tiistai 30. marraskuuta 2010

Joulun odotusta


Olen jouluihminen, en mikään älytön, mutta vähän kuitenkin. Joten huomenna, kun alkaa joulukuu, alkaa myös virallisesti joulun odotus!

Täällä on ollut reippaasti pakkasta, sellaiset -10-15 astetta. Paikalliset sanovat, että tämä on epänormaalia vuodenaikaan nähden. Lisäksi paikalliset odottavat, että Daugava-joki jäätyy, sillä silloin ilman kosteus vähenee, eikä ilma tunnu enää niin kylmältä. Minulle tämä keli kelpaa hyvin, pääasia ettei ole märkää ja pimeää!

Tänään saimme verhot makuuhuoneeseen, sekä lastenhuoneeseen. Vielä puuttuu olohuoneen verhot, ja sitten voisi sanoa että koti on valmis :) Olen tyytyväinen verhoista, sillä se helpottaa elämää huomattavasti. Aamuisin, kun tulen suihkusta, käyn pyyhe päällä hakemassa vaatteet makuuhuoneesta ja kipitän takaisin kylpyhuoneeseen pukemaan. Sillä en hirveätsi viitsi esitellä itseäni naapureille, kun ulkona on pimeää ja sisällä on pakko pitää valot päällä.

Huomenna on luvassa kunnon siivouspäivä. Tuntuu, että koko asunto on edelleen täynnä rakennuspöyä remontin jäljiltä. Mitään suursiivousta en ole viitsinyt tehdä, sillä keittiön rakentamisesta on tullut pölyä, sekä verhotankojen laittamisesta.

Huomenna avataan myös joulukalenterin ensimmäinen luukku :)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Postissa

Kävin tänään postittamassa kaksi pientä pakettia Suomeen. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, ettei yhteistä kieltä postineidin kanssa ole, mutta silti yllätyin enkä todellakaan positiivisesti.

Olin kirjoittanut pakettien päälle osoitteet, kuten kuuluu tehdä. Silti kirjoitin uudet pakettikortit vaikka paketit oli Suomen postin mittapuun mukaisesti "maksikirjeitä". No, ei tämä haittaa, pääasia olisi että paketit menevät perille.

Se mikä minut yllätti oli, että postineiti muitta mutkitta avasi toisen paketin ja kurkisti sisälle. En saanut sanaa suustani, niin hämmästynyt olin. Eikä postineiti esim. elekielellä yrittänytkään kysyä voisiko hän avata pakettia. Toisen paketin jätti rauhaan. Ajattelin, että ehkä tämä on yleinen tapa täällä.

Naapurin kanssa juteltuani, selvisi ettei tämä ole mitään normaalia käytöstä. Joten mikähän lie ollut postineidin mielessä? Ehkä olin niin epämääräisen näköinen asiakas Ylen hyvä pipossani ja renttu-toppavaatteissani. Seuraavalle postireissulle siis kunnon vaatteet päälle ;)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Luminen tervehdys

Niin se aika on taas hurahtanut edellisestä postauksesta. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että paljon on tapahtunut ;)

Keittiö on vihdoin ja viimein valmis! Siihen nämä päivät on varmaan mennytkin, sillä kun keittiömies on ollut hommissa niin me yritettiin pysyä lapsen kanssa poissa jaloista. Vietettiin aikaa naapurissa, kaupoissa sekä tällä viikolla lapsi on myös käynyt "kerhossa".

Tuo "kerho" on tässä lähellä olevan koulun (AMK tai yliopistotasoinen) ylläpitämä hoitopaikka. Lähinnä se on tarkoitettu koulun oppilaiden lapsille, mutta meidän poika on saanut olla sielä vähän ylimääräisenä.

Tällä viikolla tuli myös oikea talvi eli satoi lunta joka on myös pysynyt maassa :) Voisi sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, paitsi siitä milloin sataa vettä ja on pimeää. Nyt kun maa on valkea, niin alkaa olla jo vähän joulumielikin. Ensimmäiset lahjat omalle lapselle ja kummipojalle on ostettu, glögiä on nautittu urakalla ja samoin pipareita. En muista olenko jo maininnut, mutta täältä saa Prismasta Töysäläisen pipareita! Ehdotonta herkkua sinihomejuuston tai gorgonzolan kanssa.

Tänään kävimme tutustumassa Joulu Bazariin, jonka Riian kansainväliset naiset järjestivät. Myynnissä oli vaikka mitä ihanuuksia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Liityin itsekin tällä viikolla ko. naisiin kun kävin ensimmäistä kertaa heidän lounaallaan. En tiedä kuinka aktiiviseksi jäseneksi ryhdyn, mutta toivon että ainakin kontaktiverkosto laajenee.

Pikkuhiljaa olen oppinut myös hahmottamaan kaupunkia. Osaan ajaa jo keskustaan ilman navigatoria ;) Tosin ruuhkaa vihaan edelleenkin. Tosin vielä täällä on paljon nähtävää ja opeteltavaa.

18.11. täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Kaupungilla oli usean päivän ajan hienosti valaistuja rakennuksia, sekä itse juhlapäivänä mahtava ilotulitus! Ei oltu paikanpäällä katsomassa sitä, mutta nähtiin se telkkarin kautta ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Latviallahan on muuten kaksi itsenäisyyspäivää, tämä 18.11. vuoden 1918 itsenäistymiselle sekä 4.5. vuoden 1990 itsenäistymiselle.

Ensi viikolle on luvattu todella kylmää säätä, joten onneksi meillä on kunnon suomalaiset talvitamineet :) Ehkä minäkin kunnostaudun näiden kuulumisen kanssa, kun ulkona ei tarkene olla!

torstai 11. marraskuuta 2010

Suosittelemisen arvoinen

Kävin eilen syömässä lounasta muutamien suomalaisten naisten kanss Gallerija Istaba -nimisessä paikassa. Suosittelen lämpimästi! Osoite on keskustassa, K. Barona Iela 31a.

Ravintolassa ei ole minkäälaista ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä on milloinkin tarjolla. Eilen on ainakin katkarapuja, meriahventa ja kanaa. Valitsin kanan :)

Ensin pöytään tuotiin leipää ja neljää erilaista tahnaa (oliivi, papu ja kahta muuta en muista). Sitten tuotiin iso vadillinen salaattia, kastike oli erinomaista! Ennen pääruokaa saapuivat lisukkeet: porkkanamuhennosta, risottoa, perunapannukakkuja sekä höyrytettyjä kasviksia (kukka- ja parsakaali).

Maha tuli enemmän kuin täyteen ja ruoka oli erinomaista!

Koko lysti kustansi noin 11 latia (15,50€) per nenä sisältäen veden ja teen.

Toki meitä oli myös isompi porukka, joten en tiedä kuinka tuovat erilaisia ruokia esim. kahden hengen ruokakunnalle. Tuonne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen :)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Henkilötunnukset

Saimme tänään lapsen kanssa paikalliset henkilötunnukset. Mielenkiintoinen homma, ettenkö sanoisi. Maistraattiin piti varata ensin aika, jolloin vietiin 16-sivuinen hakemus kuvan kera. Siinä kyseltiin kaikki mahdollinen. Tälle päivälle piti varata uusi aika, jolloin haettiin A5 kokoinen paperi, missä lukee henkilötunnus, nimi ja osoite, mutta siinä ei ole kuvaa.

Maistraatin käytäntö oli mielenkiintoinen. Pitää tehdä aikavaras, silti saat mennessäsi vuoronumeron joka ohjaa sinut virkailijan luukulle. Tilassa ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Yksi pitkä pöytä, jonka toisella puolella istuivat virkailijat, toisella puolella asiakkaat. Ei edes minkäänlaisia väliseiniä.

Toisaalta tuo ei minua haitannut, sillä harva siellä varmaan ymmärsi suomea mitä puhuin lapsen kanssa, ja muutoinkin asia oli mielestäni aika yksinkertainen. Ei siinä pahemmin tarvinnut kommunikoida.

Nyt meidän täytyy vielä ilmoittaa jonnekin toiseen paikkaan osoitteemme. Se pitää tehdä kuukauden sisällä.

Viikonloppuna meillä oli paras ystäväni miehensä kanssa Suomesta kylässä. Kiertelimme kauppakeskuksia ja tutustuin itsekin uusiin kauppoihin. Mielenkiintoinen kauppa oli Krasta ielalla, Sky-kaupan yläkerrassa. Se ei ollut varsinaisesti kirpputori, mutta vaatteet olivat kuitenkin käytettyjä. Hinnat olivat 0,70 latia, 1,40 latia tai 2,80 latia (0,98€, 1,97€ tai 3,98€). Vaatteet olivat lajitetu siten, että kaikki housut olivat samassa paikassa, kaikki paidat samassa, takit, villatakit jne omissa rekeissään. Lisäksi tuotteet oli lajiteltu vielä värin mukaan. Myynnissä oli naisten-, miesten- ja lastenvaatteita sekä jonkin verran pehmoleluja. Kenkiä siellä ei ollut ollenkaan.

Vinkkinä tänne matkaaville naisille: kengät ja alusvaatteet ovat täällä edullisia! Kauppakeskuksista löytyy laaja valikoima kenkäkauppoja sekä alusvaatekauppoja. Nätä löytyy myös keskustasta Radisson Sas Blue Latvia hotellin "takaa".

Sain eilen uudet geelikynnet. Edellsiä kynsiä lyhennettiin hieman, joten koneella kirjoittaminen on helpompaa ja nopeampaa :) Täytyy sanoa, että tykkään näistä! Olen aina ollut huono pitämään huolta kynsistäni, joten nyt nämä pysyvät hyvänä, eikä minun tarvitse itse tehdä mitään. Sopii minulle :)

Keittiö alkaa olla loppusuoralla. Mies on vieläkin säätämässä jotain, mutta näyttää siltä että kaapit ovat viimein paikoillaan. Nyt odotetaan enää pöytälevyn saapumista, siihen saattaa kulua parikin viikkoa. Mutta kunhan se on paikallaan, niin pääsen viimeinkin siirtämään astiat oikeille paikoilleen.

Tänne on luvattu koko viikoksi sadetta. Odotan lunta ja pakkasta! En pidä kovista paukkupakkasista, mutta pieni pakkanen tappaisi pöpöt ilmassa. Niin pitkään kun ollaan plussan puolella flunssariski on suurempi.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kohmeiset sormet

Oltiin viikonloppuna keskustassa eräässä lasten leikkipuistossa ja tuli mieleen Rafaelin enkeli. Sanat: lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin, kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin osuivat jotenkin, kun katsoi paikalla olleita lapsia. Kenelläkään muulla kuin meidän lapsella ja toisen suomalaisnaisen lapsella ei ollut käsineitä :(

Erityisesti tuntui pahalta katsoa sellaista puolentoista vuoden ikäistä pienokaista joka viipotti pitkin poikin puistoa avokäsin. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että omiakin käsiä paleli.

En osaa sanoa kuinka yleistä tämä on, mutta toki nämä eivät olleet ensimmäisiä lapsia jotka näin ilman käsineitä. Tai sitten ne kintaat kaivetaan kaappien pohjalta siinä vaiheessa kun lumi tulee maahan?

Tänään saapuu keittiö! Katselen tässä parasta aikaa, kun kaksi miestä kantaa laatikoita asuntoon. Iltapäivällä tulee mies asentamaan kaappeja paikoilleen. En tiedä kuinka pitkän päivän tekee, ehkä jatkaa vielä huomenna. Sitten meidän täytyy vielä odottaa viikko-kaksi, että saamme pöytätason. Se täytyy kuulema tehdä vasta sen jälkeen kun kaapit on asennettu. Pääasia kuitenkin on, että tämäkin homma etenee ja saamme keittiön :)

Löysin itselleni kaipaamani talvitakin keskustan pienestä liikkeestä. Sovitin varmaan seitsemää erilaista takkia ennen kuin löysin sopivan. Sekä minun että myyjän ilmeet olivat yhtä hymyä kun puin takin ylleni, se oli kuin minulle tehty :)

En ole todellakaan mikään shoppailufriikki ja pelkkä ajatus lähteä kiertämään vaatekauppoja ahdistaa. Joten olen iloinen, että löysin takin näin nopeasti. Toki minulla oli naapurini "oppaana" ja seurana :) Lisäksi ostin vähän vahingossa mekon, jota en ehkä koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi mutta naapurini vinkkasi, että minun kannattaisi kokeilla sitä.