tiistai 15. marraskuuta 2011

Pitkästä, pitkästä aikaa!

Olisikohan aika jo viimeinkin päivittää tätä blogia? Luvattoman pitkä aika on vierähtänyt viime päivityksestä! Toisaalta minulla on ollut hyväksyttävä syy pitää hiljaiseloa. Olen koko syksyn ahertanut lopputyöni parissa, ja nyt olen viimeinkin saanut sen valmiiksi ja palautettua. Enää tarvitsee jännittää vain lopputulosta.

Tänään hemmottelin itseäni tuosta hyvästä työtä vierailemalla ensimmäisen kerran täällä asuessamme kampaajalla! Kuten olen joskus kertonutkin, olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta luottokampaajani hyvissä käsissä, joten kynnys mennä aivan vieraalle kampaajalle on ollut suuri. Nyt oli pakko, sillä halusin vaihtaa väriä sekä latvat kaipasivat ehdottomasti leikkaamista. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka väri menikin ehkä hieman liian tummaksi.

Lopputyön lisäksi syksy on kulunut tavanomaisen arjen merkeissä. Muutamat vieraat ovat käyneet täällä ja jonkun kerran olen ehtinyt lounaalle täällä asuvien suomalaisten kanssa. Yritän piakkoin päivittää linkkilistaa sekä lisätä tänne muutamia ravintolasuosituksia. Suomessakin pyörähdimme syysloman aikoihin ja nautimme niin mökkeilystä kuin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Pikaisiin kuulumisiin!

ps. Kisu lehtikasassa ilahdutti eräänä syksyisenä päivänä :)

5 kommenttia:

Pirita kirjoitti...

Hienoa, että oot saanu opintoja tehtyä! Sulla on ollu hyvä draivi päällä.
Mun on pitänyt sulle laittaa viestiä ja lähettää terkkuja tutuilta. Ihana kuva toi kissa!

Anonyymi kirjoitti...

Vau mikä kuva!

Aika hyvin olet sinnitellyt käymättä uudessa maassa kampaajalla! Itse sinnin kyllä melkein puoli vuotta myös, kunnes kävin sentään latvat leikkauttamassa, ja siitä puolen vuoden päästä kaveri tasasi latvoja. Värjätä en jostain syystä uskalla. Ensinnäkin, täkäläiset naisten hiukset näyttävät aika kamalilta, värit ovat luonnottomia ja mun makuun vähän horoja, Itä-Euroopassa kun ollaan ;) Lisäksi kova vesi ja kemiallinen väriaine ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä mun hennossa silkkitukassa.

Suomessa värjäytin vuosikausia samalla Schwartzkopfin kasvivärillä, mutta nyt tuli näköjään aika kasvattaa se pois ;) Oikestaan ihan hauska nähdä pitkästä aikaa oma väri, se on sittenkin aika nätti :)

Riikka kirjoitti...

Pirita, laitoin sulle jo sähköpostia tulemaan :)

Madjaarienmailla, täytyy tunnustaa että olen käynyt muutaman kerran kampaajalla Suomessa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä kova vesi on jo auttamatta pilannut skandinavisen, hennon tukkani. Ei auta vaikka työntäisin hiuksiin puoli pulloa hoitoainetta :( Tuota värjäystä en ole niinkään tullut ajatelleeksi, mutta tokihan kotiväjäyskin on voinut olla osasyynä hiusten heikentymiseen. Joten ehkä pitänee jatkossa värjätä tukkaa aina kun käyn Suomessa :) Tosin oman värin jälleennäkeminen voisi olla myös kiva juttu! Juurikasvussa se näyttää yleensä aika karmivalta, mutta kun sinulla on asiasta hyvä kokemus, niin ehkä itsekin voisin harkita oman värin palauttamista :)

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan se vaihe on kamala, kun näkyvissä on vain se muutaman sentin juurikasvu... mutta 6 kk jälkeen mun mielestä helpottaa, ja oma tukka jotenkin tuuhistuukin. Onhan se vähän hassua, kun latva on ihan eri värinen edelleen, mutta kaverini kannusti sanomalla että "ei sua siellä kukaan tunne" ;) Käytän siis hyväkseni tämän elämänvaiheen!

Riikka kirjoitti...

Voi kun minäkin voisin tehdä saman, siis sillä periaatteella että eihän minua täällä kukaan tunne. Mutta olen ehtinyt hankkia kuitenkin ympärilleni sosiaalisen verkoston, joten ikävä kyllä, jotkut tuntevat minut ;)