset. Näytä kaikki tekstit
maanantai 1. lokakuuta 2012
perjantai 18. marraskuuta 2011
Itsenäisyyspäivä
Tänään on juhlittu Latvian itsenäisyyspäivää. Tulimme juuri kaupungilta, missä oli aivan mahtava ilotulitus! Harmi vaan, etteivät kuvat onnistuneet kovin hyvin.
Latvialla on kaksi itsenäisyyspäivää, joista tämä vuotta 1918 juhlistava on huomattavasti merkittävämpi. Toinen itsenäisyyspäivä, vuoden 1991, on toukokuussa. Kaupungilla on koko tämän viikonlopun mahtavia valoshow-esityksiä. Nyt illalla ihmisiä oli kerääntynyt rantatien, Krasta Ielan, varteen sekä silloille todella paljon. Yllättävää myös lapsia oli paljon liikkeellä. Muutenkin meno on suht rauhallista ja humalaisia juhlijoita ei juurikaan näkynyt.
Jatkamme vielä hetken itsenäisyyspäivän juhlintaa latvialaisten ystäviemme kanssa. Ja joulukuussa onkin sitten vuorossa koti-Suomen juhla!
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Vuosi takana
Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.
Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)
Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.
Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)
Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!
ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.
Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)
Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.
Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)
Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!
ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Kiinni jäin ;)
Tänään suomineitojen lounaalla oli muutama uusi kasvo. Eräs heistä kysyi esittelykierroksen jälkeen, että olenko minä Riikka Riiassa. Olin osannut odottaa, että jossain vaiheessa joku esittää tämän kysymyksen. Täällä on kuitenkin suhteellisen pienet piirit, ja lähes kaikki täällä asuvat suomalaiset tietävät tai tuntevat toisensa jotain kautta. Joten tervehdys teille suomineidot!
Lounastimme tänään kivassa valkosipuliravintolassa, Kiploku Krogsissa. Suosittelen eritysesti valkosipulun ystäville, sillä jopa jälkiruoassa oli valkosipulia :) Söin tuolla aivan ihanaa valkosipulilla marinoitua fetaa, nam! Ravintola on Vanhassa kaupungissa. Tiedän, että kun eräs ystäväni tulee kylään meille hän haluaa ehdottomasti käydä tuolla syömässä. Sehän vaan käy minulle, sillä olen itsekin valkosipulin suurkuluttaja.
Aurinko on hellinyt viime päiviä ja kevät tekee tuloaan. Tänään lasitetulla parvekeella on ollut yli 20 plusastetta! Ihanaa! Lumet sulavat hurjaa vauhtia. Tosin tuuli oli tänään aivan uskomaton. Kun kävelin Vanhan kaupungin katuja, välillä tuntui etten pääse eteenpäin. Ennen lounasta kävelin hieman Vanhassa kaupungissa ja nappasin muutaman kuvan.
Lounastimme tänään kivassa valkosipuliravintolassa, Kiploku Krogsissa. Suosittelen eritysesti valkosipulun ystäville, sillä jopa jälkiruoassa oli valkosipulia :) Söin tuolla aivan ihanaa valkosipulilla marinoitua fetaa, nam! Ravintola on Vanhassa kaupungissa. Tiedän, että kun eräs ystäväni tulee kylään meille hän haluaa ehdottomasti käydä tuolla syömässä. Sehän vaan käy minulle, sillä olen itsekin valkosipulin suurkuluttaja.
Aurinko on hellinyt viime päiviä ja kevät tekee tuloaan. Tänään lasitetulla parvekeella on ollut yli 20 plusastetta! Ihanaa! Lumet sulavat hurjaa vauhtia. Tosin tuuli oli tänään aivan uskomaton. Kun kävelin Vanhan kaupungin katuja, välillä tuntui etten pääse eteenpäin. Ennen lounasta kävelin hieman Vanhassa kaupungissa ja nappasin muutaman kuvan.
Tuomiokirkon torni kuvattuna kapealta kujalta.
Latvian radio, sekä vasemmalla ihanan harrypotterimainen talo.
Eilen, naistenpäivänä, en saanut kukkia sillä mies oli työmatkalla Venäjällä. Edes tuliaisia en saanut, vaikka lähetin vihjailevan tekstiviestin, että Venäjällä naistenpäivä on erityisen tärkeä ;) Tänään lähetin sitten viestin, että näin lähikaupassa ihania tulppaaneja muutama päivä sitten, ja hän voisi halutessaan tuoda minulle kimpun. Saa nähdä kuinka käy!
lauantai 26. helmikuuta 2011
Kiireinen viikko takana
Kylläpäs aika on päässyt hurahtamaan! On tosin ollut kiireinen viikkokin :)
Opiskelut ovat vieneet valtaosan tämän viikon ajasta, jouduin tekemään tehtävän joka vaati aika paljon aikaa. Onneksi se on nyt kuitenkin palautettu ja ensi viikolla luvassa toivottavasti normaali tahti. Lisäksi aktivoiduin vuosien jälkeen käymään taas kuntosalilla. Tosin eipä tuossa käynnissä ole paljon kehumista, sillä kuntoni on surkea. Mutta jos sitä pikku hiljaa ryhtyisi nostamaan kevään aikana, tosin kesäksi on aivan turha haaveilla pääsevänsä bikini-kuntoon! En ole kyllä mikään liikunnan suurkuluttaja, mutta kai sitä jotain pitää ainakin yrittää tehdä.
Tällä viikolla kävin tapaamassa myös kansainvälisiä naisia. Mukava lounas Vanhanssa kapungissa Hotelli Neiburgsin ravontolassa. Ravintolassa tarjolla lounasta arkisin, ja á la carte menu päivittäin. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Taas tapasin uusia ihmisiä, mikä tuntuu aina mukavalta. Paikallisiin täällä on hankalaa tutustua jo senkin takia, etten puhu latviaa. Joten muihin ulkomaalaisiin, tai oikeastaan expatteihin, on helpompi tutustua. Lisäksi expattien kanssa olemme kaikki vähän niin kuin samassa veneessä. Kaikilla on samanlainen elämäntilanne, joten se helpottaa myös tutustumista.
Tänään kävimme etsimässä lapselle ja naapurin vähän vanhemmalle lapselle luistimia. Muutamassa kaupassa piti käydä ennen kuin tärppäsi. Nyt kun vielä pääsisi kokeilemaan niitä! Omat ja miehen luistemet jätimme fiksuina Suomeen, sillä eihän niitä nyt täällä olisi tarvittu. No, on siellä Suomessa paljon muutakin sellaista mille ehkä sittenkin olisi täälläkin löytynyt käyttöä. Jospa niitä toisi tänne pikkuhiljaa, sitä mukaa kun käy autolla Suomessa. Tai sitten ei.
Tälle illalle olemme sopineet naapurin kanssa illanvieton, joten nyt salaatin tekoon :) Mukava rentoutua tämän viikon päätteksi hyvässä seurassa.
Opiskelut ovat vieneet valtaosan tämän viikon ajasta, jouduin tekemään tehtävän joka vaati aika paljon aikaa. Onneksi se on nyt kuitenkin palautettu ja ensi viikolla luvassa toivottavasti normaali tahti. Lisäksi aktivoiduin vuosien jälkeen käymään taas kuntosalilla. Tosin eipä tuossa käynnissä ole paljon kehumista, sillä kuntoni on surkea. Mutta jos sitä pikku hiljaa ryhtyisi nostamaan kevään aikana, tosin kesäksi on aivan turha haaveilla pääsevänsä bikini-kuntoon! En ole kyllä mikään liikunnan suurkuluttaja, mutta kai sitä jotain pitää ainakin yrittää tehdä.
Tällä viikolla kävin tapaamassa myös kansainvälisiä naisia. Mukava lounas Vanhanssa kapungissa Hotelli Neiburgsin ravontolassa. Ravintolassa tarjolla lounasta arkisin, ja á la carte menu päivittäin. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Taas tapasin uusia ihmisiä, mikä tuntuu aina mukavalta. Paikallisiin täällä on hankalaa tutustua jo senkin takia, etten puhu latviaa. Joten muihin ulkomaalaisiin, tai oikeastaan expatteihin, on helpompi tutustua. Lisäksi expattien kanssa olemme kaikki vähän niin kuin samassa veneessä. Kaikilla on samanlainen elämäntilanne, joten se helpottaa myös tutustumista.
Tänään kävimme etsimässä lapselle ja naapurin vähän vanhemmalle lapselle luistimia. Muutamassa kaupassa piti käydä ennen kuin tärppäsi. Nyt kun vielä pääsisi kokeilemaan niitä! Omat ja miehen luistemet jätimme fiksuina Suomeen, sillä eihän niitä nyt täällä olisi tarvittu. No, on siellä Suomessa paljon muutakin sellaista mille ehkä sittenkin olisi täälläkin löytynyt käyttöä. Jospa niitä toisi tänne pikkuhiljaa, sitä mukaa kun käy autolla Suomessa. Tai sitten ei.
Tälle illalle olemme sopineet naapurin kanssa illanvieton, joten nyt salaatin tekoon :) Mukava rentoutua tämän viikon päätteksi hyvässä seurassa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Sitä ollaan jo keskiviikossa!
Aika on taas hurahtanut luvattoman nopeasti. Nyt ollaan jo keskiviikossa ja minulla on sellainen olo, etten ole saanut aikaiseksi mitään tällä viikolla. Nyt pitää tormistautua!
No, toki maanantaina tein kunnon suursiivouksen ja eilen luin loppuun Ilkka Remeksen Shokkiaallon, joka oli muuten yllättävän hyvä. Olen tainnut lukea lähes koko Remeksen tuotannon. Ne ovat hyviä kyllä, mutta yleensä teosten loppu on jotenkin älytön. Shokkiaallon kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaan kirjasta saattoi nauttia alusta loppuun. Suosittelen :)
Viime perjantaina käytiin napurin ja tämän serkun kanssa elokuvissa katsomassa Burlesque. En ole mikään Cherin tai Christina Aguileran suurin fani, mutta elokuva oli hyvä. Kivaa musiikkia ja tanssia, ja tietenkin ripaus rakkautta. Hyvän mielen elokuva.
Leffan jälkeen mentiin Pomodoroon syömään, nam mitä pizzaa! Ja Tiramisu vei kielen! Alkusalaatiksi ottamani pastasalaatti oli järkyttävän iso, mutta ei mikään makuhermoja kutkutteleva elämys. Onneksi siis hyvä ja maukas pizza kompensoi tämän. Iltaa jatkoimme pieneen pubiin, jossa sai ihme ja kumma polttaa sisällä! Latvian ravintoloita on kohdannut samat EU-määräykset kuin Suomeakin. Tupakointia on rajoitettu tai se on kielletty kokonaan. Tämä on tietenkin hyvä asia ruokaravintoloissa. Pubeissa ja kahviloissa ei (yleensä) saa polttaa ja discoissa on tupakoinnille varattu oma huone tai nurkkaus.
Pubin jälkeen suuntasimme vielä kahteen discoon. Ensimmäisestä paikasta ei jäänyt niin mukava fiilis, sillä ystäväni laukku hävisi yhtäkkiä kun olimme tanssilattialla. Lähdimme tietenkin heti etsimään sitä, mutta emme löytäneet. Viimein sanoin (englanniksi) ystävän serkulle, joka seisoi vartijan vieressä vahtimassa ulos meneviä ihmisiä, että eiköhän pitäisi soittaa poliisit paikalle. Vartija kuuli ilmeisesti mitä puhuimme, sillä hän puhui hetken langattomaan mikrofoniinsa ja hetken päästä tarjoilija toi kadonneen laukun meille takaisin. Tarjoilijan versio oli se, että laukku oli löytynyt tiskiltä, mutta ystäväni tiesi tarkkaan että se hävisi tanssilattialla. Emme tietenkään tehneet asiasta enää sen kummenmpaa numeroa sillä laukku oli löytynyt, jäimme vain miettimään mahtoiko henkilökunta olla anastuksen takana. Onneksi kaikki oli laukussa tallella, eikä mitään puuttunut.
Varoituksen sana siis täällä liikkuville! Pitäkää ihan oikeasti huolta omaisuudestanne. Turisteilta varastetaan vielä helpommin kuin paikallisilta. Älkää jättäkö tavaroitanne minnekään kun olette ravintolassa ja vaikka nousisitte vain hakemaan servettiä/haarukkaa/lasia viereisestä pöydästä tai tiskiltä, ottakaa käsilaukku mukaan tai sanokaa seurueellenne että jätätte laukun tuolille. Jos lähdette yöelämään, niin jättäkää passit, turhat maksukortit ja ylimääräinen käteinen hotellin turvaboxiin. Ei kannata ottaa turhia riskejä jos ei ole aivan pakko.
Vaikka nyt varoittelen ja pidän palopuhetta turvallisuudesta, niin ei tämä sen kummempi paikka ole kuin mikä tahansa muu suurkaupunki. Kyllä Helsingissäkin tapahtuu aivan varmasti vastaavaa, puhumattakaan maailman muista kaupungeista tai pienistä kylistä. Tilaisuus tekee varkaan, niinhän sitä sanotaan. Ja humalatilassa oleva ihminen on entistä otollisempi kohde. Joten rennosti reissuun, turvallisuutta ja ennen kaikkea maalaisjärkeä unohtamatta!
No, toki maanantaina tein kunnon suursiivouksen ja eilen luin loppuun Ilkka Remeksen Shokkiaallon, joka oli muuten yllättävän hyvä. Olen tainnut lukea lähes koko Remeksen tuotannon. Ne ovat hyviä kyllä, mutta yleensä teosten loppu on jotenkin älytön. Shokkiaallon kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaan kirjasta saattoi nauttia alusta loppuun. Suosittelen :)
Viime perjantaina käytiin napurin ja tämän serkun kanssa elokuvissa katsomassa Burlesque. En ole mikään Cherin tai Christina Aguileran suurin fani, mutta elokuva oli hyvä. Kivaa musiikkia ja tanssia, ja tietenkin ripaus rakkautta. Hyvän mielen elokuva.
Leffan jälkeen mentiin Pomodoroon syömään, nam mitä pizzaa! Ja Tiramisu vei kielen! Alkusalaatiksi ottamani pastasalaatti oli järkyttävän iso, mutta ei mikään makuhermoja kutkutteleva elämys. Onneksi siis hyvä ja maukas pizza kompensoi tämän. Iltaa jatkoimme pieneen pubiin, jossa sai ihme ja kumma polttaa sisällä! Latvian ravintoloita on kohdannut samat EU-määräykset kuin Suomeakin. Tupakointia on rajoitettu tai se on kielletty kokonaan. Tämä on tietenkin hyvä asia ruokaravintoloissa. Pubeissa ja kahviloissa ei (yleensä) saa polttaa ja discoissa on tupakoinnille varattu oma huone tai nurkkaus.
Pubin jälkeen suuntasimme vielä kahteen discoon. Ensimmäisestä paikasta ei jäänyt niin mukava fiilis, sillä ystäväni laukku hävisi yhtäkkiä kun olimme tanssilattialla. Lähdimme tietenkin heti etsimään sitä, mutta emme löytäneet. Viimein sanoin (englanniksi) ystävän serkulle, joka seisoi vartijan vieressä vahtimassa ulos meneviä ihmisiä, että eiköhän pitäisi soittaa poliisit paikalle. Vartija kuuli ilmeisesti mitä puhuimme, sillä hän puhui hetken langattomaan mikrofoniinsa ja hetken päästä tarjoilija toi kadonneen laukun meille takaisin. Tarjoilijan versio oli se, että laukku oli löytynyt tiskiltä, mutta ystäväni tiesi tarkkaan että se hävisi tanssilattialla. Emme tietenkään tehneet asiasta enää sen kummenmpaa numeroa sillä laukku oli löytynyt, jäimme vain miettimään mahtoiko henkilökunta olla anastuksen takana. Onneksi kaikki oli laukussa tallella, eikä mitään puuttunut.
Varoituksen sana siis täällä liikkuville! Pitäkää ihan oikeasti huolta omaisuudestanne. Turisteilta varastetaan vielä helpommin kuin paikallisilta. Älkää jättäkö tavaroitanne minnekään kun olette ravintolassa ja vaikka nousisitte vain hakemaan servettiä/haarukkaa/lasia viereisestä pöydästä tai tiskiltä, ottakaa käsilaukku mukaan tai sanokaa seurueellenne että jätätte laukun tuolille. Jos lähdette yöelämään, niin jättäkää passit, turhat maksukortit ja ylimääräinen käteinen hotellin turvaboxiin. Ei kannata ottaa turhia riskejä jos ei ole aivan pakko.
Vaikka nyt varoittelen ja pidän palopuhetta turvallisuudesta, niin ei tämä sen kummempi paikka ole kuin mikä tahansa muu suurkaupunki. Kyllä Helsingissäkin tapahtuu aivan varmasti vastaavaa, puhumattakaan maailman muista kaupungeista tai pienistä kylistä. Tilaisuus tekee varkaan, niinhän sitä sanotaan. Ja humalatilassa oleva ihminen on entistä otollisempi kohde. Joten rennosti reissuun, turvallisuutta ja ennen kaikkea maalaisjärkeä unohtamatta!
perjantai 14. tammikuuta 2011
Latvialaisia rakkauslauluja
Keskiviikon teatteri oli varsin mielenkiintoinen. Kyseessä oli Austrumu Robeža niminen pieni teatteri Vanhassa kaupungissa. Neuvosto tyyliin sisustettu paikka, jopa vessan seinäkaakeleita myöten. Ennen esitystä tarjoiltiin ruokaa ja juomaa sai tilata koko esityksen ajan. Toki ruokailuakin sai jatkaa esityksen ajan, ja lisääkin olisi kai voinut tilata.
Esitys, jota me olimme katsomassa oli eräänlainen konsertti. Anta Eņģele lauloi latvialaisia rakkauslauluja, jotka taisivat mennä meidän seurueelta hieman ohi. Onneksi mukana oli myös suomalainen Marko, jota veti pienen Elvis shown sekä soitti upeasti haitaria. Harmittaa, että hänen latviankieliset vitsinsä menivät meiltä ohi, sillä emme ymmärtäneet kieltä.
Mukava ilta kaiken kaikkiaan, ja ainakin ikää tuli lisää kun nauroimme niin paljon :)
Olen saanut hyviä uutisia tällä viikolla, sillä ystäväni on varannut lennot tänne, samoin neljä ihanaa työkaveriani. Mahtavaa! Tervetuloa!
Eilen pistin aivot narikkaan ja vietin mukavan leffaillan naapurin luona tyttöporukalla. Tuntui hyvältä olla vain ja höpöttää niitä näitä. Tänään jaksoinkin olla taas hyvä äiti koko päivän.
Viikonlopulle ei ole vielä ihmeellisiä suunnitelmia. Toinen naapuri pyyteli meitä sunnuntaina vesipuistoon, joten ehkä käymme huomenna ostamassa koko porukalle uimapuvut. Lisäksi haluaisin käydä jossain ajelemassa ja näkemässä taas uusia paikkoja.
Kivaa viikonloppua kaikille!
Esitys, jota me olimme katsomassa oli eräänlainen konsertti. Anta Eņģele lauloi latvialaisia rakkauslauluja, jotka taisivat mennä meidän seurueelta hieman ohi. Onneksi mukana oli myös suomalainen Marko, jota veti pienen Elvis shown sekä soitti upeasti haitaria. Harmittaa, että hänen latviankieliset vitsinsä menivät meiltä ohi, sillä emme ymmärtäneet kieltä.
Mukava ilta kaiken kaikkiaan, ja ainakin ikää tuli lisää kun nauroimme niin paljon :)
Olen saanut hyviä uutisia tällä viikolla, sillä ystäväni on varannut lennot tänne, samoin neljä ihanaa työkaveriani. Mahtavaa! Tervetuloa!
Eilen pistin aivot narikkaan ja vietin mukavan leffaillan naapurin luona tyttöporukalla. Tuntui hyvältä olla vain ja höpöttää niitä näitä. Tänään jaksoinkin olla taas hyvä äiti koko päivän.
Viikonlopulle ei ole vielä ihmeellisiä suunnitelmia. Toinen naapuri pyyteli meitä sunnuntaina vesipuistoon, joten ehkä käymme huomenna ostamassa koko porukalle uimapuvut. Lisäksi haluaisin käydä jossain ajelemassa ja näkemässä taas uusia paikkoja.
Kivaa viikonloppua kaikille!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Hattara-aivo
Tulin juuri kaupungilta kotiin ja mielessä oli vaikka mitä, mistä pitäisi kirjoittaa tänne. Nyt en muista enää yhtäkään asiaa eli olen todellinen hattara-aivo. Sää on ollut tänään ankean harmaa ja masentava. Maassa on kyllä lunta, mutta sekin tuntuu muuttuneen loskaiseksi, harmaaksi massaksi.
Kerronpa ensin ravintolasta jossa lounastimme suomineitojen kanssa. Da Antonio sijaisee Domina Inn hotellin alakerrassa ja oli viihtyisiä sekä laadukkaan oloinen paikka valkoisine liinoineen. Lounasaikaan sieltä sai 20% alennuksen listahinnoista. Annokset olivat á la carte tyylisiä, mutta sopivian kokoisia lounaaksi. Ei sieltä halvimmasta päästä, mutta ei mikään järkky kalliskaan. Ja kaikki on aina kiinni siitä mihin suhteuttaa.
Hintatasosta tuli mieleen, että käytin miehen pikkutakin pesulassa ja lasku oli 2,50 latia (3,53€). Suomen hintatasosta en tiedä, sillä en ole aikaisemmin ko. pesulapalvelua käyttänyt, mutta mielestäni tuo oli kohtuullinen hinta tähän maahan. Täällä täytyy muutenkin muistaa että palvelut ovat todella edullisia Suomen hintatasoon nähden.
Sain eilen luettua Debroah Rodriguezin teoksen Kabulin kauneuskoulu loppuun. Sain kirjan lainaan jo viime kuussa ja lupasin lainata sen edelleen toiselle suominaiselle, joten meinasi tulla kiire että sain luettua sen tämän päivän lounaaseen mennessä :)
Pidin kirjasta paljon, ehkä sen kielellinen anti ei ollut kovin kummoista, mutta kun ajattelee että se on tositarina niin kielellä ei enää ollut niin suurta merkitystä. Amerikkalainen nainen, Debbie, lähtee Afganistaniin vapaaehtoisena avustustyöntekijänä ja miettii itsekin että mitä hän siellä oikein tekee. Hän on kampaaja eikä oikein löydä keinoa auttaa paikallisia, kunnes vierailee kabulilaisessa kampaamossa. Hän saa ajatuksen perustaa kauneuskoulun sodan repimään Kabuliin ja kouluttaa afgaaninaisista oikeita kampaajia.
Kirjan kevyt tyyli ja hassut jutut melkein saivat unohtamaan sen, kuinka kovia afganistanilaiset ovat kokeneet. Tarinan erilaiseten ihmisten kohtaloista sekottuivat paikoin hiuslakkaan ja permanenttirulliin, mutta koskettivat silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Tälle illalle olisi tiedossa vielä teatteri reissu suominaisten kanssa. Joten taidan ryhtyä tutkimaan karttaa, että tiedän minne mennä ja mistä löydän lähimmän parkkipaikan. Tapanani on, että ennen kuin lähden kotoa autolla minnekään, googletan ensin reitin ja tarkistan kartasta missä on lähin parkkialue. Ei ole mukava pörrätä liikenteessä ja etsiä parkkipaikkaa kun ympärillä viuhtoo autoja edestakaisin.
Nyt minä muistan pari juttua, mistä piti kirjoittaa!
Tämä ei varsinaisesti ravintolasuositus, mutta kuitenkin. Kävimme eilen lapsen kanssa Cili Pica paikassa syömässä, kyseessä eräänlainen pizza ketju, jonka toimipisteitä on ympäri kaupunkia. Yksi löytyy mm Stockmannilta. Hintatasoltaan ok ja pizzat olivat, no sellaisia peruspizzoja, ei mitään maata järistyttäviä makuelämyksiä. Vertaisin Suomen Kotipizzaan. Mutta siis latviankielen sana pica tarkoittaa pizzaa.
Toinen mistä piti kirjoittaa on Spïce kauppakeskuksen lausuminen. Itse lausuin, kuten varmasti kaikki muutkin ulkomaalaiset sanan samoin kuin engalnninkielisen sanan spice. Latvilaiset lausuvat sen kuitenkin samoin kun se kirjoitetaan eli se kuulostaa kuta kuinkin tältä: spiitse. Lisäksi olen ymmärtänyt, että sanalla on jokin latviankielinen merkitys, mutta en muista mikä :)
Kerronpa ensin ravintolasta jossa lounastimme suomineitojen kanssa. Da Antonio sijaisee Domina Inn hotellin alakerrassa ja oli viihtyisiä sekä laadukkaan oloinen paikka valkoisine liinoineen. Lounasaikaan sieltä sai 20% alennuksen listahinnoista. Annokset olivat á la carte tyylisiä, mutta sopivian kokoisia lounaaksi. Ei sieltä halvimmasta päästä, mutta ei mikään järkky kalliskaan. Ja kaikki on aina kiinni siitä mihin suhteuttaa.
Hintatasosta tuli mieleen, että käytin miehen pikkutakin pesulassa ja lasku oli 2,50 latia (3,53€). Suomen hintatasosta en tiedä, sillä en ole aikaisemmin ko. pesulapalvelua käyttänyt, mutta mielestäni tuo oli kohtuullinen hinta tähän maahan. Täällä täytyy muutenkin muistaa että palvelut ovat todella edullisia Suomen hintatasoon nähden.
Sain eilen luettua Debroah Rodriguezin teoksen Kabulin kauneuskoulu loppuun. Sain kirjan lainaan jo viime kuussa ja lupasin lainata sen edelleen toiselle suominaiselle, joten meinasi tulla kiire että sain luettua sen tämän päivän lounaaseen mennessä :)
Pidin kirjasta paljon, ehkä sen kielellinen anti ei ollut kovin kummoista, mutta kun ajattelee että se on tositarina niin kielellä ei enää ollut niin suurta merkitystä. Amerikkalainen nainen, Debbie, lähtee Afganistaniin vapaaehtoisena avustustyöntekijänä ja miettii itsekin että mitä hän siellä oikein tekee. Hän on kampaaja eikä oikein löydä keinoa auttaa paikallisia, kunnes vierailee kabulilaisessa kampaamossa. Hän saa ajatuksen perustaa kauneuskoulun sodan repimään Kabuliin ja kouluttaa afgaaninaisista oikeita kampaajia.
Kirjan kevyt tyyli ja hassut jutut melkein saivat unohtamaan sen, kuinka kovia afganistanilaiset ovat kokeneet. Tarinan erilaiseten ihmisten kohtaloista sekottuivat paikoin hiuslakkaan ja permanenttirulliin, mutta koskettivat silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Tälle illalle olisi tiedossa vielä teatteri reissu suominaisten kanssa. Joten taidan ryhtyä tutkimaan karttaa, että tiedän minne mennä ja mistä löydän lähimmän parkkipaikan. Tapanani on, että ennen kuin lähden kotoa autolla minnekään, googletan ensin reitin ja tarkistan kartasta missä on lähin parkkialue. Ei ole mukava pörrätä liikenteessä ja etsiä parkkipaikkaa kun ympärillä viuhtoo autoja edestakaisin.
Nyt minä muistan pari juttua, mistä piti kirjoittaa!
Tämä ei varsinaisesti ravintolasuositus, mutta kuitenkin. Kävimme eilen lapsen kanssa Cili Pica paikassa syömässä, kyseessä eräänlainen pizza ketju, jonka toimipisteitä on ympäri kaupunkia. Yksi löytyy mm Stockmannilta. Hintatasoltaan ok ja pizzat olivat, no sellaisia peruspizzoja, ei mitään maata järistyttäviä makuelämyksiä. Vertaisin Suomen Kotipizzaan. Mutta siis latviankielen sana pica tarkoittaa pizzaa.
Toinen mistä piti kirjoittaa on Spïce kauppakeskuksen lausuminen. Itse lausuin, kuten varmasti kaikki muutkin ulkomaalaiset sanan samoin kuin engalnninkielisen sanan spice. Latvilaiset lausuvat sen kuitenkin samoin kun se kirjoitetaan eli se kuulostaa kuta kuinkin tältä: spiitse. Lisäksi olen ymmärtänyt, että sanalla on jokin latviankielinen merkitys, mutta en muista mikä :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Hyvää uutta vuotta!
Eilen saatiin yksi vuosi paketoitua loppuun ja tänään korkattiin kokonaan uusi vuosi. Paljon on ajatuksia ja suunnitelmia tälle vuodelle, vaikka yhtään lupausta en ole tehnyt, enkä tee. (Tietenkin aina on ne ikuiset: karkkilakko, painon pudotus, liikuntaa lisää jne, mutta turha niitä on tehdä kun ne eivät kuitenkaan kestä paria viikkoa kauempaa.) Tällä hetkellä ajatuksissa päällimäisenä ovat opiskelut, sillä olen ottanut todellisen joululoman enkä ole puolta ajatusta uhrannut opinnoilleni, maanantaina sitten. Toisaalta en halua tehdä mitään lupauksia asian suhteen, vaan otan rennosti ja katsotaan mitä siitä sitten tulee :)
Vuosi vaihdettiin isolla porukalla, noin 30 henkeä lapset mukaan lukien. Olimme alkuillan meillä nyyttäriperiaatteella ja ennen puolta yötä siirryimme naapurin luokse ampumaan raketteja ja kilistämään skumpalla. Ihanaa latvian-suomalaista sekamelskaa ja rentoa yhdessä olemista!
Tänään jatkoimme brunssilla täällä meillä, sillä eilisestä jäi niin paljon ruokaa! Ja olipahan minullekin ensimmäinen oikea brunssi skumpan kera ;) Sitten siirryimme ulos lumitöihin, joita sitten riittikin.
Jos tänne sataa vielä lisää lunta olemme pulassa! Ymmärtääkseni täällä ei ole niin sanottuja "lumen kaatopaikkoja", joten lunta kuskataan keskustasta jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle. Tämä on hidasta ja hankalaa puuhaa. Täällä meillä, kauempana keskustasta, ei tämmöistä "palvelua"/mahdollisuutta ole, joten lunta on siellä minne se mahtuu. Osa kaksikaistaisista kaduista on muuttunut puolitoistakaistaisiksi, sillä tätä lunta todellakin riittää!
Nyt nokka kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille :)
Vuosi vaihdettiin isolla porukalla, noin 30 henkeä lapset mukaan lukien. Olimme alkuillan meillä nyyttäriperiaatteella ja ennen puolta yötä siirryimme naapurin luokse ampumaan raketteja ja kilistämään skumpalla. Ihanaa latvian-suomalaista sekamelskaa ja rentoa yhdessä olemista!
Tänään jatkoimme brunssilla täällä meillä, sillä eilisestä jäi niin paljon ruokaa! Ja olipahan minullekin ensimmäinen oikea brunssi skumpan kera ;) Sitten siirryimme ulos lumitöihin, joita sitten riittikin.
Jos tänne sataa vielä lisää lunta olemme pulassa! Ymmärtääkseni täällä ei ole niin sanottuja "lumen kaatopaikkoja", joten lunta kuskataan keskustasta jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle. Tämä on hidasta ja hankalaa puuhaa. Täällä meillä, kauempana keskustasta, ei tämmöistä "palvelua"/mahdollisuutta ole, joten lunta on siellä minne se mahtuu. Osa kaksikaistaisista kaduista on muuttunut puolitoistakaistaisiksi, sillä tätä lunta todellakin riittää!
Nyt nokka kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille :)
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Puuhapäivä
Tänään ahkeroitiin oikein urakalla. Kuten jo aikaisemmin kerroin, niin lunta on tullut ja riittävästi. Päätimme tänään mennä koko porukalla ulos hieman lumitöihin, ja mukaan lähti naapurustosta useampi lapsiperhe, joten loppuen lopuksi meitä oli pihalla noin 16 henkeä plus muutama koira. Lapset temmelsivät hangessa silä välin, kun aikuiset tekivät lumihommia :) Urakan jälkeen suuntasimme saunaan ja syömään <3
Tähän mennessä en ole ihananpaa päivää viettänyt täällä. Ja ehkä tämä kiteyttää syyn, miksi viihdyn täällä niin hyvin. Kyse on yheteisöstä. Täällä tunnen pitkästä aikaa kuuluvani perheeni kanssa johonkin yheisöön, meillä on ihanat naapurit, joiden kanssa jaamme ilot, surut, riemut, murheet. Tämä on jotain, mitä en ole hetkeen kokenut.
Suomessa edellisessä asuinpaikassani minun oli aluksi vaikea tutustua ihmisiin. Vasta lapsen syntymän ja työn kautta löysin minulle parhaat ja läheiset ystävät. Joten olen todella onnellinen, että olen täällä löytänyt ihania ihmisiä näin lyhyessä ajassa!
Perjantaina vietimme suominaiseten kanssa pikkujoulua, joka oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Aloitimme pienessä viinipaikassa, missä oli ihania tapaksia. Jatkoimme Reval Hotellin Sky Bariin, jonka jälkeen pyörähdimme vielä yökerhossa. Aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa! Ja tämäkin on osa syy, miksi viihdyn täällä. En tarkoita alkoholia ja bilettämistä, vaan hyviä tyyppejä joiden kanssa löytyy yhteinen sävel.
Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta!
Tähän mennessä en ole ihananpaa päivää viettänyt täällä. Ja ehkä tämä kiteyttää syyn, miksi viihdyn täällä niin hyvin. Kyse on yheteisöstä. Täällä tunnen pitkästä aikaa kuuluvani perheeni kanssa johonkin yheisöön, meillä on ihanat naapurit, joiden kanssa jaamme ilot, surut, riemut, murheet. Tämä on jotain, mitä en ole hetkeen kokenut.
Suomessa edellisessä asuinpaikassani minun oli aluksi vaikea tutustua ihmisiin. Vasta lapsen syntymän ja työn kautta löysin minulle parhaat ja läheiset ystävät. Joten olen todella onnellinen, että olen täällä löytänyt ihania ihmisiä näin lyhyessä ajassa!
Perjantaina vietimme suominaiseten kanssa pikkujoulua, joka oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Aloitimme pienessä viinipaikassa, missä oli ihania tapaksia. Jatkoimme Reval Hotellin Sky Bariin, jonka jälkeen pyörähdimme vielä yökerhossa. Aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa! Ja tämäkin on osa syy, miksi viihdyn täällä. En tarkoita alkoholia ja bilettämistä, vaan hyviä tyyppejä joiden kanssa löytyy yhteinen sävel.
Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Pikkujoulut
Olimme eilen miehen kanssa Latvian suomalaisen killan pikkujoulussa. Mukava tilaisuus ja kiva ohjelma. Ruoka oli niin hyvää, että minun piti käydä hakemassa vähän lisääkin. Lisäksi parasta antia oli tietenkin nähdä muita täällä asuvia Suomalaisia perheineen.
En tiedä kuinka paljon killalla on jäseniä, enkä tiedä kuinka moni oli paikalla eilen. Mutta karkeasti arvioiden pikkujouluissa oli 70 henkiä, joten ihan mukavan kokoiset juhlat :) Ruokaa oli laidasta laitaan, perinteisiä suomalaisia jouluruokia sekä paikallisia herkkuja. Joulupukkikin piipahti juhlissa ja jakoi pienimmille juhlijoille paketit.
Tänään olemme viettäneet laatuaikaa perheen ja suvun parissa. Miehen puolen läheisiä on käymässä ja söimme yhdessä kunnon perhelounaan. Saimme myös tuliaisia Suomesta eli Juhla Mokkaa :) Itse en kahvia käytä, mutta kuulema Juhla Mokkaa parempaa kahvia ei ole!
Huomenna juhlitaan 93-vuotiasta itsenäistä Suomea!
En tiedä kuinka paljon killalla on jäseniä, enkä tiedä kuinka moni oli paikalla eilen. Mutta karkeasti arvioiden pikkujouluissa oli 70 henkiä, joten ihan mukavan kokoiset juhlat :) Ruokaa oli laidasta laitaan, perinteisiä suomalaisia jouluruokia sekä paikallisia herkkuja. Joulupukkikin piipahti juhlissa ja jakoi pienimmille juhlijoille paketit.
Tänään olemme viettäneet laatuaikaa perheen ja suvun parissa. Miehen puolen läheisiä on käymässä ja söimme yhdessä kunnon perhelounaan. Saimme myös tuliaisia Suomesta eli Juhla Mokkaa :) Itse en kahvia käytä, mutta kuulema Juhla Mokkaa parempaa kahvia ei ole!
Huomenna juhlitaan 93-vuotiasta itsenäistä Suomea!
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Luminen tervehdys
Niin se aika on taas hurahtanut edellisestä postauksesta. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että paljon on tapahtunut ;)
Keittiö on vihdoin ja viimein valmis! Siihen nämä päivät on varmaan mennytkin, sillä kun keittiömies on ollut hommissa niin me yritettiin pysyä lapsen kanssa poissa jaloista. Vietettiin aikaa naapurissa, kaupoissa sekä tällä viikolla lapsi on myös käynyt "kerhossa".
Tuo "kerho" on tässä lähellä olevan koulun (AMK tai yliopistotasoinen) ylläpitämä hoitopaikka. Lähinnä se on tarkoitettu koulun oppilaiden lapsille, mutta meidän poika on saanut olla sielä vähän ylimääräisenä.
Tällä viikolla tuli myös oikea talvi eli satoi lunta joka on myös pysynyt maassa :) Voisi sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, paitsi siitä milloin sataa vettä ja on pimeää. Nyt kun maa on valkea, niin alkaa olla jo vähän joulumielikin. Ensimmäiset lahjat omalle lapselle ja kummipojalle on ostettu, glögiä on nautittu urakalla ja samoin pipareita. En muista olenko jo maininnut, mutta täältä saa Prismasta Töysäläisen pipareita! Ehdotonta herkkua sinihomejuuston tai gorgonzolan kanssa.
Tänään kävimme tutustumassa Joulu Bazariin, jonka Riian kansainväliset naiset järjestivät. Myynnissä oli vaikka mitä ihanuuksia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Liityin itsekin tällä viikolla ko. naisiin kun kävin ensimmäistä kertaa heidän lounaallaan. En tiedä kuinka aktiiviseksi jäseneksi ryhdyn, mutta toivon että ainakin kontaktiverkosto laajenee.
Pikkuhiljaa olen oppinut myös hahmottamaan kaupunkia. Osaan ajaa jo keskustaan ilman navigatoria ;) Tosin ruuhkaa vihaan edelleenkin. Tosin vielä täällä on paljon nähtävää ja opeteltavaa.
18.11. täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Kaupungilla oli usean päivän ajan hienosti valaistuja rakennuksia, sekä itse juhlapäivänä mahtava ilotulitus! Ei oltu paikanpäällä katsomassa sitä, mutta nähtiin se telkkarin kautta ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Latviallahan on muuten kaksi itsenäisyyspäivää, tämä 18.11. vuoden 1918 itsenäistymiselle sekä 4.5. vuoden 1990 itsenäistymiselle.
Ensi viikolle on luvattu todella kylmää säätä, joten onneksi meillä on kunnon suomalaiset talvitamineet :) Ehkä minäkin kunnostaudun näiden kuulumisen kanssa, kun ulkona ei tarkene olla!
Keittiö on vihdoin ja viimein valmis! Siihen nämä päivät on varmaan mennytkin, sillä kun keittiömies on ollut hommissa niin me yritettiin pysyä lapsen kanssa poissa jaloista. Vietettiin aikaa naapurissa, kaupoissa sekä tällä viikolla lapsi on myös käynyt "kerhossa".
Tuo "kerho" on tässä lähellä olevan koulun (AMK tai yliopistotasoinen) ylläpitämä hoitopaikka. Lähinnä se on tarkoitettu koulun oppilaiden lapsille, mutta meidän poika on saanut olla sielä vähän ylimääräisenä.
Tällä viikolla tuli myös oikea talvi eli satoi lunta joka on myös pysynyt maassa :) Voisi sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, paitsi siitä milloin sataa vettä ja on pimeää. Nyt kun maa on valkea, niin alkaa olla jo vähän joulumielikin. Ensimmäiset lahjat omalle lapselle ja kummipojalle on ostettu, glögiä on nautittu urakalla ja samoin pipareita. En muista olenko jo maininnut, mutta täältä saa Prismasta Töysäläisen pipareita! Ehdotonta herkkua sinihomejuuston tai gorgonzolan kanssa.
Tänään kävimme tutustumassa Joulu Bazariin, jonka Riian kansainväliset naiset järjestivät. Myynnissä oli vaikka mitä ihanuuksia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Liityin itsekin tällä viikolla ko. naisiin kun kävin ensimmäistä kertaa heidän lounaallaan. En tiedä kuinka aktiiviseksi jäseneksi ryhdyn, mutta toivon että ainakin kontaktiverkosto laajenee.
Pikkuhiljaa olen oppinut myös hahmottamaan kaupunkia. Osaan ajaa jo keskustaan ilman navigatoria ;) Tosin ruuhkaa vihaan edelleenkin. Tosin vielä täällä on paljon nähtävää ja opeteltavaa.
18.11. täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Kaupungilla oli usean päivän ajan hienosti valaistuja rakennuksia, sekä itse juhlapäivänä mahtava ilotulitus! Ei oltu paikanpäällä katsomassa sitä, mutta nähtiin se telkkarin kautta ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Latviallahan on muuten kaksi itsenäisyyspäivää, tämä 18.11. vuoden 1918 itsenäistymiselle sekä 4.5. vuoden 1990 itsenäistymiselle.
Ensi viikolle on luvattu todella kylmää säätä, joten onneksi meillä on kunnon suomalaiset talvitamineet :) Ehkä minäkin kunnostaudun näiden kuulumisen kanssa, kun ulkona ei tarkene olla!
tiistai 12. lokakuuta 2010
Ensivaikutelmia
Reilu viikko elämistä ja olemista takana uudessa kotikaupungissa. Flunssa vaivaa edelleen ja on rajoittanut muutaman päivän liikkumista. Toisaalta on ollut hyväkin vain olla ja levätä, kerätä voimia.
Viikossa on saanut muodostettua jo jonkinlaisen ensivaikutelman tästä kaungista. Täytyy sanoa, että pääaääntöisesti ihmiset ovat ystävllisiä ja avulaiaita. Bussikuski oli neuvonut äidilleni missä pysäkillä jäädä pois ja kuinka kävellä meille. Parkkitalossa maksaessani parkkimaksua tungin lippua väärään masiinaan ja ystävällinen mies huuteli toisesta autosta jotain latviaksi, mutta elekielellä pärjättiin, oikea masiina löytyi kulman takaa.
Kaupassa myyjät ovat joko ystävällisiä tai ei-ystävällisiä. Ei-ystävällisillä tarkoitan sellaisia, jotka eivät puhu, eivät hymyile, eivät edes katso silmiin. Tekevät työnsä, mutta eivät anna mitään lisäarvoa asiakkaalle. Tiedän, että Suomessa tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan.
Muutamia epäkohteliaitakin ihmisiä olemme tavanneet. Muun muassa ensimmäisenä aamuna taksikuski on nielaissut pussillisen sitruunoita. Näitä tällaisia löytyy kyllä joka paikasta :)
Ruuhka on paikoin sietämätön. Kun on pienestä kaupungista kotoisin, ja viime vuodet asunut toisessa pienessä kaupungissa niin reilu puoli tuntia ruuhkassa tuntuu uskomattomalta. Eräänä aamuna vietimme 50 minuuttia autossa, matkamme pituus oli noin 8 kilometriä. Joten tarkkana saa olla mihin vuorokauden aikaan lähtee liikkeelle.
Syksy on todellakin tullut ja ilmat viilentyneet. Tällä viikolla on ollut kova ja kylmä tuuli, joka on varmaan myös osaltaan pitkittänyt flunssasta paranemista. Tässä maassa on kuulema tapana laittaa taloihin lämmöt päälle vasta myöhään syksyllä. En tiedä onko meidän talo normaali tapaus vai poikkeus, mutta onneksi meillä lämmitys toimii! Silti saa pistää pitkähihaista päälle ja villasukkia jalkaan.
Meillä on todella ihanat naapurit, joilta olemme saaneet paljon tukea ja apua. Olisin varmaan aivan pallo hukassa, ellen voisi kysyä yksinkertaisia ja tyhmiä kysymyksiä naapuriltani :) Ne ovat sellaisia pieniä, elää helpottavia asioita, jotka saa selvitettyä kyllä itsekin, mutta se vaatii hieman enemmän aikaa. Esim. missä on posti, kuinka toimia sen ja tämän asian kanssa, kuka tietää minkäkin asian, mistä kannattaa ostaa mitäkin jne.
Koti on oikeastaan tällä hetkellä niin valmis kuin mahdollista. Kaikki laatikot ovat purettu, vaatekaapit pursuavat astioita (sillä keittiössä ei ole säilytystilaa tällä hetkellä, vain pöytätaso, tiskiallas ja hellalevy) ja muut tavarat ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa. Seuraavana suurempana projektina on uuden sohvan löytäminen. Alunperin meidän piti ostaa oikea, kunnollinen vierassänky. Mutta koska jouduimme odottamaan muutaman yön omien huonekalujen saapumista teimme pikaratkaisun ja ostimme pari ilmapatjaa Jyskistä (täältä). Niillä olikin yllättävän hyvä nukkua, joten päätimme, että jätämme vierassängyn ostamatta ja hankimme sen sijaan uudet sohvat :)
Viikossa on saanut muodostettua jo jonkinlaisen ensivaikutelman tästä kaungista. Täytyy sanoa, että pääaääntöisesti ihmiset ovat ystävllisiä ja avulaiaita. Bussikuski oli neuvonut äidilleni missä pysäkillä jäädä pois ja kuinka kävellä meille. Parkkitalossa maksaessani parkkimaksua tungin lippua väärään masiinaan ja ystävällinen mies huuteli toisesta autosta jotain latviaksi, mutta elekielellä pärjättiin, oikea masiina löytyi kulman takaa.
Kaupassa myyjät ovat joko ystävällisiä tai ei-ystävällisiä. Ei-ystävällisillä tarkoitan sellaisia, jotka eivät puhu, eivät hymyile, eivät edes katso silmiin. Tekevät työnsä, mutta eivät anna mitään lisäarvoa asiakkaalle. Tiedän, että Suomessa tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan.
Muutamia epäkohteliaitakin ihmisiä olemme tavanneet. Muun muassa ensimmäisenä aamuna taksikuski on nielaissut pussillisen sitruunoita. Näitä tällaisia löytyy kyllä joka paikasta :)
Ruuhka on paikoin sietämätön. Kun on pienestä kaupungista kotoisin, ja viime vuodet asunut toisessa pienessä kaupungissa niin reilu puoli tuntia ruuhkassa tuntuu uskomattomalta. Eräänä aamuna vietimme 50 minuuttia autossa, matkamme pituus oli noin 8 kilometriä. Joten tarkkana saa olla mihin vuorokauden aikaan lähtee liikkeelle.
Syksy on todellakin tullut ja ilmat viilentyneet. Tällä viikolla on ollut kova ja kylmä tuuli, joka on varmaan myös osaltaan pitkittänyt flunssasta paranemista. Tässä maassa on kuulema tapana laittaa taloihin lämmöt päälle vasta myöhään syksyllä. En tiedä onko meidän talo normaali tapaus vai poikkeus, mutta onneksi meillä lämmitys toimii! Silti saa pistää pitkähihaista päälle ja villasukkia jalkaan.
Meillä on todella ihanat naapurit, joilta olemme saaneet paljon tukea ja apua. Olisin varmaan aivan pallo hukassa, ellen voisi kysyä yksinkertaisia ja tyhmiä kysymyksiä naapuriltani :) Ne ovat sellaisia pieniä, elää helpottavia asioita, jotka saa selvitettyä kyllä itsekin, mutta se vaatii hieman enemmän aikaa. Esim. missä on posti, kuinka toimia sen ja tämän asian kanssa, kuka tietää minkäkin asian, mistä kannattaa ostaa mitäkin jne.
Koti on oikeastaan tällä hetkellä niin valmis kuin mahdollista. Kaikki laatikot ovat purettu, vaatekaapit pursuavat astioita (sillä keittiössä ei ole säilytystilaa tällä hetkellä, vain pöytätaso, tiskiallas ja hellalevy) ja muut tavarat ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa. Seuraavana suurempana projektina on uuden sohvan löytäminen. Alunperin meidän piti ostaa oikea, kunnollinen vierassänky. Mutta koska jouduimme odottamaan muutaman yön omien huonekalujen saapumista teimme pikaratkaisun ja ostimme pari ilmapatjaa Jyskistä (täältä). Niillä olikin yllättävän hyvä nukkua, joten päätimme, että jätämme vierassängyn ostamatta ja hankimme sen sijaan uudet sohvat :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)