Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.
Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)
Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.
Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)
Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!
ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti