keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Väliviikon kuulumisia

Vaikka tämä kuva on viikkoa ennen joulua, niin tapaninpäivänä oli samanlainen ilma.

Seuraavat kuvat otettu Vanhasta kaupungista, Tuomiokirkon torilta. Siellä on ollut ihania kojuja, joissa myydään joulu-juttuja. Mies löysi tältä torilta itselleen lämpimän hatun :)


 Turkikset ovat täällä todella yleisiä, etenkin venäläisen väestön keskuudessa.

 Oli siellä joulupukkikin :)

 Mustapäiden talo.

 Riian tuomiokirkko sisältä.

 Tuomiokirkosta.

Tapaninpäivänä kävimme perinteisellä ajelulla. Suuntasimme Tukumsiin, jonne tuli reilu 65 km matkaa suuntaansa. Näillä teillä ja tällä lumella matka keski huomattavasti kauemmin kuin vastaava matka Suomessa. Paikka oli kuitenkin omalla tavallaan viehättävä vanhoine puutaloineen, mutta osan viehätyksestä vei kaduilla oleva lumi. Kadut olivat joka suuntaan tukossa ja saimme pujotella kunnolla että pääsimme keskustasta pois.

 Jokin kartano Tukumsin ulkopuolella.

 Joulutähti.

 Kävimme eilen syömässä Pomodorossa, Vanhassa kaupungissa. Ihana Italialainen pizzaria ja pizzat olivat ehdottomasti parhaat mitä olen täällä syönyt! Tuonne täytyy mennä pian uudelleen. Lisäksi ruoka oli mukavaa vaihtelua joululaatikoille, jotka ovat onneksi loppu tältä vuodelta :)

 Oli niin hyvää, että vasta tässä vaiheessa hoksasin, että kuvankin voisi ottaa :)

Pomodoro ulkoa.

Eilen illalla kävin myös naapurin kanssa teatterissa. Kyseessä oli Dailes teatris Brivibas ielalla ja esitys oli jonkilainen joulu/talvimusikaali. Olin yllättynyt kuinka paljon nautin esityksestä, joka oli tietenkin latviaksi. Ensimmäinen puoliaika kuvasi vanhaa maailaisjoulua, ihanaa yhdessäoloa ja iloisen riehakasta juhlintaa. Toinen puoliaika oli melankolisempi kuvas nykyajasta sekä täynnä näyttelijöiden yksinlaulua. Kuultiinpa esityksen aikana jouluevankeliumikin latviaksi :) Positiivinen yllätys hyvän esityksen lisäksi oli myös ilmainen narikka!

Parin päivän päästä vaihdetaan uutta vuotta, nyt ohjelmassa olisikin aikataulun suunnittelu. Olemme sopineet naapuruston kanssa pitää nyyttärit, mutta aika, paikka ja tarjottavat ovat vielä hivenen auki :)

Hyvää loppuvuotta kaikille!

lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluterveisiä

Ensimmäinen joulu kotona Riiassa! Perinteiset suomalaiset jouluruat tehtiin torsaina, joten aattona sai rentotua kunnolla. Ohjelmassa oli olemista, syömistä, rentoutumista sekä tietenkin joulupukki. Lapsi oli tohkeissaan kun joulupukki puhui suomea! Aikaisemmin Vanhan kaupungin torilla tapasimme latviaa puhuvan pukin, josta lapsi totesi ettei se ole oikea joulupukki :) Lahjoja pukki toi riittävästi lapselle ja paketteja avattiin useampi tunti sillä leluilla piti tietenkin välillä leikkiäkin.

Tänään sama joulumeininki on jatkunut. Kävimme jouluajelulla kaupungilla ja kävelemässä Vanhassa kaupungissa. Iloitsin, kun mies löysi vihdoinkin itslleen kunnollisin talvihatun joulumarkkinoilta. Kävimme myös Riian Duomossa sisällä ja suosittelen tässä kirkossa käymistä, todella kaunis sisältä!

Pipareista sananen. Tein paikallisesta valmistaikinasta yhden erän pipareita, jotka jäivät syömättä. Täällä piparitaikina maustetaan eri tavalla kun Suomessa (liikaa inkivääriä), joten eivät olleet hyviä meidän makuumme. Tein sitten oman taikinan Kinuskikissan ohjeen mukaan. Sain muuten viettää hetken parin eri kaupan maustehyllyn edessä ennen kuin löysin oikeat mausteet, tosin pomeranssin jouduin korvaamaan kardemummalla. Hyviä tuli!

Joulukuusi hankittiin myös pitkästä aikaa. Viime vuosina meillä ei ole ollut kuusta kotona, joten nyt oli jo aikakin. Kävimme parin eri kaupan pihassa katsomassa sopivaa kuusta, mutta joko ne olivat liian pieniä tai harvoja. Vihdoin löysimme sopivan kuusen, kun kysyimme hintaa myyjä vastasi 20 latia (vajaa 30€), mietimme että aika arvokas mutta ei jakseta enää ajaa ja etsiä toistakaan. Annoin kaksikymppisen myyjälle ja hetken päästä sain kaksi vitosta takaisin. En ryhtynyt tarkistamaan kuusen oikeaa hintaa vaan laitoin rahat tyytyväisenä taskuuni. Kotona totesin miehelle, että ei tämä nyt niin kallis kuusi ollutkaan, kymmenen latia (vajaa 15€) :)

Kiitos kaikille, joilla saimme tänä vuonna joulukortin <3 Itse en kaiken kiireen ja hässäkän keskellä ehtinyt postittaa kuin pari korttia. Haluan kuitenkin toivottaa tätä kautta rentouttavaa huomista Tapaninpäivää kaikille, toivottavasti joulu on myös ollut hyvä ja rauhallinen!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Viisi yötä Jouluun on

Meillä oli viikonloppuna ihania vieraita. Vieraat ovat ihania, mutta inhoan heidän viemistään lentokentälle :( Jotenkin tuntuu kurjalta jättää toiset lentokentälle ja tulla itse suoraan kotiin, haluaisin että he voisivat vielä jäädä hetkeksi. Tämä sama homma on ollut kaikkien täällä käyneiden vieraiden kanssa.

Kun oli hakemassa vieraita lentokentältä, sain ensikosketuksen latvilaisen poliisin kanssa. Lentokentän pääovien edessä ei saa pysäköidä, joten olin ajanut sivummalle auton parkkiin. Eikös siihen tullut poliisit, jotka selittivät että siinäkin oli pysäköinti kielletty, koska tiellä kulkee linja-autoja. Kiltisti ajelin pois hetkeksi ja palasin pian uudelleen samaan paikkaan :)

Viikonloppu meni rattoisasti, kävimme lauantaina Rossinissa ja tänään Il Patiossa syömässä, kiersimme Vanhassa kaupungissa ja ajelimme ympäri Riikaa. Tuo eilinen ravintolaruokailu oli huippu, sillä lapsi nukkui koko ruokailun ajan eikä höyrynnyt ympäri ravintolaa, kuten yleensä.

Viime keskiviikkona kävin kauppahallissa ostamassa juustoja jouluksi. Löysin ihanan juustotiskin, missä myytiin pelkästään ranskalaisia juustoja! Vähän oli jo pakko koemaistaa :) Ja vihdoin sain myös kaipaamaani pipareiden koristelu-hommaa. Olen etsinyt kaikki kaupat löpi, mutta mistään en ole löytänyt koristeluainetta. Tokihan sitä voisi tehdä itsekin, mutta valmis on helpompaa ;) Tänään Stockmannilta sain tuota koristelumassaa! Nyt pääsee leipomaan pipareita. Ajattelin testata ensin paikallista valmistaikinaa ja ensi viikolla ehtii tehdä ihan omankin takinan.

Kohta se joulu kolkuttelee ovella, ihanaa!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Puuhapäivä

Tänään ahkeroitiin oikein urakalla. Kuten jo aikaisemmin kerroin, niin lunta on tullut ja riittävästi. Päätimme tänään mennä koko porukalla ulos hieman lumitöihin, ja mukaan lähti naapurustosta useampi lapsiperhe, joten loppuen lopuksi meitä oli pihalla noin 16 henkeä plus muutama koira. Lapset temmelsivät hangessa silä välin, kun aikuiset tekivät lumihommia :) Urakan jälkeen suuntasimme saunaan ja syömään <3

Tähän mennessä en ole ihananpaa päivää viettänyt täällä. Ja ehkä tämä kiteyttää syyn, miksi viihdyn täällä niin hyvin. Kyse on yheteisöstä. Täällä tunnen pitkästä aikaa kuuluvani perheeni kanssa johonkin yheisöön, meillä on ihanat naapurit, joiden kanssa jaamme ilot, surut, riemut, murheet. Tämä on jotain, mitä en ole hetkeen kokenut.

Suomessa edellisessä asuinpaikassani minun oli aluksi vaikea tutustua ihmisiin. Vasta lapsen syntymän ja työn kautta löysin minulle parhaat ja läheiset ystävät. Joten olen todella onnellinen, että olen täällä löytänyt ihania ihmisiä näin lyhyessä ajassa!

Perjantaina vietimme suominaiseten kanssa pikkujoulua, joka oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Aloitimme pienessä viinipaikassa, missä oli ihania tapaksia. Jatkoimme Reval Hotellin Sky Bariin, jonka jälkeen pyörähdimme vielä yökerhossa. Aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa! Ja tämäkin on osa syy, miksi viihdyn täällä. En tarkoita alkoholia ja bilettämistä, vaan hyviä tyyppejä joiden kanssa löytyy yhteinen sävel.

Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta!

torstai 9. joulukuuta 2010

Lunta tulvillaan on Riika tänään

Aamuyöstä alkoi kunnon lumisade, ja sitä on sitten tullut koko päivän. Sisällä ollessa oli ihana nauttia ulkona tuiskuttavasta lumesta, mutta sitten kun piti lähteä ulos niin lysti loppui siihen :) Joka paikka on täynnä lunta, eikä paikallisilla ole kunnollista kalustoa auraamaan teitä. Edes oikeita lumikolia en nähnyt, vaan sellaisia levyjä joilla ihmiset työntävät lumia pois.

Autolla luisteleminen oli mielenkiintoista ja kadut ruuhkautuivat paikoin pahasti. Osa hurjasteli autoillaan siihen malliin, että meinasivat tulla kylkeen. Suurin osa otti kuitenkin rauhallisesti ja selvisin kotiin ilman ylimääräisiä lommoja.

Tänään saimme viimeiset verhot, joten voisi sanoa että koti on viimeinkin valmis. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Nyt on ihana odotella joulua :)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kuvakuulumisia

Yskä helpottaa jo, antibiootti nähtävästi tehoaa, tai sitten runsas lääkkeiden sekakäyttö ;) Antibiootin lisäksi olen ottanut yskänlääkettä ja vitamiineja, joten ei kuitenkaan mitään kovin vaarallista.

Maanantaina juhlimme itsenäisyyspäivää usella lasillisella kuohuvaa. Täytyy sanoa, että oli mukava ilta täällä asuvien suomalaisten ja latvilaisten kanssa.

Pieni pala kotimaista. Tosin leipä valmistetaan täällä (tai Virossa), mutta Oivariini tulee Suomesta. Leipä ei maistu aivan samalta kuin kotimainen versio, mutta kelpaa hyvin korvikkeena.

Savukerasioissa on kunnon varoitukset tupakoinnin vaaroista. Nämä eivät ole onneksi sieltä pahimmasta päästä.

Hieman keskustan jouluvalaistusa. Harmittaa kun kännykkäkameralla ei saa kunnollisia kuvia, joten täytynee kirjoittaa Joulupukille jos saisin vaikka digikameran ;)

Jouluvaloja Elisabetes Ielan varrella.

Tänään paistoi aurinko!

Berga Bazars keskustassa, suosittelen. Pieniä kauppoja, sekä joka kuukauden toinen lauantai Berga Bazarsin kapeat kujat täyttyvät myyntikojuista.

Edelleen Berga Bazarsista :)

Kalenteri on täyttynyt mukavasti menoista. Ensi vuodellekin on tiedossa kaikenlaista puuhaa, joten ei tässä ainakaan mökkihöperöitymään pääse. Lisäksi tässä kaupungissa kyllä riittää tekemistä ja näkemistä :)

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Pikkujoulut

Olimme eilen miehen kanssa Latvian suomalaisen killan pikkujoulussa. Mukava tilaisuus ja kiva ohjelma. Ruoka oli niin hyvää, että minun piti käydä hakemassa vähän lisääkin. Lisäksi parasta antia oli tietenkin nähdä muita täällä asuvia Suomalaisia perheineen.

En tiedä kuinka paljon killalla on jäseniä, enkä tiedä kuinka moni oli paikalla eilen. Mutta karkeasti arvioiden pikkujouluissa oli 70 henkiä, joten ihan mukavan kokoiset juhlat :) Ruokaa oli laidasta laitaan, perinteisiä suomalaisia jouluruokia sekä paikallisia herkkuja. Joulupukkikin piipahti juhlissa ja jakoi pienimmille juhlijoille paketit.

Tänään olemme viettäneet laatuaikaa perheen ja suvun parissa. Miehen puolen läheisiä on käymässä ja söimme yhdessä kunnon perhelounaan. Saimme myös tuliaisia Suomesta eli Juhla Mokkaa :) Itse en kahvia käytä, mutta kuulema Juhla Mokkaa parempaa kahvia ei ole!

Huomenna juhlitaan 93-vuotiasta itsenäistä Suomea!

torstai 2. joulukuuta 2010

Lääkärissä

Kävin tänään lääkärissä viikon kestäneen yskän vuoksi. En erityisemmin piittaa käydä tohtorilla, mutta nyt oli pakko, sillä olen valvonut kolme yötä yskien. Ensimmäiset kaksi yötä nukuin sohvalla, ja viime yöksi komensin miehen lapsen viereen nukkumaan että sain rauhassa köhiä makuuhuoneessa.

Lääkäri ei kuullut keuhkoista rahinoita, joten se siitä. Mutta määräsipä se kuitenkin vähän astmalääkettä vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Kun ei siitä kuulema mitään haittaakaan ole. En ole ammattilainen, mutta taidan jättää lääkkeen ostamatta. Lähipiirissäni on astmaatikko, joka oli sitä mieltä ettei astmalääkkeitä ihan huvikseen oteta, ovat kuitenkin sen verran tuhtia tavaraa.

Samainen lääkäri oli kuukausi sitten sitä mieltä, että myös lapsellamme on astma ja määräsi tuota samaa lääkettä. Jäi silloinkin apteekin hyllyyn...

Sain kuitenkin pari muuta reseptiä, antibiootit sekä jotain muuta, jotka taidan käydä hakemassa. Lisäksi löysin lääkekaapistamme hyvää yskänlääkettä, joten eiköhän tatuti näillä taltu!

Kävin tänään myös hankkimassa uudet kynnet itselleni (27 latia keskustassa kynsistudiossa). Edelliset lohkeilivat pahasti, sekä muutaman jouduin ottamaan kokonaan pois. En tiedä oliko syy kynsientekoaineissa vai omissa kynsissäni. Nyt olen tyytyväinen näihin uusiin kynsiin, saa nähdä kestävätkö nämä peremmin. Sillä voi olla, että omat kynteni jostain syystä "hylkivät" näitä geelikynsiä.

Kaupungilla oli muuten kylmä, hyytävän kylmä! Itse asumme noin kuuden kilometrin päässä keskustasta, mutta ei meillä ole niin kylmä kuin ydinkeskustan kaduilla. Nyt pitää ottaa kuppi kuumaa sekä kylmyyteen että yskään :)

tiistai 30. marraskuuta 2010

Joulun odotusta


Olen jouluihminen, en mikään älytön, mutta vähän kuitenkin. Joten huomenna, kun alkaa joulukuu, alkaa myös virallisesti joulun odotus!

Täällä on ollut reippaasti pakkasta, sellaiset -10-15 astetta. Paikalliset sanovat, että tämä on epänormaalia vuodenaikaan nähden. Lisäksi paikalliset odottavat, että Daugava-joki jäätyy, sillä silloin ilman kosteus vähenee, eikä ilma tunnu enää niin kylmältä. Minulle tämä keli kelpaa hyvin, pääasia ettei ole märkää ja pimeää!

Tänään saimme verhot makuuhuoneeseen, sekä lastenhuoneeseen. Vielä puuttuu olohuoneen verhot, ja sitten voisi sanoa että koti on valmis :) Olen tyytyväinen verhoista, sillä se helpottaa elämää huomattavasti. Aamuisin, kun tulen suihkusta, käyn pyyhe päällä hakemassa vaatteet makuuhuoneesta ja kipitän takaisin kylpyhuoneeseen pukemaan. Sillä en hirveätsi viitsi esitellä itseäni naapureille, kun ulkona on pimeää ja sisällä on pakko pitää valot päällä.

Huomenna on luvassa kunnon siivouspäivä. Tuntuu, että koko asunto on edelleen täynnä rakennuspöyä remontin jäljiltä. Mitään suursiivousta en ole viitsinyt tehdä, sillä keittiön rakentamisesta on tullut pölyä, sekä verhotankojen laittamisesta.

Huomenna avataan myös joulukalenterin ensimmäinen luukku :)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Postissa

Kävin tänään postittamassa kaksi pientä pakettia Suomeen. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, ettei yhteistä kieltä postineidin kanssa ole, mutta silti yllätyin enkä todellakaan positiivisesti.

Olin kirjoittanut pakettien päälle osoitteet, kuten kuuluu tehdä. Silti kirjoitin uudet pakettikortit vaikka paketit oli Suomen postin mittapuun mukaisesti "maksikirjeitä". No, ei tämä haittaa, pääasia olisi että paketit menevät perille.

Se mikä minut yllätti oli, että postineiti muitta mutkitta avasi toisen paketin ja kurkisti sisälle. En saanut sanaa suustani, niin hämmästynyt olin. Eikä postineiti esim. elekielellä yrittänytkään kysyä voisiko hän avata pakettia. Toisen paketin jätti rauhaan. Ajattelin, että ehkä tämä on yleinen tapa täällä.

Naapurin kanssa juteltuani, selvisi ettei tämä ole mitään normaalia käytöstä. Joten mikähän lie ollut postineidin mielessä? Ehkä olin niin epämääräisen näköinen asiakas Ylen hyvä pipossani ja renttu-toppavaatteissani. Seuraavalle postireissulle siis kunnon vaatteet päälle ;)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Luminen tervehdys

Niin se aika on taas hurahtanut edellisestä postauksesta. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että paljon on tapahtunut ;)

Keittiö on vihdoin ja viimein valmis! Siihen nämä päivät on varmaan mennytkin, sillä kun keittiömies on ollut hommissa niin me yritettiin pysyä lapsen kanssa poissa jaloista. Vietettiin aikaa naapurissa, kaupoissa sekä tällä viikolla lapsi on myös käynyt "kerhossa".

Tuo "kerho" on tässä lähellä olevan koulun (AMK tai yliopistotasoinen) ylläpitämä hoitopaikka. Lähinnä se on tarkoitettu koulun oppilaiden lapsille, mutta meidän poika on saanut olla sielä vähän ylimääräisenä.

Tällä viikolla tuli myös oikea talvi eli satoi lunta joka on myös pysynyt maassa :) Voisi sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, paitsi siitä milloin sataa vettä ja on pimeää. Nyt kun maa on valkea, niin alkaa olla jo vähän joulumielikin. Ensimmäiset lahjat omalle lapselle ja kummipojalle on ostettu, glögiä on nautittu urakalla ja samoin pipareita. En muista olenko jo maininnut, mutta täältä saa Prismasta Töysäläisen pipareita! Ehdotonta herkkua sinihomejuuston tai gorgonzolan kanssa.

Tänään kävimme tutustumassa Joulu Bazariin, jonka Riian kansainväliset naiset järjestivät. Myynnissä oli vaikka mitä ihanuuksia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Liityin itsekin tällä viikolla ko. naisiin kun kävin ensimmäistä kertaa heidän lounaallaan. En tiedä kuinka aktiiviseksi jäseneksi ryhdyn, mutta toivon että ainakin kontaktiverkosto laajenee.

Pikkuhiljaa olen oppinut myös hahmottamaan kaupunkia. Osaan ajaa jo keskustaan ilman navigatoria ;) Tosin ruuhkaa vihaan edelleenkin. Tosin vielä täällä on paljon nähtävää ja opeteltavaa.

18.11. täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Kaupungilla oli usean päivän ajan hienosti valaistuja rakennuksia, sekä itse juhlapäivänä mahtava ilotulitus! Ei oltu paikanpäällä katsomassa sitä, mutta nähtiin se telkkarin kautta ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Latviallahan on muuten kaksi itsenäisyyspäivää, tämä 18.11. vuoden 1918 itsenäistymiselle sekä 4.5. vuoden 1990 itsenäistymiselle.

Ensi viikolle on luvattu todella kylmää säätä, joten onneksi meillä on kunnon suomalaiset talvitamineet :) Ehkä minäkin kunnostaudun näiden kuulumisen kanssa, kun ulkona ei tarkene olla!

torstai 11. marraskuuta 2010

Suosittelemisen arvoinen

Kävin eilen syömässä lounasta muutamien suomalaisten naisten kanss Gallerija Istaba -nimisessä paikassa. Suosittelen lämpimästi! Osoite on keskustassa, K. Barona Iela 31a.

Ravintolassa ei ole minkäälaista ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä on milloinkin tarjolla. Eilen on ainakin katkarapuja, meriahventa ja kanaa. Valitsin kanan :)

Ensin pöytään tuotiin leipää ja neljää erilaista tahnaa (oliivi, papu ja kahta muuta en muista). Sitten tuotiin iso vadillinen salaattia, kastike oli erinomaista! Ennen pääruokaa saapuivat lisukkeet: porkkanamuhennosta, risottoa, perunapannukakkuja sekä höyrytettyjä kasviksia (kukka- ja parsakaali).

Maha tuli enemmän kuin täyteen ja ruoka oli erinomaista!

Koko lysti kustansi noin 11 latia (15,50€) per nenä sisältäen veden ja teen.

Toki meitä oli myös isompi porukka, joten en tiedä kuinka tuovat erilaisia ruokia esim. kahden hengen ruokakunnalle. Tuonne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen :)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Henkilötunnukset

Saimme tänään lapsen kanssa paikalliset henkilötunnukset. Mielenkiintoinen homma, ettenkö sanoisi. Maistraattiin piti varata ensin aika, jolloin vietiin 16-sivuinen hakemus kuvan kera. Siinä kyseltiin kaikki mahdollinen. Tälle päivälle piti varata uusi aika, jolloin haettiin A5 kokoinen paperi, missä lukee henkilötunnus, nimi ja osoite, mutta siinä ei ole kuvaa.

Maistraatin käytäntö oli mielenkiintoinen. Pitää tehdä aikavaras, silti saat mennessäsi vuoronumeron joka ohjaa sinut virkailijan luukulle. Tilassa ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Yksi pitkä pöytä, jonka toisella puolella istuivat virkailijat, toisella puolella asiakkaat. Ei edes minkäänlaisia väliseiniä.

Toisaalta tuo ei minua haitannut, sillä harva siellä varmaan ymmärsi suomea mitä puhuin lapsen kanssa, ja muutoinkin asia oli mielestäni aika yksinkertainen. Ei siinä pahemmin tarvinnut kommunikoida.

Nyt meidän täytyy vielä ilmoittaa jonnekin toiseen paikkaan osoitteemme. Se pitää tehdä kuukauden sisällä.

Viikonloppuna meillä oli paras ystäväni miehensä kanssa Suomesta kylässä. Kiertelimme kauppakeskuksia ja tutustuin itsekin uusiin kauppoihin. Mielenkiintoinen kauppa oli Krasta ielalla, Sky-kaupan yläkerrassa. Se ei ollut varsinaisesti kirpputori, mutta vaatteet olivat kuitenkin käytettyjä. Hinnat olivat 0,70 latia, 1,40 latia tai 2,80 latia (0,98€, 1,97€ tai 3,98€). Vaatteet olivat lajitetu siten, että kaikki housut olivat samassa paikassa, kaikki paidat samassa, takit, villatakit jne omissa rekeissään. Lisäksi tuotteet oli lajiteltu vielä värin mukaan. Myynnissä oli naisten-, miesten- ja lastenvaatteita sekä jonkin verran pehmoleluja. Kenkiä siellä ei ollut ollenkaan.

Vinkkinä tänne matkaaville naisille: kengät ja alusvaatteet ovat täällä edullisia! Kauppakeskuksista löytyy laaja valikoima kenkäkauppoja sekä alusvaatekauppoja. Nätä löytyy myös keskustasta Radisson Sas Blue Latvia hotellin "takaa".

Sain eilen uudet geelikynnet. Edellsiä kynsiä lyhennettiin hieman, joten koneella kirjoittaminen on helpompaa ja nopeampaa :) Täytyy sanoa, että tykkään näistä! Olen aina ollut huono pitämään huolta kynsistäni, joten nyt nämä pysyvät hyvänä, eikä minun tarvitse itse tehdä mitään. Sopii minulle :)

Keittiö alkaa olla loppusuoralla. Mies on vieläkin säätämässä jotain, mutta näyttää siltä että kaapit ovat viimein paikoillaan. Nyt odotetaan enää pöytälevyn saapumista, siihen saattaa kulua parikin viikkoa. Mutta kunhan se on paikallaan, niin pääsen viimeinkin siirtämään astiat oikeille paikoilleen.

Tänne on luvattu koko viikoksi sadetta. Odotan lunta ja pakkasta! En pidä kovista paukkupakkasista, mutta pieni pakkanen tappaisi pöpöt ilmassa. Niin pitkään kun ollaan plussan puolella flunssariski on suurempi.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kohmeiset sormet

Oltiin viikonloppuna keskustassa eräässä lasten leikkipuistossa ja tuli mieleen Rafaelin enkeli. Sanat: lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin, kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin osuivat jotenkin, kun katsoi paikalla olleita lapsia. Kenelläkään muulla kuin meidän lapsella ja toisen suomalaisnaisen lapsella ei ollut käsineitä :(

Erityisesti tuntui pahalta katsoa sellaista puolentoista vuoden ikäistä pienokaista joka viipotti pitkin poikin puistoa avokäsin. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että omiakin käsiä paleli.

En osaa sanoa kuinka yleistä tämä on, mutta toki nämä eivät olleet ensimmäisiä lapsia jotka näin ilman käsineitä. Tai sitten ne kintaat kaivetaan kaappien pohjalta siinä vaiheessa kun lumi tulee maahan?

Tänään saapuu keittiö! Katselen tässä parasta aikaa, kun kaksi miestä kantaa laatikoita asuntoon. Iltapäivällä tulee mies asentamaan kaappeja paikoilleen. En tiedä kuinka pitkän päivän tekee, ehkä jatkaa vielä huomenna. Sitten meidän täytyy vielä odottaa viikko-kaksi, että saamme pöytätason. Se täytyy kuulema tehdä vasta sen jälkeen kun kaapit on asennettu. Pääasia kuitenkin on, että tämäkin homma etenee ja saamme keittiön :)

Löysin itselleni kaipaamani talvitakin keskustan pienestä liikkeestä. Sovitin varmaan seitsemää erilaista takkia ennen kuin löysin sopivan. Sekä minun että myyjän ilmeet olivat yhtä hymyä kun puin takin ylleni, se oli kuin minulle tehty :)

En ole todellakaan mikään shoppailufriikki ja pelkkä ajatus lähteä kiertämään vaatekauppoja ahdistaa. Joten olen iloinen, että löysin takin näin nopeasti. Toki minulla oli naapurini "oppaana" ja seurana :) Lisäksi ostin vähän vahingossa mekon, jota en ehkä koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi mutta naapurini vinkkasi, että minun kannattaisi kokeilla sitä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tallinnan terveiset

Aika hurahtaa siivillä! Joka päivä ajattelen, että pitää kirjoittaa tänne, mutta sitten sitä huomaa että on ilta ja liian väsynyt ajattelemaan mitään.

Tällä viikolla pöyrähdettiin pikaisesti Tallinnassa ja Helsingissä. Se oli vähän sellainen extempore reissu, kun miehellä oli työasioita Tallinnassa ja minä lähdin lapsen kanssa mukaan. Helsinkiin innostuttiin lähtemään, kun matka on lyhyt ja suht edullinen. Menimme Linda Linen aluksilla, joten matka kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Helsingissä ei ehditty tehdä paljon muuta kun käydä syömässä ja hoitamassa pari asiaa sekä ostaa vähän Juhla Mokkaa :)

Täytyy sanoa, että oli ihana palata kotiin! Kyllä tämä Riika tuntuu jo kodilta, ja niin pitää tuntuakin :) Joka päivä oppii uusia asioita, ja siitä se kiirekin kai tulee kun pitää hoitaa juttuja ja saada arkiset asiat rullaamaan.

Matka Tallinnaan oli mielenkiintoinen. Meillä on navigatori, jonka ohjeita seurasimme, mutta ehkä ei olisi kannattanut. Riiasta lähdettyä navigaattori ajelutti meitä pitkin maaseutua ennen kuin pääsimme Via Balticalle. Ja sama homma oli Tallinnan lähellä. Takaisin tullessa päätimme sitten olla seuraamatta navigatorin ohjeita, vaan seurasimme tienviittoja. No, sekään ei ollut hyvä vaihtoehto :) Joten nyt navigatoriin pitää hankkia uudet päivitykset, että uskaltaa lähteä tutustumaan kunnolla Latviaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin ostaa kunnollinen kartta.

Tallinnassa majoituimme Viru hotelilliin. Täytyy sanoa, etten ole ihan äsken hävennyt niin paljon olla suomalainen. Omassa käytöksessäni ei ole ikinä moittimista, kun taas toisten sitäkin enemmän. Tietenkin ymmärrän, että kun ollaan lomalla niin otetaan rennosti, nautitaan elämästä ja niin edelleen. Mutta jos seitsemän aikaan illalla ei käytävä riitä miesten kulkea niin ei mene hyvin. Samoin hotellin edessä keski-ikäinen mies jakoi kovasti vinkkejään siitä mistä löytyy kaupungin parhaat maksulliset naiset ja kuinka heidän kanssaan tulee toimia. Piritaa kuulema suositteli kovasti, mutta en tiedä puhuiko jostain tietystä naisesta, kaupunginosasta vai juomasta.

Virun alakerrassa on Amarillo ja ainoa mitä Amarillossa voi syödä on tietenkin Chicken Pocket ;) Tämä taitaa mennä myös listalle "mitä kaipaan Suomessa". Se vain on niin hyvää, nam!

Saattaa olla, että saamme alkavalla viikolla keittiön. Se olisi enemmän kuin mahtava juttu, sillä valitin juuri miehelle että ruokamme on ollut turhan yksitoikkoista tämän kuukauden ajan. Kun ei ole kunnollista keittiötä, ei ole myöskään mielikuvitusta, että minkälaista ruokaa voisi valmistaa. Tilat on ahtaat, eikä työskentelytilaa ole nimeksikään. Odotan vesi kielellä, että pääsen valmistamaan uunissa broileria kasvispedillä, leipomaan jotain hyvää ja siirtämään vihdoinkin kaikki astiat ja kuivaruoat pois makuuhuoneen kaapeista!

Tänään kävimme tutustumassa uuteen ostoskeskukseen, joka on avattu aivan Radisson Sas Latvia hotellin viereen. Galleria Riga oli hieno, mutta silti se ei tarjonnut minulle mitään. Luulen, että ostoskeskukseen houkutellaan turisteja sekä alueen varakkaita asukkaita. Tietenkin tuolla kannattaa käydä tutstumassa, etenkin jos majoittuu tuossa viereisessä hotellissa, mutta en suosittele sitä ensimmäiseksi shoppailupaikaksi.

Alkavalle viikolle on buukattu monta menoa, joten kiire sen kun jatkuu. Toivon myös, että sopiva arkirytmikin löytyisi vähitellen, että saisin myös kotiaskareet sujumaan. Mutta eikös sitä sanota, että hiljaa hyvä tulee...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Elokuvaa, lääkäriä ja kuumaa balsamia

Kävin torstaina katsomassa naapurini kanssa Eat Pray Love -elokuvan. Täytyy sanoa, että tykkäsin vaikka osa menikin hieman ohi puutteellisen kielitaidon vuoksi. Elokuva oli tekstitetty sekä latviaksi että venäjäksi ja välillä yritin jopa seurata noita tekstityksiä vaikka en puhu kumpaakaan kieltä.

Leffan jälkeen meninmme syömään Vanhaan kaupunkiin. Il Patio on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Lisäksi italialainen ruoka sopi hyvin elokuvan tyyliin, sillä tykkäsin erityisesti tuosta Eat -osiosta! Ravintolassa söin alkusalaatiksi mozzarellaa, tomaattia ja pestoa, pääruoaksi Quattro Formaggi -pizzan. Pizzat paistetaan kiviarinauunissa ja täytyy sanoa, että se oli todella herkullista!

Ruoan jälkeen suuntasimme pieneen kuppilaan nauttimaan paikallista "kuumaa balsamia". Täällä valmistetaan aivan omaa alkoholijuomaa, vähän niin kuin suomalaisilla on Koskenkorvansa tai Kiteen kirkkaansa :) Riian balsami on vahvaa alkoholia, jota voidaan sekoittaa erilaisiin juomiin. Me nautimme omamme tällä kertaa lämpiminä, luultavasti veteen tai mehuun sekoitettuna.

Eilen kävimme lääkärissä koko perhe. Minun ja miehen piti saada rokotteet ja lapsenkin olisi pitänyt saada omansa. Toki halusimme viedä lapsen muutoinkin lääkäriin, sillä hän on yskinyt pari viikkoa. Meidän aikuisten rokotuksessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kyseisellä lääkäriasemalla ei ollt lapselle sopivaa rokoitetta, joten meidät neuvottiin läheiselle lasten klinikalle.

Lasten klinikalla ei ollut myöskään kyseistä rokotetta, mutta pääsimme kuitenkin lääkäriin. Nuori, fiksun oloinen naislääkäri kuunteli keuhkot ja totesi, ettei sieltä kuulu mitään erikoista. Ehdotti kuitenkin, että olisi hyvä ottaa röntgenkuvat. Mies ilmoitti välittömästi, että ei! Minäkin olin hieman ihmeissäni, että miksi ne röntgenet olisi pitänyt ottaa jollei keuhkoista kuulu mitään. Vasta kotiin ajaessamme, mies kertoi että täällä on tapana lähteä pahimmasta mahdollisesta vahtoehdosta, etenkin ulkomaalaisten kohdalla. Lääkärit haluaisivat kaikki mahdolliset tutkimukset ja siirtää vastuun muualle. Lisäksi kuulin tänään, että on aivan normaalia ettei pienelle lapselle määrätä korvatulehdukseen lääkettä ennen kuin on tavattu korvaspesialisti. Ja lääkkeen lisäksi kotiin on hankittava kaiken maailman laitteita ja vempaimia, että lapsi varmasti paranee. Mutta pääasia, että meidän lapsen keuhkot kuulostivat normaalilta ja kaikki on tällä hetkellä hyvin :)

Jo ennen muuttoa mietin mitä suomalaisia asioita kaipaan. No, eilen tuli sellainen olo, että suomalaiset lääkärit ovat todellakin ammattilaisia ja potilasta ei turhaan pistetä tarpeettomiin tutkimuksiin. Tänään kaipasin toistakin asiaa, nimittäin erästä tiettyä feta-juustoa.

Eräs suosikkiruoistani on spagetti Arlan Apetina fetalla. Eikä millä tahansa fetalla, vaan sillä mikä on valmiiksi öljyssä ja mukana on valkosipulia sekä vihreitä oliiveja. Tuon öljyn mausteutus on todella onnistunut ja kun sen kaataa keitetyn spagetin sekaan, ruoka on valmis! Täällä ei myydä kyseistä fetaa, joten jouduin improvisoimaan. Ostin Arlan Apetina fetaa suolaliemessä, lisäsin itse öljyä, mausteita sekä valkosipulia, mutta ei se ollut sama. Ensinnäkin feta oli aivan erilasta. Täällä myydään hyvää, oikeanlaista fetaa, mutta tämä ei ollut sellaista. Toki ruokaa söi, mutta silti... :)

Tänään kävimme ostamassa ilmankostuttimen, sillä huoneilma on todella kuivaa. En ole varma johtuuko lapsen yskä osittain myös tästä kuvasta ilmasta? Huomenna saamme kuulla, milloin keittiömme valmistuu ja lisäksi lähipäivinä menemme verholiikkeeseen tutkimaan suunnitelmia sekä kuulemaan hinta-arvion. Joten askel kerrallaan eteenpäin!

torstai 21. lokakuuta 2010

Lunta, autoa ja uudet kynnet

Täällä satoi viime lauantaina lunta! Lähdimme juuri miehen kanssa autokauppaan, kun kesken matkan yllätti kunnon lumisade :)

Autokauppa reissu oli mielenkiintoinen. Menimme käytettyjen autojen kauppaan, missä kukaan ei puhu englantia. Lähinnä myyjät puhuvat venäjää tai latviaa. Muutenkin käytettyjen autojen kauppa on erilaista, vaikka en olekaan mikään auto-asiantuntija. Autot on ajettu isolle, aidatulle aluelle ja jossain reunalla on pikkuinen koppi mistä tehdään kauppaa. Näitä aidattuja alueita on vierivieressä Maskavas Ielalla. Autot ovat toki myös netissä, kuten nykypäivänä pitääkin olla.

Löysimme minulle sopivan auton, mutta saamme sen vasta ensi viikolla rekisteröinnin vuoksi. Kaupat syntyivät lopulta, kun mies kävi työkaverinsa kanssa hieromasa kauppoja uudelleen tämän viikon alussa.

Autokanta täällä on paljon uudempi kuin Suomessa. Toki niitä ladojakin ynnä muita vanhempiea autoja näkyy, mutta pääsääntöisesti ihmiset ajavat paremmilla autoilla kuin Suomessa. Toki pääkaupunki on aina pääkaupunki, enkä tiedä minkälaisia autoja maaseudulla on.

Tämä kuva oli matkalla autokauppaan.

Lumi tietenkin suli pois samantien. Tämä viikko on ollut sateinen, joten olemme viettäneet lapsen kanssa aikaa sisätiloissa. Tietenkin meillä on kunnolliset Rukka-sadevaatteet mukana, mutta toivumme edelleen flunssasta.

Muutoin tämä viikko on mennyt arki-rytmin etsimisessä. Kaikki tarpeellinen kaupoissa juokseminen on suoritettu, joten nyt olisi aika keskittyä olennaiseen. Lapsi oli tällä viikolla myös ensimmäisen kerran hoidossa täällä ollessaan. Löysin lastenhoitajan lähempää kun olisin ikinä uskonut :) Tässä vaiheessa hoito on satunnaista, mutta tarkoituksena on totuttaa lasta vieraaseen kieliympärisöön ennen varsinaisen hoidon alkamista ensi vuonna.

Tässä sitä oikeaa lähiömeininkiä. Tällaisia taloja on pilvin pimein eräässä osassa Riikaa. Uskon kuitenkin, että karujen seinien sisältä paljastuu lämpimiä koteja ja ystävällisiä ihmisiä.

Eräänä päivänä meillä kävi verhojen suunnittelija, joka otti ikkunoista mitat. Sovittiin, että hän ilmoittaa milloin on tehnyt suunnitelmat ja menen liikkeeseen katsomaan malleja. Jännittää, että vastaakohan hänen suunnitelmansa yhtään omaa mielikuvaani :) Yritin tietenkin selittä hänelle omaa näkemystäni, mutta suomalainen näkemys voi olla hyvin erilainen kun latvialainen.

Eilen kävin enisimmäisen kerran elämässäni ottamassa rakennekynnet. Tai en tiedä mikä niiden aivan virallinen nimi on, mutta jokatapauksessa kynsiin laitettiin tipit ja jotain ainetta, mikä kovetettiin uv-valossa. Hinta oli mielestäni enemmän kuin kohtuullinen! Varsinaisessa kauneushoitolassa kynnet maksaa noin 24 latia (~34€).

Uudet kynnet :)

Tänään lähden illalla elokuviin naapurini kanssa. Menememme katsomaan Eat Pray Love -elokuvan, jonka jälkeen menemme syömään Vanhaan kaupunkiin. Taas hämmästyin täkäläistä hintatasoa. Leffalippu maksoi 3,60 latia (5,09€), Suomessa samasta saa maksaa 10€!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Vedestä

Meidän vesijohtovesi on todella kalkkipitoista. Sen huomaa kun muutamassa päivässä hanat tulevat täyteen valkoisia kalkkilaikkuja. Riian vesijohtoverkosto on vanha ja vettä ei suositella juotavaksi, ainakaan matkaoppaiden mukaan. Putkien pinnoistaa irtoaa kaikenlaista ja lisäksi tuota kalkkia tunnutaan käyttävän reilusti. Tietenkin on paljon paikallisia, jotka käyttävät vettä normaalisti, kuten me Suomessa. Veden väri meillä on sellainen haalean vihreä, joissain osissa kaupunkia kuulema hennon sininen. Väri tulee kuulema kemikaaleista joilla vettä puhdistetaan, eikä ole vaarallista elimistölle. Värin huomaa vain jos vettä on paljon, eli meillä ammeessa.

Tällä hetkellä kannamme juomaveden ym käyttöveden kaupasta viiden litran pöntöissä. Vesi maksaa Prismassa 0,32 latia (0,45€) ja Rimissä 0,52 latia (0,73€) / viisi litraa. Vesijohtovedellä pesemme hampaat ja tietenkin peseydymme muuten. Muutoin käytämme kaikkeen ruoanlaittoon kaupan vettä. Keitettynä vesijohtovettä voisi tietenkin käyttää ruoanlaittoon, mutta nyt alkuvaiheessa olemme varovaisia, annamme elimistön ensin tottua paikalliseen bakteerikantaan.

Olen miettinyt toki muitakin vaihtoehtoja juomavedelle. Eräs olisi hankkia sellainen laite, joita näkee virastoissa yms. Hinta on suht kohtuullinen, laitteen vuokra on kuukaudessa 5€ + vesi päälle (18 litraa = 2,90 latia /4,10€). Lisäksi vesi kannetaan kotiin :)

Toinen vaihtoehto olisi hankkia jonkinlainen vedensuodatin kotiin. Näissäkin löytyy vaihtoehtoja, mutta epäilen silti poistaako filtteri kalkkia? Tai sitten filtteriä täytyy vaihtaa todella usein. Tähän asiaan täytyy perehtyä paremmin :)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Ruuhkan arvoiset

Kun mies tuli eilen töistä kotiin, lähdimme samantien Elkoriin katsomaan löytäminäni sohvia. Matkaa oli ehkä noin 11 kilometriä, ja menomatka kesti tunnin. Itse kaupassa olimme ehkä vartin - parikymmentä minuuttia ja kotimatkalla meni toinen tunti.

Mutta onneksi sohvat olivat ruuhkan arvoiset! Ostimme ne siltä istumalta :) Lisäksi saimme tingittyä hinnasta vielä 100 latia pois, kiitos naapurin vinkin. Kaupassa kannattaa aina tinkiä, etenkin isompien ostosten kanssa. Nämäkin sohvat olivat jo entuudestaan tarjouksessa, mutta saimme silti lisäalennusta :)

Tänään sohvat sitten saapuivat kotiin! Täytyy sanoa, että nyt koti on verhoja ja keittiötä vaille valmis. Keittiön saamme marraskuun puolivälissä ja verhot toivottavasti ennen sitä. Joten viimeistään jouluna koti on koti <3

torstai 14. lokakuuta 2010

Shoppailua

Tänään oli shoppailupäivä. Lähdimme naapurin kanssa etsimään meille sopivia verhoja. Kiersimme muutaman paikan, valinnan varaa löytyi enkä minä tietenkään osannut päättää mitään. Totesin, että ehkä on parasta että liikkeestä tulee suunnittelija meille kotiin, ottaa mitat ja miettii yhdessä kanssani minkä tyyliset/väriset verhot meille sopii. Tavallaan tiedän perusidean mitä haluan, mutta haluan myös kuulla ammattilaisen mielipiteen.

Verhokaupista jatkoimme Elkoriin, kauppaan mistä saa lähes kaikkea. Sielläkin katseltiin verhoja, mutta saatoin löytää meille uudet sohvat! Illalla täytyy vielä käydä miehen kanssa varmistamassa ovatko ne sopivat. Toivon, että ovat sillä eilisen kiersimme sohvakauppoja löytämättä sopivia.

Kauppapäivä päättyi Stockmannin hulluille päiville, tai kuten täällä sanotaan Trakas Dienas :) Ja meininki todellakin oli hullua! Tämä oli elämäni ensimmäinen käynti hulluilla päivillä, ja voisin sanoa että ihan heti en taida mennä uudelleen ;) Ruokapuolella shoppailimme juustoja ja muita edullisia elintarvikkeita. Väkeä oli kuin pipoa!

Tässä pari kuvaa muutaman päviän takaa.

Lähiömeininkiä. Ei tosin siitä pahimmasta päästä.

Lähiökerrostalo.

Keskustasta.

Keskustan normaali "ruuhka" :)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensivaikutelmia

Reilu viikko elämistä ja olemista takana uudessa kotikaupungissa. Flunssa vaivaa edelleen ja on rajoittanut muutaman päivän liikkumista. Toisaalta on ollut hyväkin vain olla ja levätä, kerätä voimia.

Viikossa on saanut muodostettua jo jonkinlaisen ensivaikutelman tästä kaungista. Täytyy sanoa, että pääaääntöisesti ihmiset ovat ystävllisiä ja avulaiaita. Bussikuski oli neuvonut äidilleni missä pysäkillä jäädä pois ja kuinka kävellä meille. Parkkitalossa maksaessani parkkimaksua tungin lippua väärään masiinaan ja ystävällinen mies huuteli toisesta autosta jotain latviaksi, mutta elekielellä pärjättiin, oikea masiina löytyi kulman takaa.

Kaupassa myyjät ovat joko ystävällisiä tai ei-ystävällisiä. Ei-ystävällisillä tarkoitan sellaisia, jotka eivät puhu, eivät hymyile, eivät edes katso silmiin. Tekevät työnsä, mutta eivät anna mitään lisäarvoa asiakkaalle. Tiedän, että Suomessa tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan.

Muutamia epäkohteliaitakin ihmisiä olemme tavanneet. Muun muassa ensimmäisenä aamuna taksikuski on nielaissut pussillisen sitruunoita. Näitä tällaisia löytyy kyllä joka paikasta :)

Ruuhka on paikoin sietämätön. Kun on pienestä kaupungista kotoisin, ja viime vuodet asunut toisessa pienessä kaupungissa niin reilu puoli tuntia ruuhkassa tuntuu uskomattomalta. Eräänä aamuna vietimme 50 minuuttia autossa, matkamme pituus oli noin 8 kilometriä. Joten tarkkana saa olla mihin vuorokauden aikaan lähtee liikkeelle.

Syksy on todellakin tullut ja ilmat viilentyneet. Tällä viikolla on ollut kova ja kylmä tuuli, joka on varmaan myös osaltaan pitkittänyt flunssasta paranemista. Tässä maassa on kuulema tapana laittaa taloihin lämmöt päälle vasta myöhään syksyllä. En tiedä onko meidän talo normaali tapaus vai poikkeus, mutta onneksi meillä lämmitys toimii! Silti saa pistää pitkähihaista päälle ja villasukkia jalkaan.

Meillä on todella ihanat naapurit, joilta olemme saaneet paljon tukea ja apua. Olisin varmaan aivan pallo hukassa, ellen voisi kysyä yksinkertaisia ja tyhmiä kysymyksiä naapuriltani :) Ne ovat sellaisia pieniä, elää helpottavia asioita, jotka saa selvitettyä kyllä itsekin, mutta se vaatii hieman enemmän aikaa. Esim. missä on posti, kuinka toimia sen ja tämän asian kanssa, kuka tietää minkäkin asian, mistä kannattaa ostaa mitäkin jne.

Koti on oikeastaan tällä hetkellä niin valmis kuin mahdollista. Kaikki laatikot ovat purettu, vaatekaapit pursuavat astioita (sillä keittiössä ei ole säilytystilaa tällä hetkellä, vain pöytätaso, tiskiallas ja hellalevy) ja muut tavarat ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa. Seuraavana suurempana projektina on uuden sohvan löytäminen. Alunperin meidän piti ostaa oikea, kunnollinen vierassänky. Mutta koska jouduimme odottamaan muutaman yön omien huonekalujen saapumista teimme pikaratkaisun ja ostimme pari ilmapatjaa Jyskistä (täältä). Niillä olikin yllättävän hyvä nukkua, joten päätimme, että jätämme vierassängyn ostamatta ja hankimme sen sijaan uudet sohvat :)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Karhunpoika sairastaa

Koko syksyn meidän perhe on pysynyt terveenä. Ehkä minun ja miehen tilaan on vaikuttanut alitajuntainen stressi tulevasta muutosta, lapsesta en tiedä. Kai perhepäivähoitaja pelastaa sen verran, etteivät kaikki taudit pääse jylläämään kuten suuremmissa päiväkotiryhmissä.

Mutta nyt, kun viikko asumista ja olemista uudessa maassa on takana, sekä minä että lapsi ollaan kipeitä. Mies ei ole onneksi sairastunut, mutta on sen sijaan kuoleman väsynyt. Viikonlopun on työmatkalla, joten lepoa ei ole tiedossa. Eilen kävi nukkumaan puoli yhdeksältä ja aamulla kello herätti 5.30. Kuudelta lähdettiin lentokentälle.

Minä olin jo eilen flunssainen. Kurkkuun koskee ja on vähän vetämätön olo. Yöllä lapselle nousi kuume. No, se tietää sitä että tämä päivä maataan ja katsotaan videoita :) Illaksi olimme kyllä suunnitelleet tapaamista naapurin kanssa, mutta täytyy katsoa kuinka käy. Jos lapsen kuume laskee, niin kivahan se olisi saada leikkiseuraa.

Muutoin elämä on tämän viikon pyörinyt edelleen kauppojen, muuttolaatikoiden purkamisen ja järjestelyn ympärillä. Pikkuhiljaa alkaa tavaroiden paikat hahmottua.

Pidän tästä alueesta millä asumme todella paljon. Jaksan aina vain hämmästyä niistä eroista mitä täällä on. Vieressä saattaa olla todella hieno luksustalo ja sen toisella puolella täysin rapistunut ja ränsistynyt hökkeli. Osaa taloista peruskorjataan tällä meidänkin kadulla, mikä on tietenkin mukavaa silmälle. Oma talomme on sellainen tavallinen :)

Aivan kävelymatkan päässä on Rimi-kauppa, vähän niin kuin Siwa Suomessa, mistä saa juuri tarvittavat ostokset. Hieman eteenpäin on kahden X:n Maxima (S-market kokoinen), samassa pienessä ostoskeskuksessa on myös Jysk, apteekki, kemikaaliokauppa Drogas missä myydään pyykin- ja astian pesuaineita, wc/talouspapereita, siivousaineita, meikkeijä, kosmetiikkaa, shampoota yms, pankki, elektroniikkakauppa jne. Joten periaatteessa ei tarvitse mennä kovin etäälle saadakseen kaiken tarvitsemansa :)

Tänään kuitenkin pikainen kauppareissu hieman kauemmaksi Prismaan (täällä on kaksi Prismaa!) ja loppupäivä lepäilyä. Huomiselle ei ole suunnitelmia, ehkä jatkamme lepäämistä että jaksamme aloittaa taas uuden viikon toivottavasti terveenä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kotona

Vihdoinkin täällä! Alku on ollut haastava monella tavalla, mutta tiivistettynä voin sanoa, että olen hyvin väsynyt mutta erittäin onnellinen.

Mitähän tästä kaikesta osaisin kertoa? Paljon on tapahtunut kaikenlaista enkä oikein tiedä mistä aloittaisin ja miten :)

Perjantaina saavuttiin aamulla ja mentiin heti hakemaan meille varattua autoa autokaupasta. Myyjä oli mukava ja ystävällinen ja selitti meille kärsivällisesti kuinka automaattivaihteinen auto toimii. Minä hyppäsin sitten ensimmäisenä rattiin ja kaikki meni hyvin ensimmäisiin liikenevaloihin saakka. Siihen auto teki totaalisen stopin! Hätävilkut päälle ja äkkiä soittamaan automyyjälle (onneksi liike oli muutaman sadan metrin päässä!). Autoja meni ohi ja minua nolotti. Mutta pian saatiin uusi auto ja vaihettiin tavarat autosta toiseen ja matka pääsi jatkumaan.

Seuraavana määränpäänä oli kauppakeskus Spice, josta ostettiin ruokaa sekä ilmapatjat. Spice on todella iso ostoskeskus, josta löytyy pieniä erikoiskauppoja, merkkiliikkeitä ja oikeastaan mitä tahansa. Siellä on ruokakauppa Rimi sekä vieresträ löytyy iso Spice Home, jossa on huonekalu- ja sisustuskauppoja. Meidän muuton kanssa oili pieniä ongelmia, joten olimme viikonlopun ilman tavaroitamme. Olin pakannut lakanat ja pyyhkeet mukaan, peitot lainattiin naapurilta :)

Viikonloppu meni retkitunnelmissa. Syötiin leipää, juustoja, hedelmiä yms ja juotiin teetä, keratkäyttöastioista. Nukuttiin ilmapatjoilla ja ihaltiin Riian tähtitaivasta. Joka päivä ollaan käyty kaupoissa ostamassa milloin mitäkin: lamppuja, ruokaa, wc-koukkuja, mattoja, siivousvälineitä, kertakäyttöastioita yms.

Sunnuntaina ajettiin Jurmalaan, noin 20-30 km Riiasta. Käveltiin ihanalla hiekkarannalla ja ihaltiin merta. Jurmalasta löytyy yhteensä 32 kilometriä rantaa, suosittelen! Tämän jälkeen käytiin Lidossa syömässä (tästä kerron myöhemmin lisää linkkien kera).

Maanantai oli oikeia hulinapäivä! Muuttokuorma saapui, miehiä meni ja tuli, oli muuttomiestä, remonttimiestä, korjausmiestä jne. Meillä ei ole vielä keittiötä, koska se ei ole vielä valmistunut ja saapunut tänne Saksasta. Joten maanantaina saimme, onneksi, väliaikaisen keittiön (pesuallas, hellalevy ja hieman tasoa), lisäksi saimme oman jääkaapin ja astianpesukoneen toimimaan.

Tänään olen purkanut muuttolaatikoita, käynyt ajamassa yksin kaupungilla autolla, ajanut tuhat kertaa harhaan ja joutunut tekemään turhia lenkkejä. Onneksi on navigatori! Sain hankittua itselleni Latvian puhelinliittymän. Oma Suomen liittymäni ei toimi tällä hetkellä ollenkaan, joten tektiviestit eivät tule läpi :( Kävin lounaalla Suomi-netojen kanssa. He ovat muita täällä asuvia suomalaisia naisia jotka tapaavat kerran kuussa lounaan merkeissä.

Tämä tällä erää, nyt kun netti toimii niin pääsen taas aktiivisemmin päivittämään kuulumisia :)

Koti on kuitenkin ihana ja remontti on valmistunut! Ainoa mikä puuttuu on keittiö, mutta tuolla väliaikaisella keittiöllä pärjäämme siihen saakka kunnes saamme oikean :)

maanantai 27. syyskuuta 2010

Viimeistä viedään

Tällä viikolla se sitten tapahtuu. Muutto.


Yhtäaikaa pelottaa, jännittää ja olen innoissani. Tuntuu, että edessä on hyppy tuntemattomaan, vaikka mikä tässä nyt oikeastaan muuttuu? Sama ihana perhe pysyy ympärillä, ympäristö vain vaihtuu. Minkähänlaiset mietteet minulla on asiasta puolen vuoden päästä? Jännä nähdä :)


Ehkä suurin suru on jättää työ. Minulla on ollut aivan mahtava työporukka ja työstäni olen pitänyt aivan valtavasti. En tiedä hakeudunko Riiassa töihin jossain vaiheessa vai en. Aika taitaa näyttää tämänkin asian. Ensin täytyy saada arkielämä rullaamaan uudessa ympäristössä.


Tämä blogi pitää hiljaiseloa nyt muuton ajan, mutta palaan asiaan kunhan olemme asettuneet Riikaan ja olemme saaneet nettiyhteyden toimimaan :)

perjantai 24. syyskuuta 2010

Viikko aikaa

Viikon päästä meidän ja muuttokuorman pitäisi olla perillä! Aika on hurahtanut uskomattoman nopeasti, vielä ei ole perhosia vatsassa, niiden aika taitaa tulla myöhemmin :)

Hommat on hyvin hoidossa, oikeastaan jäljellä on enää varsinainen pakkaaminen ja muuttaminen. Kaikki muut juoksevat asiat on hoidettu kuntoon. Ja ne mitä ei ole hoidettu, hoidetaan sitten myöhemmin!

Mies menee viikonlopuksi Rikkaan selvittämään remontin etenemistä sekä shoppailemaan huonekaluja. Tuliaiseksi lupasi kuvia kodista :)

Hauskaa, että Balttian kirjeenvaihtaja oli kommentoinut minua blogissaan. Hauskaa sinällään, että hän oli esimerkin omaisesti mainunnut sisustamisen, sillä minä en todellakaan ole mikään sisustaja :D Meillä se on mies, joka päättää verhot, matot, huonekalut ynnä muut sisustus-hommat. Ei sillä etteikö minua kiinnostaisi, mutta minä en yksinkertaisesti osaa! Saatan nähdä kaupassa jotain kivaa, ostaa sen, ja asettaa kotiimme. Seuraavalla kauppareissulla näen taas jotain kivaa, ostan sen, mutta se ei käykään yhteen edellisen jutun kanssa. Joten olen jo vuosia sitten luovuttanut ja lopettanut niiden älyttömien juttujen ostamisen, jotka eivät onnistu kuitenkaan :)

Balttian kirjeenvaihatja viittasi myös elämän perusasioihin, kuten pohdintaani luottakampaajan menetyksestä. Niin, asiat voi nähdä monella eri tavalla ja toiset asiat ovat tärkeitä toisille, ja toiset toisille. Onneksi me, niin miehet kuin naiset sekä ihmiset yleensäkin, olemme erilaisia. Ehkä viittaukseni luottakampaajan menetykseen voisi lukea myös ystävän menetyksenä, joka sattuu oleman myös kampaajani :)

Mutta nyt pidemmittä puheitta ja pohdinnoitta sinne luottokampaajan käsittelyyn!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Mikä ero?

Tänä aamuna huomasin taas sen pienen pienen eron miehen ja minun välillä.

Tarvitsemme lapsen kanssa vielä yhden rokotteen muuttoa varten. Olen sopinut rokotusajan tälle viikolle, mutta tarvitsemme myös rokotetta varten reseptin. Mies totesi, että hän katselee jonkun apteekin ja pyytää puhelinreseptin sinne. Olin hetken, että WTF!?! "Jonkun apteekin??" Olen viime viikolla laittanut hänelle sähköpostilla yhden tietyn apteekin yhteystiedot, sillä siitä apteekista minun on helpoin ja nopein hakea rokote, ei minulla ole aikaa ajella ympäri kaupunkia jotain muuta apteekkia etsien.

No, vakka kantensa valitsee ja niin edelleen... Toisaalta on hyväkin, että olemme erilaisia ja täydennämme toisiamme :) Hulluksihan sitä tulisi, jos molemmat toimisivat aina järjestelmällisen samanlaisesti. Mutta kyllä se joskus raivostuttaa, kun mieheltä on tavarat hukassa ja itse tiedän tarkalleen missä mitkäkin jutut ovat :)

Aika käy vähiin ja paljon on vielä asioita tekemättä. Täytyy vain luottaa, että hommat hoituvat. Riian remonttiin emme voi juuri nyt paljon vaikuttaa, se hoituu juuri nyt omalla painollaan. Suomen kotona tehtäviin pakkauksiinkaan emme voi kovin suuresti vaikuttaa vielä tässä vaiheessa. Nähtävästi täytyy keskittyä niinhin juttuhin joihin voimme vaikuttaa :)

torstai 16. syyskuuta 2010

Tukka-asiaa

Odotan kieli pitkällä ensi viikon perjantaita kun pääsen luottokampaajani käsittelyyn. Tukkani on kasvanut yli mallin ja aiheuttaa ahdistusta joka aamu. Tiedän jo tarkkaan mitä sille pitää tehdä, mistä leikata ja kuinka paljon.

Kuinkahan pärjään Riiassa ilman kampaajaani? Olen ehkä vähän outo, mutta olen käyttänyt tätä samaa kampaajaa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Kyllä, siitä lähtien kun täytin kymmenen! Muutaman kerran vuosien aikana joku muu on saanut leikata tai värjätä tukkaani, mutta aina olen kuitenkin palannut kampaajani luo. Hän tietää juuri mitä tehdä ja mikä väri sopii minulle. Hän myös sanoo suoraan jos ei suostu toteuttamaan toivettani ja perustelee näkökantansa. Olen jokainen kerta ollut tyytyväinen lähtiessäni hänen käsittelystään.

Tietenkin Riiassa on kampaamoita pilvin pimein, ja uskoisin että hintahaitariakin löytyy. Täytynee varmaan napata ensi perjantaina pari kuvaa päästä ja mennä niiden kanssa uuteen kampaamoon ;)

Elämää vihreällä saarella blogissa oli myös kirjoitettu hiustenleikkuusta. Jokainen pariskunta tekee asiat tietenkin omalla tyylillään ja tavallaan, mutta meillä minun kampaamossa käynti ei ole koskaan ollut ongelma. Mies ei juurikaan kommentoi sitä minkä väriset tai pituiset minun hiusteni täytyy olla, sen saan aina päättää itse.

Kun Mari Kiviniemi valittiin päämisteriksi mieheni kommentoi hänen tukkaansa. Oli kuulema epäsiistin näköinen hamppu. Nykyisin Kiviniemi on hieman pertannut tukkansa kanssa ja latvat eivät enää hapsota joka suuntaan. Mies ei siis sanallakaan puhunut minun tukastani, mutta seuraavalla kampaajareissulla pätkäisin oman, joka suuntaan harottavan puolipitkän hamppuni lyhyeksi. Ja olen ollut tyytyväinen! Paitsi nyt, kun tukka on päässyt kasvamaan ylipitkäksi.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Suomen sosiaaliturva

Olen miettinyt pääni puhki ja selannut Kelan nettisivua kuinka lapsen lapsilisän käy. Lopulta otin luurin kauniiseen käteen ja soitin Kelan ulkomaan yksikköön. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: jos mies on suomalaisen työnantajan komentama työntekijä ulkomailla perheenjäsenten sosiaalietuuksien pitäisi säilyä (lapsilisä, kodinhoidontuki, äitiyspäiväraha yms). Ainahan noissa asioissa on se "mutta", täytyy vain luottaa että homma menee kuten pitääkin. Täytyn Y38 lomakkeen ja postitin sen jo Kelaan, miehen paperit hoituvat kuulema työnantajan toimesta. Saas nähdä mikä on päätös :)

Kelan sivuilla oli tietoa tilapäisestä muutosta ja pysyvästä muutosta. En oikein itsekään tiedä kummasta on meidän osalta kysymys. Toisaalta muutamme pysyvästi ainakin hetkeksi, toisaalta taas kyseessä on tilapäinen muutto sillä emme aio jäädä loppuelämäksemme Riikaan.

Työttömyysturvaa ei voi siirtää ulkomaille, muutoin kun menemällä kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun EU tai ETA maahan. Tämäkin edellyttää, että hakijan täytyy olla kuukausi työttömänä Suomessa ja ilmoittautua välittömästi kohdemaan työ- ja elinkeinotoimistossa.

Edellisessä postauksessa kirjoitin turhautumisesta ja sen purkamisesta eli villasukkien neulomisesta. Ei, tästä ei ole tulossa käsityöblogi, mutta haluan silti laittaa kuvan sukista, jotka valmistuivat eilen. Kuten kuvasta näkyy, en ole mikään käsityöihminen ja jälki on sen mukaista, mutta pääasia että mahtuvat jalkaan ja tuntuvat mukavilta :)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Turhauttavaa ja jotain mukavaakin

Remontti etenee Riiassa omalla painollaan, toivottavasti! Hieman turhauttaa, kun täältä Suomesta käsin on hankalaa tehdä oikeastaan yhtään mitään. Koen tämän jotenkin väliinputoamisvaiheena: asioihin ei voi itse vaikuttaa, täytyy vain luottaa että homma hoituu. Tiedän, että kunhan olemme muuttaneet niin hoidettava asioita on tuhat ja yksi, eikä aika riitä mihinkään. Näinhän se aina menee ;)

Olen purkanut tätä turhautumistani kutomiseen. Viime viikolla valmistuivat yhdet villasukat ja eilen sain toiseen pariin jo toisen sukan valmiiksi. En ole todellakaan mikään käsityöihminen, mutta pitkän ja hartaan harjoittelun jälkeen olen oppinut tekemään kantapään ja olen ylpeä siitä! Toinen bravurini ovat kaulahuivit: pitkät, paksut ja pörröiset.

Jotain mukavaakin on kuitenkin luvassa. Muutamat ystävät ja sukulaiset ovat jo buukanneet lennot Riikaan! Ihanaa, tervetuloa! Vaikka jännitänkin, että kuinka osaan esitellä kaupunkia, mihin olen itsekin vasta tutustumassa. Ehkä tutustumme siihen sitten yhdessä :)

Työpäivät käyvät vähiin, kymmenen aamua enää jäljellä + lomat päälle. Haiku ja ikävä tulee tätä mahtavaa porukkaa. Ovat kuitenkin luvanneet tulla visiitille Riikaan, joten sitä odotellessa!

Pakkaaminen kolkuttelee takaraivossa. Vaikka kaappeja onkin siivottu urakalla pitkin kesää, niin silti on paljon sellaista pientä hienosäätöä jäljellä. Aikaa on, vai onko? Kai kaksi ja puoli viikkoa riittää tuohon säätämiseen, tai sitten jätän tuttuun tyyliini kaiken viimeiseen iltaan ;)

torstai 9. syyskuuta 2010

Kuvatuksia

Kävimme kesän aikana pari kertaa Riiassa miehen kanssa. Majoituimme molemmilla kerroilla Reval Hotellissa, joka on nykyisin Radisson Sas Blue. Suosittelen kyseistä hotellia Riikaan matkaaville! Hotellin yläkerrassa on Skyline Bar, josta pääsee ihailemaan maisemia. Alla muutama kuva reissuilta.

Auringonlasku kuvattuna Reval Hotellin (nyk. Radisson Sas Blue) Skyline Barista.

Vanhasta kaupungista.

Mustapäiden talo vanhassa kaupungissa.

Kukkien myyntiä vanhassa kaupungissa. Riiassa on yleistä, että kylään mennessä viedään kukkia, tai jos mennään lentokentälle vastaan.

Näkymää Skyline Barista Daugava-joelle.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Hintaero?

Tuli mieleen, että minkä on remonttimiesten hintaero Suomessa ja Latviassa?

Jos Suomessa ottaa remonttimiehen tekemään hommia ilman kuittia, niin tuntitaksa on kuuleman mukaan siinä 13-16 euron välillä. Latvissa sama mies maksaa kuulema 3-4 latia (4,5-6 euroa). Hmm... Mielenkiintoista!

Lisäksi Latviassa harmaa talous on todella yleistä (taas kuuleman mukaan), ja monissa työpaikoissa maksetaan jokin minimipalkka josta otetaan verot yms. Tämän lisäksi työntekijä saa toisen palkkapussin, ilman kuittia. En tiedä onko tämä todellakin niin yleistä kun minulle on annettu ymmärttä, täytyy tutkia asiaa kunhan pääsemme muuttamaan :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Näinkö se meneekin?

Mies palasi perjantaina Riiasta. Oli viimeinkin saanut sovittua keittiön, kylppärin, vessan yms remonttien alkamisesta. Kun kävimme muutama viikko takaperin sopimassa keittiöstä, niin mitään ei ollut tapahtunut, hyvä kun saimme suunnitelmat sähköpostiin. Vasta nyt, kun mies oli ladannut muutaman euron kouraan oli alkanut tapahtua! Mielenkiintoista :)

Toki meitä on "varoitettu" paikallisista tavoista. Nytkin meihelle oli sanottu, että kannattaa tarkistaa muutaman päivän päästä muistaako toinen osapuoli vielä sopimuksen ja lähteekö homma liikkeelle. Onneksi meillä on kuitenkin ihanat naapurit, jotka ovat luvanneet katsoa remontin perään. Lisäksi samaiset naapurit antoivat miehelle ison avun, kun kävivät yhdessä kiertämässä kauppoja!

Toivon mukaan remontti valmistuu muuttoon mennessä. Sen tiedämme, että keittiössä kestää hieman pidempään, mutta kaiken muun pitäisi toivottavasti olla valmista. Miehen täytyy tehdä vielä parin viikon päästä reissu Riikaan ja käydä sopimassa lisää asioita. Toki muuton jälkeenkin on vielä paljon juttuja tehtävänä, mutta hienoa olisi jos edes osan saisi tehtyä aiemmin (vakuutukset, pankkiasiat yms).

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kuukausi aikaa

Huh, kuukauden päästä pitäsi olla Riiassa ja kaikkien asioiden kunnossa! Katsotaan kuinka käy :) Aika monta asiaa on vielä kesken, mutta täytyy uskoa ja luottaa että ne järjestyvät.

Mies lähtee tänään Riikaan hoitamaan asioita (sekä työ, että asunto). Annoin mukaan listan tehtävistä jutuista, saa nähdä kuinka ehtii muutamassa päivässä kaiken! Onneksi siellä päässä on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat luvanneet auttaa :)

Olen laatinut itselleni muistilistaa siitä, mitä kaikkea täällä Suomen päässä täytyy vielä tehdä. Aikaa on, mutta asioitakin on paljon. Onneksi nyt on saatu lapsen passi tilaukseen! Ja onneksi olin kaukaa viisas ja aloitin vaatekaappien ym siivoamisen jo kesällä. Sain ison määrän turhia vaatteita ja muuta tavaraa kierrätykseen. Eipähän ole nyt tuo stressinä tässä vaiheessa, kun stressiä riittää muutenkin :) Päivä ja asia kerrallaan!

tiistai 31. elokuuta 2010

Taivutuksia

Kuinka Riika ja Riikka taipuvat?

Riika - Riian - Riiasta - Riikaan - Riialle - Riiassa

Riikka - Riikan - Riikasta - Riikkaan - Riikalle - Riikassa

Riika taipuu kuten siika, kun taas oma nimeni Riikka taipuu kuten suomalaiset nimet yleensäkin taipuvat. Tosin kaksoiskonsonantti häviää joissain muodoissa. (Esim. Riikkan on väärä taivutusmuoto.)

En ole mikään suomen kielen ammattilainen ja etenkin yhdyssanat ovat kompastuskiveni. Mutta tässä asiassa haluan viiltata vähän pilkkua ;) YLE:n entinen uutistoimittaja Arvi Lind on sanonut, että Riikassa voi olla vain Riikan sulhanen ja hänkin vähän aikaa kerrallaan. Kaikki toiset ovat Riiassa.

maanantai 30. elokuuta 2010

Yksi vähemmän

Tänään oli oikein todellinen epäonnen aamu, tuntui että kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen. Tämä oli kuitenkin ehkä paras juttu kaikkien salasana-takkujen ja asuntokuvioiden rinnalla.

Eli, leivoin viikonloppuna marjapiirakkaa vieraille. Loput piirakasta toin aamulla töihin pois kotoa pyörimästä. Keraminen sydänvuoka kolahti kuitenkin hieman turhan kovaa työpöydälleni ja halkesi. Piirakka oli onneksi syötävissä, mutta vuoka kahdessa palassa ja päätyi roskikseen.

Jos jotain positiivista haluaa löytää, niin onpahan yksi astia vähemmän pakattavana Riikaan :)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Hankalaa :)

Olen yrittänyt löytää itselleni mieleisen mallin tälle blogille. Yllättävän haastavaa, vaikka kyse ei ole kuin kuvista ja väreistä. Siinä se ongelma onkin, minä en vielä tiedä minkälainen Riika minulle on.

Olen käynyt Riiassa kahdesti kesän aikana, ikään kuin turistina. Vaikka molemmilla kerroilla toki kävin tulevassa kodissamme ja tiesin että muutamme syksyn aikana kaupunkiin, niin silti en ole onnistunut luomaan oikeanlaista mielikuvaa kaupungista. Tiedän toki, että sen aika tulee vielä :) Joten sekin on mahdollista, että blogin ulkoasu muuttuu vielä moneen otteeseen!

Hankalaa on myös tämä keskeneräisyys. Olen jo toinen jalka puolittain Riiassa (ainakin ajatuksen tasolla), mutta silti täällä Suomessa rullaavat vielä arkiset kuviot töineen, päivähoitoineen ja arkiaskareineen. Lisäksi on tietenkin monta pientä ykistyskohtaa hiomatta muuton suhteen. Välillä stressi nostaa päätään, välillä onnistun unohtamaan tulevan ja elän päivän kerrallaan.

Mieli avoinna kohti uutta!

maanantai 23. elokuuta 2010

Tästä se alkaa

Vielä ollaan Suomessa, mutta muutto erinäisine asioineen lähestyy vääjäämättä. Välillä kauhistuttaa hyppy tuntemattomaan. Välillä olen aivan täpinöissäni kaikesta uudesta. Paljon on vielä asioita järjesteltävänä, mutta uskon että hyvällä organisointitaidolla kaikki järjestyy :)

Ja näin alkaa myös tämä blogi. Tulevasta sisällöstä en uskalla luvata vielä mitään varmaa, sen aika ja arki näyttää. Uskoisin kuitenkin että luvassa on kuvausta Riiasta, kerrontaa arkipäivän elämästä, yhteiskunnan kommentointia sekä erinäisiä sattumuksia, ehkä myös silloin tällöin kuviakin!