Tasan kaksi vuotta sitten muutimme Riikaan. Kirjoitin vuosi sitten ensimmäisen vuoden fiiliksistä ja nyt on aika katsoa ajassa taakse päin kahden vuoden ajan :) Samalla yritän jälleen herätellä tätä blogia eloon! Katsotaan kuinka käy.
Enismmäinen vuosi meni pitkälti opetellessa tämän maan tapoja ja kulttuuria. Toinen vuosi meni jo huomattavasti sujuvammin, sillä arki oli saatu jo rullaamaan kivasti. Tosin toki tämän toisen vuotemme aikana tapahtui pari merkittävää asiaa: minä valmistuin ja toinen lapsemme syntyi täällä Riiassa.
Tämä toinen vuotemme ulkomailla meni minun osalta pitkälti raskaana ollessa. Tokihan raskaus muuttaa aina elämää ja elämäntapoja, minun kohdallani se tarkoitti lähinnä alkoholista luopumista sekä alkuraskauden väsymystä ja huonoaoloa. Raskaus myös sekoitti hieman suunnitelmiani, joten kielikurssit jäivät väliin juuri tuon väsymyksen vuoksi. Mutta alkuraskauden "ongelmien" jälkeen yritinkin nauttia Riiasta lounaiden ja museoiden merkeissä, ja onnistuin siinä suhteellisen hyvin. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja tutustuin lisää tähän kaupunkiin. Kesällä olimme kolme viikkoa Suomessa, jonka jälkeen palasimme takaisin tänne jännittämään synnytystä. Heinäkuusta alkaen arki onkin ollut täynnä vauvaa ja toisella kädellä yritän hoitaa kodin monine töineen.
Edelleen nautin asua Riiassa. Suomesta kaipaan edelleen tiettyjä asioita, jotka ovat oikeastaan tiivistyneet muutamiin elintarvikkeisiin kuten Keisarin morsian teehen sekä Luomu jälkiuunileipään sekä tietysti sukuun ja ystäviin. Prismasta ja Stockmannilta löytyy perusarjessa tarvittavat ruoat, kuten Oivariini, Oltermanni, rasvaton maito (Rainbown luomu!), ruispalat sekä Lindahlsin jugurtit. Ruokavaliomme onkin sekoitus suomalaista ja latvialaista ruokaa höystettynä italialaisilla pastoilla :) Ystäviä ei tietenkään mikään korvaa, mutta tutustuminen syvemmin täkäläisiin suomalaisiin sekä paikallisiin on antanut paljon ja täyttänyt hieman sosiaalista tyhjiötä.
Vauvan kanssa elämä on sujunut mukavasti. Oma aika on tietenkin priorisoitava ja arki sujuu pitkälti lasten ehdoilla, kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä. Tosin pienellä jännityksellä odotan syksyn sateita ja talven loskaa, kuinka sitä sitten saakaan itsensä vaunulenkeille? Tahto on oltava kova, että jaksaa ulos märkään ja kylmään, mutta samapa se olisi siellä koti-Suomessakin :)
Saa nähdä minkälainen kolmas vuotemme Riiassa tulee olemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti