maanantai 12. joulukuuta 2011

Jännitystä kotirouvan vapaapäivään

Ajattelin, että tänään olisi rauhallinen kotipäivä, mutta aamupäivällä soi puhelin ja erittäin hätääntynyt suomalainen mies soitti jostain Kamputseasta. Tarinansa mukaan, hän oli joutunut ryöstön uhriksi ja nyt hän tarvitsee rahaa maksaakseen hotellihuoneensa sekä maastapoistumisveron, lneto lähtisi aivan kohta ja asialla oli kiire. Mies väitti olevansa täällä Riiassa asuva lehtitoimittaja, mutta ei osannut silti mainita ketään täällä asuvaa suomalaista. Tarina ontui kuitenkin monessa kohtaa aika pahasti ja sanoin miehelle, ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä pankkiin/postiin, missä olisin siirtänyt miehelle rahaa. Summa ei ollut suuri, kuten huijari itsekin yritti vakuutella, vain 50€ ehkä maksimissaan 70€. Sanoin ettei se ole ongelma, mutta ongelma on se etten todellakaan pääse tekemään rahasiirtoa.

No, tällä kertaa huijari jäi ilman rahojaan ja minä ilmoitin hänen tietonsa eteenpäin viranomaisille. Tosin epäilen, ettei miehelle voida tehdä mitään sillä hän taitaa ihan oikeasti oleskella jossain siellä maapallon toisella puolella. Harmittavaa vain on, että huijaukset tuskin loppuvat tähän! Ymmärtääkseni kaveri on saanut huijattua viime kuussa Virossa asuvilta suomalaislta rahaa sekä harrastanut muutenkin bisneksiään jo useamman vuoden ajan. Uhreina ovat olleet niin Suomessa asuvat suomalaiset kuin ulkomaillakin asuvat ulkosuomalaiset.

Joten, jos  joku miellyttävältä kuullostava mies soittaa sinulle ja kertoo vastaavanlaisen tarinansa kysy häneltä miksi hän ei soita sukulaisilleen, ystävilleen tai ota yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön. Selityksiä löytyy kyllä aivan varmasti, ja ehkäpä miehellä on ovelasti mainita joku yhteinen tuttunnekin. Älä usko häntä! Vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että lento lähtee puolentoista tunnin päästä ja rahat pitää saada heti, ja eihän se summakaan ole kovin suuri, älä usko häntä ellet sitten halua ehdottomasti auttaa huijaria! Lisäksi hän osaa todellakin vedota tunteisiin tirauttamalla muutaman epätoivoisen kyyneleenkin sopivassa kohdassa.

Mutta jos nyt jotain positiivista tästäkin episodista etsii, niin ensinnäkin huijari ei saanut rahaa ainakaan minulta ja toiseksi sain hieman jännitystä ja säpinää muutoin tylsään kotipäivään ;)

torstai 8. joulukuuta 2011

Suomineitojen lounaalla

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään suomineitojemme lounaista. Tänään lounastimme ihanassa 3 pavaru restoransissa eli kolmen kokin ravintolassa. Todella mukava ja suosittelemisen arvoinen paikka Vanhassa kaupungissa, Jekaba kasarmissa. Tämä kasarmi on Vanhan kaupungin pisin talo ja se on maalattu keltaiseksi. Siinä sijaitsee myös useita muita ravintoloita sekä pikku putiikkeja. Osoite on Torna iela 4, siinä osassa Vanhaa kaupunkia missä sijaitsee myös Riian linnaa. Ravintolassa ei ole ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä milloinkin on saatavilla. Erikoisuus oli voipaperiset pöytätabletit joiden päälle lorautettiin kuutta eri kastiketta ja pöytään tuotiin leipäpaloja. Tosi kiva idea!

Suominaisten kanssa oli mahtavaa höpöttää, kuten aina. Tykkään meidän välittömästä ja avoimesta ilmapiiristä. Toki harmi on, että muutama lounaalla ollut muuttaa pian pois. No, toivottavasti saamme uusia suomalaisia mukaan naurmaan ja iloitsemaan kanssamme!

Tässä viikon sisällä olenkin saanut aimo annoksen suomalaista seuraa, mikä on kyllä ollut aivan mahtavaa. Viikonloppuna oli Latvian Suomen kauppakamarin joulujuhla, missä tapasimme joukon vanhoja ja uusiakin tuttuja. Tarjolla oli ei-niin-suomalaista jouluruokaa, mikä oli oikeasti kaikin puolin pettymys sekä ohjelmaa niin perheen pienemmille kuin isommillekin. Harmi, kun tänäkään vuonna voittanut mitään arpajaisista!

Tiistaina puolestaan juhlittiin Suomen 94. itsenäisyyspäivää taas suomalaisessa seurassa Suomen suurlähetystössä Riiassa. Juhlava tilaisuus, jonka jälkeen käperryin sohvan nurkkaan tuijottamaan linnanjuhlia Yle Areenasta. Täytyypä tosin sanoa, että juhlien juontaminen oli aikamoinen pohjanoteraus yleisradion toimittajilta. Menet kerrat sekoilivat sanoissaan. Hävetti :(

Seuraavaakaan suomitapaamista ei tarvitse pitkään odotella, sillä olen buukannut itselleni useammat lounastreffit ensi viikolle! Ihanaa, kun nyt on aikaa opiskeluiden jälkeen. Tosin voi olla että tammikuussa ääni muuttuu kellossa, jos aloitan suunnittelemani kieliopinnot ;)

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulun odotusta

Joulun odotus on virallisesti alkanut tänään, kun joulukalenterin ensimmäinen luukku avattiin. Kävin eilen etsimässä lapselle joulukalenteria, mutta ainoa minkä löysin olis suklaakalenteri. Edes kirjakaupasta en löytänyt ihanaa kuvakalenteria, mutta toisaalta en voi syyttää kuin itseäni. Jollen olisi jättänyt asiaa viime tippaan, olisin voinut "tilata" kalenterin suomesta. Täytyy muistaa ensi vuonna!

Minusta joulu ja etenkin sen odottaminen on parasta talvessa. Tosin oikeasta talvesta ei ole täällä tietoakaan, kun mittari on jatkuvasti plussan puolella ja vettä sataa. Toista oli vuosi sitten, kun oli kunnolla lunta! Tosin monet paikalliset toivovat ettei lunta tulisi ollenkaan koko talvena, helpottaisi kummasti katujen puhtaanapitoa ja työskentelyä ;)

Tämän viikon lauantaina järjestetään Riian kansainvälisten naisten toimesta joulumyyjäiset Riian kaupungintalolla Vanhassa kaupungissa. Tuotto menee hyväntekeväisyyteen! Joten jos satut olemaan viikonloppuna Riiassa, niin tervetuloa hakemaan joulumieltä :) Suomalaiset naiset ovat leiponeet ja askarrelleet pohjoismaiden pöytään yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa.

Hyvää joulukuuta ja joulun odotusta!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Itsenäisyyspäivä

Tänään on juhlittu Latvian itsenäisyyspäivää. Tulimme juuri kaupungilta, missä oli aivan mahtava ilotulitus! Harmi vaan, etteivät kuvat onnistuneet kovin hyvin.


Latvialla on kaksi itsenäisyyspäivää, joista tämä vuotta 1918 juhlistava on huomattavasti merkittävämpi. Toinen itsenäisyyspäivä, vuoden 1991, on toukokuussa. Kaupungilla on koko tämän viikonlopun mahtavia valoshow-esityksiä. Nyt illalla ihmisiä oli kerääntynyt rantatien, Krasta Ielan, varteen sekä silloille todella paljon. Yllättävää myös lapsia oli paljon liikkeellä. Muutenkin meno on suht rauhallista ja humalaisia juhlijoita ei juurikaan näkynyt.

Jatkamme vielä hetken itsenäisyyspäivän juhlintaa latvialaisten ystäviemme kanssa. Ja joulukuussa onkin sitten vuorossa koti-Suomen juhla!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Liukas aamu

Tänä aamuna pelti on kolissut ympäri Riikaa. Talvi tekee siis vääjäämättä tuloaan! Useilla autoilioilla on vielä kesärenkaat, ja kesän aikana on tietenkin ehtinyt unohtua, kuinka liukkaalla kelillä ajetaan. Radiossa varoteltiin ruuhkista ja kehoitettiin ihmisiä käyttämään julkisia tai lykkäämään kotoa lähtöä myöhemmäksi. Tämän kuulun naapuriltani, joka soitti minulle aamulla. Tosin liian myöhään tuli tuo soitto, kun istuin jo autossa matkalla määränpäähäni.

No, joillakin ei ole muuta vaihtoehtoa, kun lähteä liukastelemaan heti aamusta. Kuten sanottu, minä olin yksi heistä ja sainkin jonottaa ruuhkan mukana ja nähdä useamman ulosajon. Hurjaa meininkiä! Onneksi itselläni on jo talvirenkaat alla, mutta eipä nuo kitkat paljon pitele mustalla jäällä.


Pyörähdin aamulla Jurmalan rannalla, mistä nappasin tämän kuvan :) Ihanan raikas merentuulahdus sai hetkeksi unohtamaan liikenteen. Aurinko paistaa, ja nyt toivottavasti tietkin ovat jo sulaneet ja ruuhkat helpottaneet, että pääsen sovittuun lounastapaamiseen ajoissa.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Pitkästä, pitkästä aikaa!

Olisikohan aika jo viimeinkin päivittää tätä blogia? Luvattoman pitkä aika on vierähtänyt viime päivityksestä! Toisaalta minulla on ollut hyväksyttävä syy pitää hiljaiseloa. Olen koko syksyn ahertanut lopputyöni parissa, ja nyt olen viimeinkin saanut sen valmiiksi ja palautettua. Enää tarvitsee jännittää vain lopputulosta.

Tänään hemmottelin itseäni tuosta hyvästä työtä vierailemalla ensimmäisen kerran täällä asuessamme kampaajalla! Kuten olen joskus kertonutkin, olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta luottokampaajani hyvissä käsissä, joten kynnys mennä aivan vieraalle kampaajalle on ollut suuri. Nyt oli pakko, sillä halusin vaihtaa väriä sekä latvat kaipasivat ehdottomasti leikkaamista. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka väri menikin ehkä hieman liian tummaksi.

Lopputyön lisäksi syksy on kulunut tavanomaisen arjen merkeissä. Muutamat vieraat ovat käyneet täällä ja jonkun kerran olen ehtinyt lounaalle täällä asuvien suomalaisten kanssa. Yritän piakkoin päivittää linkkilistaa sekä lisätä tänne muutamia ravintolasuosituksia. Suomessakin pyörähdimme syysloman aikoihin ja nautimme niin mökkeilystä kuin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Pikaisiin kuulumisiin!

ps. Kisu lehtikasassa ilahdutti eräänä syksyisenä päivänä :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vuosi takana

Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.

Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)

Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.

Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)

Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.

Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!

ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Madara

Olen tutustunut jo kesän alussa Madaran ekokosmetiikkaan. Halusin kuitenkin testata tuotteita ensin itse, ennen kuin kirjoitan niistä tänne. Madara on latvialainen yritys, joka valmistaa ekologista kosmetiikkaa käyttämällä muun muassa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja. Tuotteet eivät myöskään sisällä kemiallisia säilöntäaineita.

Itse olen käyttänyt koko kesän Madaran sävyttävää päivävoidetta, ja olen ollut tyytyväinen. Iho on saanut sävyä ilman paksua ja ahdistavaa meikkivoidetta. Sävyjä löytyy kaksi, ja voide imeytyy nopeasti ihoon. Mukava puoli Madaran voiteissa on myös se, ettei niitä tarvitse kerralla hurjaa määrää. Omalle sekaiholleni riittää puolitoista painallusta pumppupullosta, enemmän on jo liikaa.

Kuva: Madara / sävyttävä päivävoide

Kosmetiikka valikoima ei ole kovin laaja, mutta sieltä löytyvät perusvoiteet, puhdistusaineet, shampoo, hoitoaine, deodorantti sekä selluliittivoide. Tietenkin kaikki on omasta ihotyypistä kiinni, mutta esimerkiksi käsivoide tai shampoo voi olla kiva tuliainen Latviasta. Mukavan plussan tuo myös pakkausen kierrätettävyys. Ainakin täällä Latviassa tyhjän purkin saa palauttaa Madaran myymälään, valitettavasti en tiedä toimiiko vastaavanlainen kierrättäminen Suomessa.

Madaralla on myymälöitä ympäri Riikaa, ainakin Spicen, Galerija Centrsin ja Dominan ostoskeskuksissa. Lisäksi tuotteita vcoi ostaa joistakin Kolonnan ja Biotekan myymälöistä sekä Stockmannilta.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Väärän maan vainaja

Olen dekkari-ihminen, ehdottomasti! Toki pidän myös hyvin kirjoitetusta romantiikastakin, kuten vaikkapa Diana Gabaldonin ja Kaari Utrion tuotannosta. Dekkareihin minut tutustutti pieni belgialainen salapoliisi joskus yhdeksänkymmentäluvulla. Siitä toisesta, neiti Marplesta, en oppinut koskaan pitämään. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Ilkka Remes, Matti Rönkä sekä monet muut. Tosin jokunen vuosi sitten päätin, etten lukisi enää yhtään Remestä, sillä kirjojen loput alkoivat mennä aivan älyttömiksi. Onneksi Remes on hieman petrannut tyyliään.

Tällä viikolla luin Matti Röngän Väärän maan Vainajan. Rönkä on tunnettu YLEn puoli yhdeksän uutista ja minun mielestäni vaali-illan jännitys ei ole mitään ilman hänen mukanaoloaan. Rönkä on suosikkiuutisankkurini, heti eläkkeelle jääneen Arvi Lindin jälkeen.

En muista milloin luin ensimmäisen hänen teoksistaan, vai käviköhän siinä niin että kuuntelin sen. Tykkään kuunnella äänikirjoja, joita saa kätevästi lainattua kirjastosta. Vai pitäisiköhän sanoa, että tykkäsin, sillä täällä Riiassa en ole vieraillut vielä kertaakaan kirjastossa :) Ja tuskin täältä edes löytyisi suomenkielisiä äänikirjoja. Jokatapauksessa Röngän tyyli iski minuun ja pian olin lukenut kaikki siihen mennessä ilmestyneet.

Kuva: Gummerus

Tällä kertaa luin kuitenkin Kärpän seikkailuja hieman uudesta näkökulmasta. Viktor Kärppä on suomalainen mies, joka on käynyt neuvostoliiton armeijan erikoiskoulutuksen. Kärppä tasapainoilee elämässään edelleen kahden maan välillä, vaikka haluaakin olla suomalainen. Venäjä on kuitenkin osa hänen menneisyyttään ja historiaansa. Täällä Latviassakin venäjä ja venäläisyys ovat osa jokapäiväistä elämää. Kaduilla ja toreilla kuulee venäjänkielistä puhetta ja muistoja neuvostovallasta on edelleen nähtävissä niin rakennusten kuin tapakulttuurinkin merkeissä. Venäläiset naiset erottuvat katukuvasta turkiksineen ja piikkikorkoineen. Riiassa on arviolta noin puolet väestöstä venäjää äidinkielenään puhuvia, koko maassa osuus on noin 30 %.

Pidän Viktor Kärpän hahmosta, vaikka en ehkä olekaan hänen kanssaan aina samaa mieltä asioiden laillisuudesta. Väärän maan vainaja on kuudes Kärppä-dekkari, ja toisaalta sen voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta toisaalta aiempien kirjojen lukeminen antaa lukukokemukselle enemmän syvyyttä. Tällä kertaa Kärppä törmää inkeriläistaustaiseen ruumiiseen, jonka perhe ei ole Kärpälle sukua, mutta läheinen ja hän joutuu viemään suruviestin vanhemmille. Ruumis kuitenkin katoaa, ja Kärppä joutuu tahtomattaankin selvittämään niin kuolemansyytä kuin katoamistakin. Hän ei halua kostaa, hän haluaa vain saada selville totuuden. Mutkien kautta asiat vihdoin selviävät.

Pidän Röngän tavasta kirjoittaa ja nostaa esiin huomaamatta ajankohtaisia ja arkipäiväisiä asioita. Olen samoilla linjoilla Kärpän kanssa facebookin käytöstä, vaikka hieman eri syistä. Itse ajattelen, ettei ole hyvä jättää itsestään liikaa muistoja ja ajatuksia sosiaaliseen mediaan, enkä esimerkiksi ole lisännyt omaan profiilini lapsemme kuvia. Koskaan ei voi olla varma mihin kuvat tai tiedot jonain päivänä päätyvät.

Toinen mielenkiintoinen ajatus, vaikkakin lähes sivulauseessa oli se, etteivät nykyajan nuoret osaa arvostaa onneaan. Täällä Latviassa olen nähnyt jos jonkinmoista lasta ja nuorta sekä kuullut asioita, joita en välttämättä olisi halunnut kuulla. Useimmat suomalaiset nuoret ovat onnellisessa asemassa, heillä on skootterit, mopoautot, kännykät ja tietokoneet sekä vielä vähän rahaakin. Heidän ei tarvitse elää kädestä suuhun, tehdä töitä tai murehtia tulevaisuuttaan.

Pidän kirjasta, joka saa minut nauramaan ääneen ja tämä oli sellainen. Minun on aivan pakko lainata teoksesta paria kohtaa, vaikka eivät ne varmaan yksinään ketään naurata.
"Lumi", Aleksei henkäisi kuin olisi lausunut Puškinia.
Olin autossa, parkkipaikalla odottelemassa ja samalla luin kirjaa. Kun tämä kohta tulin, purskahdin niin äänekkääseen nauruun että sain aika kummastuneita katseita viereisestä autosta, jossa istui muuten venäläisiä!
Kiittelin Setää näistä arvioista kuin uutisankkuri studiossa päivystävää dosenttia.
Nauru tekee vaan niin hyvää :)

Sen verran on vielä pakko sanoa tuosta teoksen kielestä, että poliisi Korhonen on varsin hengästyttävä hahmo. En muistanutkaan kuinka hänen runosuonensa sykkii, ja pakko tunnustaa että välillä se oli jopa ärsyttävää. Tuntui, että ilman päätä ja häntää rönsyilevä juttu sekoitti ajatukset pois varsinaisesta aiheesta, vai oliko se ehkä tarkoituskin?

Niin tai näin, pidin kirjasta ja suosittelen sitä dekkareiden ystäville. Itse asiassa ainoa asia mikä jäi hieman vaivaamaan, oli Kärpän lupaus tehdä jotain Erkin nimelle, mutta nimenmuutos jäi kuitenkin tekemättä. Lapset muistavat lupaukset ja ottavat ne tosissaan. Myös aikuiset muistavat ja tarkistavat asian seuraavan kerran kohdatessaan ;)

torstai 1. syyskuuta 2011

Hyvää syyskuuta!

Nyt se syksy on sitten virallisesti täällä! Tällä viikolla on ollut vuoroin sadetta ja aurinkoa. Lämpötila yrittää vielä kiivetä kahdenkympin tietämille, mutta turhaan. Seuraavaksi suunnataankin ajatukset talven ja joulun odotukseen.

Kävin tänään rentouttavassa meripihkahieronnassa. Meripihka (latviaksi dzintars) on Latvian niin sanotusti kansalliskivi, ja hyvin suosittu myös muissa Balttian maissa. Meripihka-korut ja -esineet ovatkin hyvä matkamuisto niin täältä Riiasta, kuin muualtakin Balttiasta. Tämä meripihkahieronta ehtiin käyttämällä meripihkapuuteria sekä meripihkakiviä. Ihana ja miellyttävä kokemus!

Ihmismieli on muuten hassu. Tiedän, että minun pitäisi laittaa kaikki liikenevä aika ja energia tällä hetkellä opintoihini. Silti esimerkiksi kaappien siivoaminen ja kaiken muun turhanpäiväisen tekeminen kiinnostaisi paljon enemmän. Onneksi tutustuin tällä viikolla Pomodoro-menetelmään, joka (toivottavasti) auttaa minua pysymään oikeassa aikataulussa! Idea on tehdä 25 min töitä, pitää viiden minuutin tauko ja tehdä taas 25 min töitä. Tätä voi jatkaa niin pitkään kuin itse haluaa tai se omaan aikatauluun sopii.

Aurinkoisia ja kirpeitä syyskuun päiviä!

torstai 25. elokuuta 2011

Syksyisiä ajatuksia

Taas on aika hurahtanut huomaamatta. Osin tuo aika on mennyt arkeen asennoitumiseen, sillä syksy ja opiskeluajatukset kolkuttavat taas ovella. Vaikka tänään onkin ihanan aurinkoinen ja toivottavasti lämmin päivä, niin kyllä se syksy on sieltä tulossa. Itselläni syksyn tuloon on kaksi varmaa merkkiä: ryhdyn neulomaan villasukkaa ja punaviini maistuu taas paremmalta kuin valkoviini :)


Syksyyn kuuluvat myös omenat. Sain viikonloppuna paikallisilta ystäviltämme luomutilalla kasvatettuja omppuja sekä muita tuotteita. Kassissa oli muun muassa iso purkillinen luomuhunajaa! Eilen sain lisää omppuja suomalaiselta ystävältäni, jonka takapihalla on omenoita yli omien tarpeiden. Joten taitaa olla aika tehdä kesän ensimmäinen omenapiirakka.


Viime viikolla kävimme ruokkimassa lapsen ja naapurin kanssa sorsia läheisessä puistossa. Emme tainneet olla ensimmäisiä ruokkijoita, sillä sen verran hyvin sorsat tiesivät mitä tuleman pitää. Ahneita pikkuotuksia, joille kelpasivat kuivat ja kovettuneet leivänpalat.

Tällä viikolla söin elämäni ensimmäisen kerran sushia, ja tykkäsin! En tiedä miksi en ole aikaisemmin maistanut tätä herkkua, kai olen ollut ennakkoluuloinen. Sain kuitenkin hyvät opit ruokaseuralaiseltani, ja puikotkin pysyivät kädessä. Paikkana oli eräs Gan Bei -ravintolaketjun paikoista. Olen tykästynyt tuohon Gan Beihin jo viime keväänä, sillä listalta löytyy sushin lisäksi paljon muutakin. Etenkin kana-annokset ovat olleet suosiossani. Ravintoloita löytää muun muassa Alfan ja Origon kauppakeskuksista sekä Jurmalan kävelykadulta. Hinnat ovat edulliset, joten mahansa saa täyteen pienellä summalla. Suosittelen!

Tähän samaan voisin suositella Double Coffee kahvilaketjua, jonka toimipaikkoja tuntuu löytyvät joka kulmalta. Vanhassa kaupungissa on tietääkseni ainakin kolme ketjun kahvilaa, voi olla jopa enemmänkin. Paikoista saa myös ruoka-annoksia, mutta omia suosikkejani ovat erikoiskahvit sekä muut herkut, etenkin kuvassa taempana oleva Karamelu fresca.


Tämmöisiä kuulumisia tällä erää, nyt nokka kohti syksyn tuoksuja sekä opintoajatuksia. Opiskeluintoa kaikille niille, jotka ovat jo aloittaneet oman koulutiensä tälle syksylle. Illalla voi sytyttää kynttilät ja viikonloppuna nauttia lasillisen sitä ihanaa punaviiniä!

maanantai 15. elokuuta 2011

Stenders

Vasta tänä kesänä tulin todella kiinnittäneeksi huomiota saippuakauppa Stendersiin, vaikka olenkin huomannut kaupan jo viime talven aikana. En vain ole kiinnittänyt siihen aikaisemmin sen suurempaa huomiota, ehkä siksi koska tuottelle ei ole ollut tarvetta. Nyt kesällä kuitenkin vierailin ensimmäistä kertaa liikkeessä kunnolla, kun etsin häälahjaa ystävilleni.

Stenders on latvlainen yritys, ja sillä on toimipisteitä ympäri maailman. Suomesta Stendersin kaupan löytää Helsingistä. Täällä Riiassa liikkietä on suurimmissa ostoskeskuksissa (Alfa, Domina, Galerija Centrs, Riga Plaza, Spice jne). Nettisivujen kautta toimii myös verkkokauppa.

Stenders myy pääasiassa saippuaa, mutta myös ihania kylpykuulia, shampoota, suihkutuotteita ja pyyhkeitä. Itse olen sisustanut vessaamme Stendersin ihanan tuoksuisella kookossaippualla ja tietenkin Stendersin saippua-alustalla. Tosin jostain syystä tässä kuvassa värit eivät pääse oikeuksiinsa.


Eilen testasin myös kylpykuulaa, kaurahiutale-hunajamaitopalloa. Pallo pudotetaan kylpyveteen, missä se poreilee ja liukenee. Lopputulos on ihanan pehmeä, miellyttävä ja rentouttava kylpy. Kylvyn jälkeen iho tuntui mukavan sileältä ja olo oli rentoutunut.


Täytyy tunnustaa, että olen tainnut jäädä koukkuun näihin tuotteisiin :) Kaapista löytyy vielä pari kylpypalloa sekä saippuapalaa odottamassa, että entiset saadaan kulutettua loppuun. Mielestäni nämä tuotteet sopivat hyvin niin itselle hemmotteluksi, kuin lahjaksi tai tuliaiseksi läheisille. Osa tuotteista on edullisempia täällä Latviassa, ainakin verkkokaupan hintoihin verrattuna.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kohti syksyä?

Viime päivät ovat olleet sateisia ja tuntuu että välillä ilmassa on ollut tuulahdus tulevaa syksyä. Tänään pari ukkoskuuroa yllättivät Vanhassa kaupungissa, mutta onneksi sateenvarjo ja ostoskeskus Galerija Centrs pelastivat. No, lapsen paita kyllä kastui mutta Cubusin alennusmyynnistä löytyi kuiva paita tilalle.

Tietenkin toivon, että syksy on vielä kaukana ja saamme monta aurinkoista ja lämmintä päivää. Jotenkin elokuu vain on niin voimakkaasti syksyinen kuukausi, että on vaikea uskoa että pääsisimme vielä Jurmalan rannalle.

Huvittavinta tässä on se, että saimme ilmastointilaitteen juuri korjatuksi...

maanantai 8. elokuuta 2011

Kotiinpaluu

Olen tehnyt kesän aikana kaksi reissua Suomeen. Ihanaa on ollut nähdä ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä, käydä erilaisissa paikoissa, keskutella omalla äidinkielellä, ihastella kauppojen valikoimia ja yksinkertaisesti nauttia lomasta! Silti tuntuu, että parasta on kotiinpaluu :)

Pitkän ajomatkan jälkeen on ihanaa istahtaa hetkeksi kotiparvekkeelle, katsoa tuttua maisemaa ja huokaista. Sen jälkeen alkaakin purkaminen. Olen luonteeltani sellainen, että tavarat on mukava saada ojennukseen heti eikä vasta kolmen viikon päästä. Joten ilta venyy joka kerta kun tyhjennän laukkujen sisältöjä kaappeihin, pyykkikoriin ja joskus jopa astianpesukoneeseen. Ehkä tämä on minun oma rituaalini, tapani asettua jälleen kotiin. Mutta seuraavana aamuna on ihanaa herätä, kun kaikki tavarat ovat omilla tutuilla paikoillaan.

Koti on siis täällä Riiassa, mutta Suomi on ikuisesti kotimaa. Joten hei, hei Suomi vähäksi aikaa! Nähdään taas! Kiitos niille ihanille, joita tapasimme kesän aikana ja erityisesti kiitokset kahdelle hääparille, joiden tärkeää päivää saimme olla todistamassa. Nyt nokka kohti Riian syksyä ja uusia kokemuksia :)

torstai 4. elokuuta 2011

Liettuassa

Kävimme heinäkuussa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna Liettuan puolella, ensin Vilnassa, sitten Kaunasissa. Molemmat reissut olivat lähinnä vapaa-ajan matkoja, kävimme tutustumassa naapurimaan nähtävyyksiin ja menoon. Täytyy sanoa, että pidin :) Molemmissa kaupungeissa oli omat hyvät ja huonot puolensa.

Vilnassa yövyimme Vanhan kaupungin laidalla olevassa hotellissa, joka oli entinen luostari. Hotelli oli mukavalla paikalla, mutta ainoa miinus oli ilmastoinnin puute. Yli kolmenkymmenen asteen lämmössä sille olisi ollut käyttöä!


Jostain syystä en tullut ottaneeksi Vilnassa paljonkaan kuvia. Tosin aikaakaan ei ollut niin paljon kun olisi pitänyt olla. Olimme lauantaina aika myöhään perillä, joten ilta meni ruokapaikkaa etsiessä. Ravintoloista oli hurjasti tarjontaa Vanhan kaupungin puolella, mutta päädyimme Vanhan kaupungin ulkopuolella olevaan pieneen paikkaan, jonka nimeä en enää valitettavasti muista.

Toisena päivänä kävimme kuitenkin Vilnan ulkopuolella, Belmontasissa. Todella kaunis paikka, missä oli ravintoloita joka lähtöön. Puisto oli todella kaunis kierrellä ja katsella.

 Vettä oli vähän jokapuolella :)



Toisena viikonloppuna kävimme Kaunasissa. Baltian kirjeenvaihtaja kirjoittaa blogissaan Kaunasista, kannattaa käydä kurkkaamassa hänen vinkkejään.


Kaunasin hotellimme sijaitsi myös Vanhassa kaupungissa. Molempina päivinä kiertelimme ja katselimme Kaunasin elämää, joka tosin näytti vaisulta ja hiljaiselta Vilnaan verrattuna. Lisäksi Kaunasin Vanha kaupunki ei mielestäni ollut aivan niin "laitettu" kuin Vilnan.

Kirkkoja löytyi kyllä joka nurkalta!

 Kaunasin linna.

Nähtävää oli vain tornissa.

Hintatasoltaan Liettua oli ehkä hieman edullisempi kuin Latvia. Lapsen kanssa matkatessa molemmat kaupungit olivat hyviä ja tuntuivat turvallisilta. Lisäksi näkemistä riitti molemmissa paikoissa.

Ajomatkat molempiin kaupunkeihin olivat mukavat, sillä samalla näimme maaseutua. Via Baltican varrella oli paljon ravintoloita (krogs, bars jne) joista sai hyvää ja edullista paikallista ruokaa. Suosittelen kokeilemaan näitä enemmin kuin kurvaamaan Hesburgerille, joka on tarjonnaltaan aivan samanlainen kuin Suomessakin.

maanantai 1. elokuuta 2011

Musta munkki

Taas yksi ravintolasuositus :) Kävin lounastamassa Melnie mūki nimisessä ravintolassa pari viikkoa sitten. Ravintola sijaitsee Vanhassa kaupungissa, ostoskeskus Galerija Centrsin takana osoitteessa Jana Seta 1.


Ruoka oli erinomaista. Ei halvimmasta päästä, ja tietenkin riippui vähän mitä söi. Itse nautin avokado-salaatin, seuralaiseni kevätkääryleitä ja lapsi ranskalaisia (varsinaisia lastenannoksia ei ollut). Juomana vettä. Summa oli jossain viidentoista latin paikkeilla (reilun parikymmentä euroa). Tietenkin lihaisemmat ateriat olisivat kustantaneet enemmän. Söimme terassille ja nautimme Riian lämmöstä. Paikka on kivan rauhallinen, joten ylimääräiset asiat eivät häirinneet keskustelua.


Ainoa miinus paikalle oli tarjoilijamme, joka oli peruslatvialaista luonteenlaatua. Täällä ei panosteta paljon ystävällisyyteen saatikka asiakaspalveluun, joten on lottovoitto jos saa ystävällistä palvelua Riiassa. Toki Vanhan kaupungin useat paikat ovat kiinnittäneet huomiotaan asiakaspalveluunsa, mutta etenkin syrjemmissä kaupoissa näkee kyllästyneitä myyjiä joita ei paljon kiinnosta mitä asiakas haluaa. Joskus jopa tuntuu, että asiakkaana häiritsen myyjän työntekoa jos vaivaan häntä kysymällä tai pyytämällä jotain :)


Niin tai näin, luulen että tulemme toisekin vierailemaan Mustassa munkissa, palvelusta huolimatta!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Rundalen linna

Kävimme kesällä vierailemassa ihanassa Rundalen linnassa, Bauskan lähellä. Matkaa Riiasta tulee noin 80 kilometriä, mutta jos esimerkiksi ajelee Via Balticaa Liettuaan niin paikka on melkein ohikulku matkalla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen :)

 Satumainen barokkilinna on rakennettu 1736-1740.

 Valtaistuinsali.

 Tanssiaissali.

 Palatsi on restauroitu, sillä neuvostoaikana palatsissa toimi muun muassa koulu ja sisälle oli rakennettu koripallokenttä.

 Nurkassa lämmittäjä toiminut uuni.

 Yksitytkohta erään huoneen katosta.

 Palatsin puutarha on myös barokkihenkinen ja siellä kukkivat ihanat ruusut.

Suihkulähde palatsin puutarhassa.

Meille sattui helteinen päivä, kun vierailimme palatsissa, joten puutarhan kiertäminen jäi vähemmälle. Paikka on auki ympäri vuoden, mutta tietenkin kesällä puutarha pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kiertämistä linnan sisälläin riitti ja pohjakerroksessa oli valokuvia vuosien varrelta. Puutarhaa oli mahdollista kiertää myös pienen junan kyydissä.

Mukava paikka, jos haluaa nähdä Latviassa muutakin kuin pelkästään Riian. Oma tai vuokra-auto on ehkä paras liikkumiseen, mutta bussillakin pääsee paikalle. Aikataulut löytyvät linnan kotisivuilta. Alueella on ravintoloita ja kahviloita, jos haluaa viettää siellä esimerkiksi koko päivän.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Jurmala

Koska tänään alkaa Jurmalssa New Wave 2011 tapahtuma, ajattelin että voisin laittaa muutaman sanasen tuosta ihanasta merenrantakaupungista. Olen toki sivunnut Jurmalaa aikaisemmissakin postauksissa, mutta kertaus on opintojen äiti ;) Ja sitä paitsi kesä on ehdotonta Jurmalan kulta-aikaa!

Jurmalan rannalla oli bikini partyt.

Jurmala sijaitsee noin 25 kilmometriä Riiasta. Kätevästi sinne pääsee junalla, bussilla tai vaikka taksilla. Junalippu on edullinen, tietääkseni vajaan yhden latin ja matka kestää reilun puoli tuntia. Itse en ole junalla mennyt Jurmalaan, mutta olen kuullut että se on eräänlainen elämys. Omalla autolla Jurmalaan mennessä täytyy maksaa yhden latin suuruinen tietulli. Maksamista valvotaan, samoin ylinopeuksia "raja-asemalla".

Itse Jurmala on täynnä vanhoja omakotitaloja, joista osa on kunnostettu ihaniksi pitsihuviloiksi, osa taas jätetty rapistumaan ja ränsystymään. Uusiakin taloja on rakennettu, ja vain mielikuvitus on ollut rajana näissä luomuksissa. Parasta Jurmalassa on hiekkaranta, joka on yli kolmekymmentä kilometriä pitkä. Kesällä rannalla on ravintoloita ja kahviloita sekä sieltä voi vuokrata itselleen vaikka polkuveneen. Tekemistä ja näkemistä siis riittää!

Kaunista...

... ja ei niin kaunista.

Nyt New Wave tapahtuman aikana Jurmala täyttyy rikkaista venäläisistä, jotka tulevat esittelemään hienoja autojaan ja veneitään. Kävelykatu on koko kesän täynnä myyntikojuja ja terasseja, ja parkkipaikan löytäminen on oma haasteensa etenkin helteisenä päivänä tai viikonloppuna.

Jurmala on ihanteellinen paikka lapsiperheille, sillä rannan hiekka on kuin samettia ja uimaranta jatkuu pitkään matalana. Lisäksi lapsille on omaa puuhaansa rannalla trampoliinien ja leikkipaikkojen merkeissä.

Kävelykadulta.

Ravintoloita Jurmalsta löytyy joka lähtöön. Osa paikoista on toiminnassa vain sesonkiaikana kesällä, osa toimii taas ympäri vuoden. Itse olemme suosineet paria paikkaa, joiden tiedämme palvelevan myös talvella. Cafe 53 sijaitsee kävelykatu Jomas Ielan puolivälissä. Paikka on pieni ja ruoka hyvää ja edullista. Pegasa Pils on sekä ravintola, hotelli että kylpylä aivan kivenhoiton päässä rannasta Juras Ielan ja Turaidas Ielan kulmassa. Ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista, ja paikka on todella kaunis.

Pegasa Pils ravintola.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Lido

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin tänne Lidosta, mutta ajattelin että ehkä ihan oma merkintä olisi paikallaan.


Lido on latvialainen ravintolaketju, jonka suurin toimipaikka sijaitsee osoitteessa Krasta Iela 76 (kuva), noin viisi kilometriä Riian keskustasta. Lidon toimipisteitä löytyy myös keskustan alueelta, mutta tämä Krasta Ielan paikka on ehdottomasti paras ja näkemisen arvoinen.

Asiakas valitsee itse mitä syö seisovasta pöydästä. Jokainen ruoka on hinnoiteltu erikseen, ja asiakas kokoaa itse mieleisensä annoksen joka maksetaan kassalle. Salaattipöytä on erittäin runsas ja muutenkin valikoimaa riittää joka lajissa. Erityisesti suosittelen kylmää keittoa (aukstā zupa) missä on muun muassa punajuurta, kurkkua, tilliä ja hapankermaa. Tämä on perinteistä latvilaista ruokaa, kuten muukin Lidon valikoima.

Krasta Ielan Lidon piha on suuri ja sieltä löytyy jos jonkinlaista vekotinta lapsille. Talvella siellä on myös luistelurata, mistä saa vuokrata luistimia. Joten ennen tai jälkeen ruokailun on kiva käydä kiertelemässä alueella.

Suosittelen :)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Riian verikoirat

Sain vihdoin ja viimein luettua Henning Mankellin Riian verikoirat. Olen ostanut kirjan lähes vuosi sitten, kun valmistelimme muuttoa Riikaan. Olen lukenut Mankellia aiemminkin ja ajattelin, että tietenkin minun pitää lukea myös Riikaan liittyvä dekkari. No, joskus talvella aloitin kirjan ja vasta nyt sain sen päätökseen. Kai hidas lukutahti johtui Mankellin hidastempoisesta tyylistä ja sateen harmaista hiekkarannoista, joita pitkin Kurt Wallander tallustelee selvittäen mysteerejään.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1991, kun Latvia oli vielä Neuvostoliiton alainen valtio. Mielenkiintoinen kuvaus tuosta ajasta ja poliisin työskentelytavoista Latviassa. En silti oikein osaa sanoa suosittelenko vai enkö, kai se menee vähän niin että jos tykkää Wallandereista niin sitten suosittelen :)

torstai 21. heinäkuuta 2011

Salaspilsin keskitysleiri

Riian ulkopuolella, jonkun matkaa Salaspilsin suuntaan, sijaitsee keskitysleiri. Vierailin paikalla jokunen aika sitten. Ehkä tässä tapauksessa kuvat kertovat enemmän kuin sanat?

 Tämän portin takana maa vaikeroi.

 Paikalla ei ole enää parakkeja, vaan suuri nurmikkoalue sekä isoja patsaita kertomassa menneestä. Paikalla on ollut myös metronomi, mutta meidän siellä vieraillessamme emme kuulleet sen ääntä.

Patsaat olivat valtavan kokoisia.
Häväisty

 
Äiti

 

Särkymätön

 
 Parakkien tilalla oli enää kivet. Tämä oli koskettavin, sillä tämä oli lasten parakin paikka. Ihmiset ovat tuoneet tänne leluja niille lapsille, jota ovat menettäneet henkensä leirillä.


Tämä leiri ei ollut niin sanottu "tuhoamisleiri", vaan läpikulkupaikka josta ihmisiä siirrettiin toisille leireille tuhottavaksi. Leirillä kuitenkin menehtyi paljon lapsia lähinnä lääketieteellisten kokeiden seurauksena.

Lisää Salaspilsin keskitysleiristä englanniksi Wikipediassa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Keskiaikaravintola

Kävimme kesän alussa Vanhassa kaupungissa syömässä keskiaikaisessa Rozengrals ravintolassa. Olen nähnyt usein mainoksia ravintolasta Air Balticin lennoilla lukiessani lentoyhtiön lehteä. Paikka oli mukava, ja siellä oli todellakin panostettu keskiajan henkeen. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti ja ruoka noudatteli myös keskiaikaista tarjontaa. Paikka oli valaistu kynttilöin ja sisutettu teeman mukaisesti.

 Ravintola ulkoapäin.

 Ravintola sijaitsee hiljaisella kadulla (Rozena Iela 1), mutta sen löytää helposti kun kävelee Mustapäiden talolta Tuomiokirkolle Kramu Ielaa.

 Ravintola sijaitsee kellarissa, tässä tervetulotoivotustunnelmaa.

Kana-annos.

Huono puoli ravintossa oli se, että ruoka piti syödä kynttilänvalossa, joten jokaista suupalaa sai miettiä. Ruoka oli kuitenkin kohtuullista, ei mitään loistavan maukasta mutta syötävää. Laskussa maksoimme varmasti paikan erikoisuudesta ja tunnelmasta varsinaisen ruoan ja juoman lisäksi. Hauska kokemus kuitenkin :)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Pitkästä aikaa!

Huh, kylläpäs aika on vierähtänyt! Mutta tämä blogi on siis edelleen "hengissä" ja yritän todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne hieman useammin kuin kahden kuukauden välein ;) Sen verran sanottakoon, että ajan on vienyt opiskelu sekä reissu Suomeen sekä muualle, niistä ehkä myöhemmin lisää.

Kesä on kuitenkin ihanaa aikaa myös täällä Riiassa. Lämpötila on kohonnut mukavasti aina helteen puolellekin, mutta toki sadettakin on saatu silloin tällöin. Tämän hetken suurin harmistus on oikeastaan ilmastointilaitteen toimimattomuus, mutta jospa se saataisiin kuntoon pian!


Tuolla linkkisivun kommenteissa oli kysytty Riian yökerhoista. Toivottavasti tämä vastaus ei tule liian myöhään. Itse olemme aika väähn harrastaneet yökerhoja täällä, mutta tässä muutama joita voimme suositella.
Essential Club sijaitsee korttelin päässä Latvia hotellista (ent. Reval) osoitteessa Skolas iela 2. Pääsymaksu oli hintava, mutta sisälsi ilmaisen drinkin.
Push on suosittu paikka osoitteessa Terbatas Iela 2, lähellä vapaudenpatsaan muistomerkkiä.

Vanhasta kaupungista löytyy lisää yökerhoja ja pubeja. Kannattaa tarkistaa Yhdysvaltain suurlähetystön sivujen mustalista ravintoloista, jotka toimivat harmaalla alueella.

Ylensäkin kannattaa muistaa yleinen turvallisuus, kuten Suomen suurlähetystön matkustustiedotekin muistuttaa. Terve järki ja pienet promillit, niin kaikki menee hyvin!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Hiljaiseloa

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa viime viikkoina. Syitä on monia: kiire, flunssa, opinnot, omat menot, ihanat ilmat yms. No, hiljaiselo tulee jatkumaan vielä jonkun aikaa samoihin syihin vedoten :)

Sain viime viikolla ärsyttävän sitkeän kevätflunssan, jonka toivoisin paranevan pääsiäiseen mennessä. Eipä tässä ole kuin pari päivää aikaa, mutta aina kannattaa toivoa! Kuume ei noussut, mutta niistää olen saanut ahkerasti ja nyt sain vielä yskänkin. Viikonloppuna hävisi äänikin hetkellisesti.

Viime päivityksen jälkeen ollan touhuttu taas vaikka mitä. Nähty parit vieraat ja nautittu ihanista keväisistä ilmoista! Lapsi on oppinut ajamaan ilman apupyöriä polkupyörällä. Pihalla on tehty talkoita naapureiden kanssa ja grillikausikin on korkattu useamman kerran. Täällä grillataan paljon, etenkin marinoitua possunlihaa eli saslikia. Tätä myydään kaupoissa pienissä muoviämpäreissä, vähän niin kuin Suomessa myydään turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia. Possun lisäksi myös marinoitua kanaa on myynnissä. Latvilaiset syövät paljon possunlihaa ja nautaa on myynnissä vähän.

Kävimme myös pari viikkoa sitten Suomi - Latvia jääkiekkopelissä, joka oli hieno kokemus! Tosin aika vähän tuolla oli katsojia, mutta pääasia oli että Suomi voitti 5 - 0. Kyseessä oli siis harjoituspeli tulevia MM-kisoja varten.


Viime sunnuntaina kävimme eräässä Riian monista puistoista kävelemässä. Ihme, ettei tähän kuvaan tullut yhtään ihmistä, vaikka puisto oli niitä pullolaan. Aurinko on paistanut ja lämpötila on ollut roimasti plussan paremmalla puolella. Ihanaa! Ja nyt pääsiäiseksi on luvattu lisää aurinkoa ja lämpöä.

Uusia ravintolasuosituksiakin olisi, mutta aikapulan vuoksi joudun jättämään ne myöhempään ajankohtaan. Kuten kaikki muutkin ajatukset ja asiat, sillä nyt pitää taas rientää :)

Ihanaa pääsiäistä!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Ajelulla

Kävimme tänään autoajelulla. Alunperin suunnittelimme, että ajamme Daugavpilsiin, jonne on reilu 230 kilometriä matkaa Riiasta. Jossain vaiheessa huomasimme, että reissu olisi mahdoton toteuttaa päivässä. Suomessa tuo matka ei olisi mitään, riippuen tietenkin tiestä, mutta täällä se on todellakin pitkä matka. Etenkin kun alkumatkan ajelimme pieniä teitä.

Jekabpilsin paikkeilla päätimme sitten kääntyä takaisin, että ehtisimme illaksi kotiin. Päätimme kuitenkin käydä vielä pyörähtämässä jossain pikkukylässä, jonka seurauksena ajelimme 60 kilometriä hiekkateitä!

Joten, kun kaikissa matkaoppaissa sanotaan, että Latvian tiet ovat huonossa kunnossa, se todellakin pitää paikkaansa :) Pienet tiet maaseudulla ovat pääsääntöisesti hiekkateitä tai jos asfalttia on, se on huonossa kunnossa. Joten nopesraoituksia oli todellakin noudatettava, että auto säilyisi ehjänä.

Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä Latvian maaseutua. Siellä täällä oli vanhoja raunioituineita taloja, paikoin näkyi (oletettavasti) kolhoosien tai sovhoosien jäänteitä. Autoja maaseudulla ei paljon näkynyt, mutta innokkaita liftareita sitäkin enemmän. Ketään emme kuitenkaan ottaneet kyytiin :)

Vaikka Daugavpilsin reissu jäi tänään tekemättä, niin silti olen iloinen ajelumme lopputulokseen. Lopuksi kävimme vielä pyörähtämässä Salaspilsin lähellä olevan keskitysleirin muistomerkin parkkipaikalla. Itse muistomerkille emme kävelleet, sillä tie perille näytti sen verran liejuiselta että ilman kumisaappaita sinne ei ollut asiaa. Joten täytynee ottaa paremmalla onnella tuo Daugavpilsin sekä keskitysleirin käynnit.

Ennen keskitysleiriä oli junaradan tasoristeys, jossa jouduimme odottamaan mennen tullen junia. Mielenkiintoista oli, että junat tuuttasivat kovaa ennen kuin saapuivat risteykseen, että tyhmemmätkin autolijat ymmärtävät pysähtyä. Mietin, että jos vastaava käytäntö otettaisi käyttöön myös Suomessa, vähentäisikö se tasoristeysonnettomuuksia? Junan torven ääni on kuitenkin sen verran kuuluva, että sen kuulee liikkuvasta autostakin.

Yöllistä shoppailua

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, täällä on ollut Riian muotiviikot. Joten siitä syystä Riga Plaza piti ovensa auki yhteen asti tänä yönä.

Lähdimme puoli yhdentoista maissa illalla kauppaan ja kotiin palasimme puoli yhdeltä. Yllättävän nopeasti hurahti tuo pari tuntia kaupoissa. Lapsikin jaksoi olla nätisti, kun oltiin nukuttu koko porukka kunnon päiväunet. Ihmisiä oli yllättävän paljon kauppakeskuksessa, fiilis oli vähän niin kuin joulun alla kun olimme etsimässä joululahjoja.

Kaupoissa oli alennuksia ja löysin itselleni parit kengät sekä vihdoin ja viimein aurinkolasit! Tosin aurinkolasien kanssa kävi hassusti, kun en osannut päättä kahden mallin väliltä niin jouduin ostamaan molemmat. Nyt vain odotellaan sitä aurinkoa!

Lopuksi kävimme täydentämässä vielä ruokavarastoja Prismassa. Kauppakeskuksen puolella myöhäistä kellonaikaa ei osannut ajatella, mutta Prismassa sen huomasi. Tuntui hassulta kävellä lähes autioita käytäviä ja miettiä mitä ostaisi jääkaappiin. Lapselle löytyi kiva kevät takki tuolta Prismasta ja lenkkarit sporttikaupasta. Mies sai tällä kertaa olla mukana lähinnä seuranpitäjänä ja makutuomarina.

Toivottavasti huomenna saadaan nukkua pitkään!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Aprillia!

Täällä Latviassakin on tapana aprillata, mutta silti tämä postaus ei sisällä aprillipiloja. Ehdin jo nimittäin aamulla aprillamaan tuolla sosiaalisen median puolella, että meillä olisi muka täällä +20 astetta lämmintä ja aikoisin viettää koko päivän Jurmalan rannalla. Valitettavasti tämä ei ollut totta, sillä keli on ollut tänään sateisen harmaa ja lämpötilakin on ollut siinä +5 asteen paikkeilla. Mutta kyllä se kesä sieltä tulee!

Aika on taas hurahtanut edellisestä postauksesta ja paljon on tapahtunut. Viime viikolla kävin kansainvälisten naisten kanssa tutustumassa Riian tuomiokirkkoon ja Mustapäiden taloon Vanhassa kaupungissa. Erittäin mukava kierros hyvän oppaan seurassa. Olimme saaneet latvialaisen historian professorin, jonka nimeä en tietenkään muista, kertomaan meille näiden kahden rakennuksen sekä Riian historiasta. Kuinka ihanaa onkaan kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu! Viimeksi koin saman tunteen opiskeluaikoinani, kun saimme hollantilaisen kulttuurin professorin luennoimaan kouluumme. Hän oli kadottanut matkatavaransa, mutta improvisoi meille luennon, joka oli ehkä mielenkiintoisin jota olen koskaan kuunnellut :)

Lasi-ikkunat ovat maalattu erikoisella tekniikalla, aivan kuten vesiväreillä, mutta lasi on maalamisen jälkeen poltettu. Normaalisti kirkkojen lasi-ikkunat on koottu mosaiikeista.

 Riian tuomiokirkon alttarin takainen lasi-ikkuna.

 Mustapäiden talo tuhoutui sodassa, mutta rakennettiin uudelleen 1990-luvulla. Kellarikerros on vanha, mutta kaikki katutason yläpuolella on uutta, joka on tosin tehty vanhojen piirrustusten mukaan.

 Mustapäiden talon kellariin on demostroitu ajan henkeä, kun naimattomat mustapäät kävivät kauppaa.

Viime viikonloppuna meillä oli ihanaisia vieraita Suomesta. Neljä työkaveriani kävivät kyläilemässä täällä. Lauantai meni kierrellessä Vanhaa kaupunkia ja olin itsekin ihan turistina mukana. Ehkä paras kokemus itselleni oli käynti Pietarin kirkon tornissa, josta oli huikeat näkymät ympäri kaupunkia. Pääsymaksu 3 latia.

 Pietarin kirkko.

 Näkymä tornista!

 Perinteinen turistinähtävyys, Kissatalo. Tarinan mukaan talon omistajaa ei kelpuutettu Suureen Kiltaan, joten hän käänsi talonsa katolla olevat kissat pyllistämään Suuren Killan taloa kohden. Nykyisin kissat ovat kuten pitääkin.

 Kaupunkikierroksemme lopuksi kävimme syömässä Rossiinissa, tässä Petto di Pollo con Verdura.

 Sekä ihanaa juustokakkua!

 Ilta huipentui Skybariin :)

Seuraavana päivänä kävimme pikaisesti Jurmalan rannalla, joka on vielä valitettavasti lumen ja jään peitossa. Lisäksi tuuli tuiversi sen verran pahasti, että oli pakko hakeutua kahvilaan lämmittelemään.

Siellä sai kuitenkin myös juustokakkua, joten ei mennyt hukkaan sekään reissu.

Tällä viikolla kiirettä on pitänyt opiskeluiden parissa. Lisäksi kävin kokeilemassa paikallista "hyvinvoinnin keskusta" erään ystäväni suosituksesta. Kieltämättä oli hurja olo, kun ennen hierontaa seisoin alasti latvialaisen naisen edessä ja kuuntelin latviankielistä analyysiä mahamakkaroistani. Toki kokemus ei ollut niin paha, ettenkö meni paikkaan uudelleen. Ihanaa oli rentoutua hetki ja työntää arkiset asiat pois mielestä.

Täällä on meneillään Riian muotiviikot, joiden kunniaksi ostoskeskus Riga Plaza pitää huomenna lauantaina ovensa auki yö yhteen saakka. Joten eiköhän mekin käydä katsastamssa minkälaista on yöllinen shoppailu :)

Niin, ja se vielä, että geelikynsien tilalle olen hommannut geelikynsilakkaa naapurini suosittelemana. Täytyy myöntää, että tämä on yllättävän kätevää! Kynnet pysyvät lyhyenä, mutta näyttävät silti hyvältä, eikä lakka rapise omia aikojaan pois.