tiistai 27. maaliskuuta 2012

Jos nälkä yllättää

Tässä taas pari ravintolasuositusta. KID ravintolassa vierailin jo joskus viime vuoden puolella, ja Pie Kristapa Kungassa viime viikolla. Molemmat ovat mielestäni käymisen arvoisia :)

KID ravintolalla on kaksi eri toimipistettä, itse kävin Pulkveza Brieza ielan ravintolassa, mikä sijaitsee lähellä Suomen suurlähetystöä. Ravintolassa on runsas salaattibaari, mutta itse tilasin tällä kertaa lounaan listalta. Ravintola on valoisa ja viihtyisä, ja tässä Pulkvezan ravintolassa on kiva yläkerta.

Pie Kristapa Kunga sijaitsee Radisson Blue Latvija hotellin "takana" muutaman korttelin päässä, lähellä Gertrudes ielan kirkkoa. Mukava keskiaikatyyliin sisustettu ravintola, missä on sekä katutaso että alakerta. Ruokalista oli kattava ja monipuolinen, ja olin yllättynyt että kasvisruokailijoille oli myös oma lista ravintolan menussa vaikka internetissä sitä ei ollutkaan. Lounaan saa arkisin edullisesti, eikä syömäni illallinenkaan ollut liian arvokas.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Juutalaisten museo

Vierailin viime viikolla Juutalaisten museossa, mikä sijaitsee Riian keskustassa osoitteessa Skolas iela 6, lähellä Radisson Blue Latvija hotellia. Museo koostui lähinnä latvian juutalaisten valokuvista sekä niihin liittyvistä kuvateksteistä. Olin ehkä hieman pettynyt museon pienuuteen, mutta toisaalta valokuvissa oli nähtävillä järkyttäviä asioita kuten teloitettavaksi meneviä naisia, jotka on pakotettu valokuvaan juuri hetki ennen teloitusta.

 Juutalainen isoäiti.

 Erään juutalaisen naisen matkalaukku.

 Tausalla olevaan karttaan on merkitty Latviassa tapettujen ja selviytyneiden juutalaisten lukumäärät.

Yleisnäkymää museosta.

Museoon ei ollut pääsymaksua, mutta halutessaan sai jättää lahjoituksen lippaaseen. Mielestäni tämä käytäntö on hyvä ja toimiva, sillä uskon että jokainen vieras jättää hieman enemmän kuin mitä pääsymaksu todellisuudessa olisi. Lisäksi en halua uskoa, että tällaiseen museoon meniä jättäisi maksamatta saituuttaan. Itse taisin tipauttaa 2,5-3 latia, mikä ei kevennä liikaa minun rahapussiani, mutta menee kuitenkin hyvään tarkoitukseen. Yleensä pääsymaksu museoihin täällä Riiassa on noin 1-1,5 latia. Samanlainen käytäntö on myös Latvian miehitysmuseossa, mikä sijaitsee Vanhassa kaupungissa, Mustapäiden talon vieressä.

Museo on auki tämän hetkisen tiedon mukaan sunnuntaista torstaihin klo 12 - 17. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ajankohtainen tieto museon nettisivuilta.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Mahtava kevätpäivä!

Tänään lämpötila nousi parhaimmillaan +16 asteeseen! Aivan ihana auringonpaiste ja lämpö. Kävin nauttimassa keväästä Vanhassa kaupungissa ihanassa Emilha Gustavan suklaapuodissa, missä on tarjolla jos jonkinlaisia herkkuja! Kahvila sijaitsee Teatra ielan ja Aspazijas bulvariksen kulmassa, lähellä Latvian kansallisoopperaa. Suosittelen herkkusuille :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Lounaan aikaansaamaa pohdintaa

Kävin eilen lounaalla parin suominaisen kanssa. Vietimme itse asiassa pienimuotoisesti toisen naisen läksiäisiä. Sääli sanoa taas yhdelle ihanalle ihmiselle hei hei. Mutta toisaalta uskon, että yhteydenpito säilyy sähköpostin muodossa.

Tämä on ehkä niitä kurjimpia asioita expatin (tai ulkosuomalaisen) elämässä. Kun asuu ulkomailla niin tutustuu uusiin ihmisiin ja sitten osalle heistä pitää sanoa heippa juuri kun on ehtinyt luoda hyvän suhteen. Tosin joskus olen sitten itse se, joka lähtee ja muut jäävät. Joka tapauksessa täällä ulkomailla huomaa, että tämä on paljon yleisempää ja konkreettisempaa kuin Suomen sisällä. Toki olen Suomessakin luonut suhteita, joille olen sitten joutunut sanomaan hei hei, mutta täällä kaikki on paljon epävarmempaa. Tarkoitan tällä sitä, että monen elämä ulkomailla riippuu usein puolison työtilanteesta. Osa tapaamistani tietää kuinka pitkään viipyvät maassa, osa taas ei. Joillekin taas tulee uusia suunnitelmia ja muutoksia aikaisempiin suunnitelmiin.

Lisäksi olen huomannut, että täällä tulee luotua eritavalla suhteita ihmisiin kuin Suomessa. Ulkomailla on rajallinen määrä suomalaisia tai muita kansallisuuksia edustavia expatteja joiden kanssa ollaan tekemisissä. Joissakin maissa suomalaisten määrä voi olla vain muutama, kun taas joissakin maissa on monisatapäinen suomalaisedustus. Itse olen kokenut tämän aivan valtavana rikkautena, kun olen saanut tutustua sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa en välttämättä olisi luonut Suomessa kontaktia. Kaikki he ovat ihania ihmisiä, joita tulee ikävä siinä vaiheessa kun pitää erota.


Mutta sitten lounaaseeemme. Lounastimme Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa ravintola Del Popolossa. Kyseessä on italaialaistyylinen ravintola, missä on mukava sisustus ja suht monipuolinen ruokalista. Pizza-vaihtoehtoja oli tosin vain muutama, mutta kotitekoista pastaa löytyi useampaan makuun. Itse söin (myöhäiseksi) lounaaksi sekä kreikkalaisen salaatin että kasvispastan. Määrä oli sopiva, sillä pasta oli yllättävän pieni. Palvelu oli muutoin hyvää, mutta laskua maksaessamme tarjoilijalla tuntui olevan turhan paljon asiaa lähipöytiin järjestelemään ruokailuvälineitä. Tämä jäi hieman ärsyttämään, sillä tulkitsimme asian niin että tarjoilija kyttäsi tippiään.

Joten kiitos lounaasta E ja kiitos, että sain tutustua sinuun! Täytyy muuten sanoa, että tämä kyseinen henkilö oli ensimmäinen täällä tapaamani, joka kysyi olenko minä se henkilö, joka pitää tätä blogia :) Uskon, että muutostaan huolimatta hän seuraa Riian kuulumisia tämän blogin kautta.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Aurinko!

Kevät tulee, se on varma! Vaikka eilen iskikin taas epäilys, kun räntää tuiskutti vaakatasossa ja tänä aamuna maa oli valkea. Mutta aurinko ja plusasteet puhuvat puolestaan :) Lisäksi kadut ovat olleet jo hetken sulana, ja minä sain viikonloppuna kesärenkaat autooni. Nämä ovat siis takuuvarmoja kevään merkkejä!

Viikonloppu mennä hurhati aivan yllättäen. Sunnuntai-iltana oli vähän pöllähtänyt olo, että tässäkös tämä viikonloppu nyt olikin? Tuntuu, ettei saatu edes mitään järkevää aikaiseksi. Lauantaina käytiin kaupoilla ja sunnuntaina saatiin suomalaisia vieraita. Jotenkin tuntui, että aika vaan meni ilman että me ehdittiin edes huomata asiaa. No, jospa ensi viikonloppuna ehtisi itsekin mukaan tuohon viikonlopun viettoon :)

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kauneusviikko

Tällä viikolla olen hemmotellut itseäni oikein urakalla! Kaikki lähti oikeastaan tuosta lapsen sairastelusta ja neljän seinän sisällä kyhjöttämisestä. Ensin päätin varata itselleni vain kasvoihoidon, mutta pian huomasinkin että olin varannut myös hieronnan. Yllättäen sain myös uudet kynnet, pitkästä, pitkästä aikaa ja lopulta varasin itselleni myös kampaajan.

Toisaalta puolustelen kaikkea hemmottelua sillä, etten ole aikoihin tehnyt mitään itselleni. Totuuden nimissä en edes muista milloin kävin kampaajalla, oliko se viime vuoden puolella vai tämän vuoden alussa? No, oli miten oli, nyt on uusi tukka ja uudet kynnet ja rentoutunut olo ja iloinen mieli :)

Tämän on siis ollut henkilökohtainen kauneusviikkoni. Seuraavan kerran voinkin hemmotella itseäni joskus kesällä ;)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Lääketieteellinen museo

Laitetaanpas vaiheeksi yksi museosuositus Riiasta :) Kävin jo viime syksynä vierailemassa Paul Stradinsin lääketieteellisessä museossa. Museo sijaitsee keskustassa (Antonijas iela 1), lyhyen kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Sisäänpääsy on aikuisilta 1,50 latia (2,15 €) ja opiskelijoita yhden latin (1,40 €). Museossa on neljä kerrosta, jokaisessa oma teemansa lääketieteen historiasta.

Paljon mielenkiintoista nähtävää, etenkin vanhoja lääketieteellisiä instrumentteja sekä apteekki tavaroita. Myös astronauttien lääketieteeseen löytyi oma osastonsa. Museo on perustettu tunnetun latvialaisen lääkärin, Pauls Stradinsin muistolle. Hän eli 1800-1900 lukujen vaiheessa ja antoi huomattavan panoken latvialaiseen lääketieteeseen.

Halutessaan, samalla kun vierailee museossa voi kierrellä lähikatuja ja ihailla vanhoja jugendtaloja. Suomen suurlähetystökin löytyy läheltä osoitteesta Kalpaka bulvaris 1. Alueella on myös kivoja ravintoloita, joista olen maininnut jo aiemmin, kuten Rossini, Ottella ja Flying frog.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lähes mökkihöperöitynyt

Lapsi oli kolme päivää kuumeessa, eikä ole vieläkään aivan täysin kunnossa vaikka eilen olikin ensimmäinen kuumeeton päivä. Yskä jatkuu edelleen. Kyseessä on tavallinen nuhakuume ja yskä, jolle ei vain voi mitään. Pakko sairastaa pois pyörimästä, mutta lähellä on ollut että sekä äiti että lapsi pimahtavat neljän seinän sisällä!

Eilen nautin hetken omasta ajasta vieraillessani erään kaveripariskunnan luona ja tänään lähdimme koko perhe päiväretkelle Siguldaan. Tästä yritän kirjoittaa lähipäiväniä lisää kuvien kanssa! Kyllähän nuo ensimmäiset kuumeiset päivät menivät nukkuessa ja videoita katsellessa, mutta siinä vaiheessa kun kuume laskee niin myös lapsen virkeystaso nousee. Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää mitä siitä seuraa... Ei voi mennä ulos, eikä kauppaan, eikä oikein mitään muutakaan. Pakko pyöriä sisällä ja keksiä tekemistä, mikä ei mene riehumisen puolelle.

No, lapsen katsellessa videoita minä luin. Pitkään kirjahyllyssä maannut Diane Setterfieldin teos Kolmastoista kertomus pääsi enismmäisenä lukulistalleni. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta, jonka olin ostanut takakannen tekstin vuoksi kolme vuotta sitten. Kirjassa käsitellään kirjoja, joten se tuntui ostohetkellä jokaisen kirjafriikin unelmalta. Ja sitä se itse asiassa olikin!

Juonesta ei löydy juurikaan romantiikkaa tai dekkarin aineita. Kyseessä on kertomus erään perheen historiasta ja kohtalosta. Erittäin mielenkiintoisesti punottu kokonaisuus, joka koukutti pienen alkuhaparoinnin jälkeen. Vanha, suosittu kirjailijatar kutsuu nuoremman naisen kirjoittamaan elämänkertaansa, josta kirjailijatar on vaiennut vuosikymmet. Seuraa mielenkiintoinen tarina erilaisista henkilöistä ja heidän elämästään.

Kuva: Tammi

Olin yllättynyt kuinka tiukasti kirja piti otteessaan. Tämä oli jotain erilaista, mitä olen koskaan aiemmin lukenut. Jos pidät kirjoista ja lukemisesta, pidät tästä teoksesta!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kevättä ilmassa?

Viikonloppu oli ihanan aurinkoinen, vaikkakin tuulinen. Tuulensuojassa aurinko lämmittää ihanasti ja lisäksi olen (muka) huomaavinani, että lumikinokset ovat pienentyneet hitusen :) Alkuviikolle on luvattu taas pikkupakkasta, mutta loppuviikosta näyttäisi olevan taas paikoin plussan puolella.

Viime viikolla meinasin totaalisesti kyllästyä veden kantamiseen kaupasta. Kuten olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, täällä ei suositella juotavaksi hanavettä. Riian putkistoverkosto on vanha ja putkien pinnoilta voi irrota veteen haitallisia aineita. Lisäksi vesi on todella kalkkipitoista. Joten olemme nyt pian puolitoista vuotta kantaneet juomaveden kaupasta 5 litran tonkissa.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää jotain vesifirmaa, joka toisi tarvittaessa 5 x 18 litran tonkat kotiin ja veisi tyhjät pois. Tässä on vain ongelmana se, ettei meillä ole säilytystilaa niille täysille/tyhjille vesiastioille. Lisäksi mieheni vastustaa sellaista vesiautomaattia, joita näkee virastoissa. Ne ovat kuulema rumia :) No joo, eiväthän ne mitään sisustusihmeitä ole, mutta ainakin säästyisi tuo kantamisen vaiva. Ja kylmää vettä sasi kätevästi "hanasta".

Suomessa lomaillessa oli niin ihanaa vain avata vesihana ja juoda! Ehkä siksi tämä veden kantaminen tuntuu niin turhauttavalta, kun tietää kuinka helppoa siellä reilun 400 kilometrin päässä asia on. Kaipaan todellakin puhasta ja juomakelpoista vettä!

Luin muuten viikonloppuna Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen. Kinsellahan on tunnettu Himoshoppaaja kirjoistaan, joihin en ole valitettavasti (vielä) tutustunut. Tämä Kevytkenkäinen kummitus oli yllättävän hyvä ja paikoin niin hauska että oli pakko nauraa ääneen. Sellainen sopivan kevyt, "aivot narikkaan" teos.


Tarinan päähenkilö Lara on elämässään kaikin puolin epäonnistunut: headhunter firma parhaan ystävän kanssa on lähes konkurssin partaalla ja ihanan suloinen poikaystävä Josh on juuri jättänyt eikä vastaa tekstareihin. Isotäti Sadien hautajaisissa Laran elämä muuttuu, kun isotäti ilmestyykin yhtäkkiä kummituksena Laran eteen ja vaatii tätä etsimään kadonneen kaulakorunsa. Tietenkin puhuminen kummitukselle aiheuttaa monta herkullista ja noloa tilannetta. Tosin Sadie auttaa sisaren pojantytärtään löytämään myös uuden rakkauden ja kyllä se kadonnut kaulakorukin lopulta löytyy. Vakavasti tarinaa ei voi ottaa, mutta se siitä tekeekin nautinnollista luettavaa. Todellista hetken huumaa ilman taka-ajatuksia ;)