Tallinnan terveiset

Aika hurahtaa siivillä! Joka päivä ajattelen, että pitää kirjoittaa tänne, mutta sitten sitä huomaa että on ilta ja liian väsynyt ajattelemaan mitään.

Tällä viikolla pöyrähdettiin pikaisesti Tallinnassa ja Helsingissä. Se oli vähän sellainen extempore reissu, kun miehellä oli työasioita Tallinnassa ja minä lähdin lapsen kanssa mukaan. Helsinkiin innostuttiin lähtemään, kun matka on lyhyt ja suht edullinen. Menimme Linda Linen aluksilla, joten matka kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Helsingissä ei ehditty tehdä paljon muuta kun käydä syömässä ja hoitamassa pari asiaa sekä ostaa vähän Juhla Mokkaa :)

Täytyy sanoa, että oli ihana palata kotiin! Kyllä tämä Riika tuntuu jo kodilta, ja niin pitää tuntuakin :) Joka päivä oppii uusia asioita, ja siitä se kiirekin kai tulee kun pitää hoitaa juttuja ja saada arkiset asiat rullaamaan.

Matka Tallinnaan oli mielenkiintoinen. Meillä on navigatori, jonka ohjeita seurasimme, mutta ehkä ei olisi kannattanut. Riiasta lähdettyä navigaattori ajelutti meitä pitkin maaseutua ennen kuin pääsimme Via Balticalle. Ja sama homma oli Tallinnan lähellä. Takaisin tullessa päätimme sitten olla seuraamatta navigatorin ohjeita, vaan seurasimme tienviittoja. No, sekään ei ollut hyvä vaihtoehto :) Joten nyt navigatoriin pitää hankkia uudet päivitykset, että uskaltaa lähteä tutustumaan kunnolla Latviaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin ostaa kunnollinen kartta.

Tallinnassa majoituimme Viru hotelilliin. Täytyy sanoa, etten ole ihan äsken hävennyt niin paljon olla suomalainen. Omassa käytöksessäni ei ole ikinä moittimista, kun taas toisten sitäkin enemmän. Tietenkin ymmärrän, että kun ollaan lomalla niin otetaan rennosti, nautitaan elämästä ja niin edelleen. Mutta jos seitsemän aikaan illalla ei käytävä riitä miesten kulkea niin ei mene hyvin. Samoin hotellin edessä keski-ikäinen mies jakoi kovasti vinkkejään siitä mistä löytyy kaupungin parhaat maksulliset naiset ja kuinka heidän kanssaan tulee toimia. Piritaa kuulema suositteli kovasti, mutta en tiedä puhuiko jostain tietystä naisesta, kaupunginosasta vai juomasta.

Virun alakerrassa on Amarillo ja ainoa mitä Amarillossa voi syödä on tietenkin Chicken Pocket ;) Tämä taitaa mennä myös listalle "mitä kaipaan Suomessa". Se vain on niin hyvää, nam!

Saattaa olla, että saamme alkavalla viikolla keittiön. Se olisi enemmän kuin mahtava juttu, sillä valitin juuri miehelle että ruokamme on ollut turhan yksitoikkoista tämän kuukauden ajan. Kun ei ole kunnollista keittiötä, ei ole myöskään mielikuvitusta, että minkälaista ruokaa voisi valmistaa. Tilat on ahtaat, eikä työskentelytilaa ole nimeksikään. Odotan vesi kielellä, että pääsen valmistamaan uunissa broileria kasvispedillä, leipomaan jotain hyvää ja siirtämään vihdoinkin kaikki astiat ja kuivaruoat pois makuuhuoneen kaapeista!

Tänään kävimme tutustumassa uuteen ostoskeskukseen, joka on avattu aivan Radisson Sas Latvia hotellin viereen. Galleria Riga oli hieno, mutta silti se ei tarjonnut minulle mitään. Luulen, että ostoskeskukseen houkutellaan turisteja sekä alueen varakkaita asukkaita. Tietenkin tuolla kannattaa käydä tutstumassa, etenkin jos majoittuu tuossa viereisessä hotellissa, mutta en suosittele sitä ensimmäiseksi shoppailupaikaksi.

Alkavalle viikolle on buukattu monta menoa, joten kiire sen kun jatkuu. Toivon myös, että sopiva arkirytmikin löytyisi vähitellen, että saisin myös kotiaskareet sujumaan. Mutta eikös sitä sanota, että hiljaa hyvä tulee...

Elokuvaa, lääkäriä ja kuumaa balsamia

Kävin torstaina katsomassa naapurini kanssa Eat Pray Love -elokuvan. Täytyy sanoa, että tykkäsin vaikka osa menikin hieman ohi puutteellisen kielitaidon vuoksi. Elokuva oli tekstitetty sekä latviaksi että venäjäksi ja välillä yritin jopa seurata noita tekstityksiä vaikka en puhu kumpaakaan kieltä.

Leffan jälkeen meninmme syömään Vanhaan kaupunkiin. Il Patio on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Lisäksi italialainen ruoka sopi hyvin elokuvan tyyliin, sillä tykkäsin erityisesti tuosta Eat -osiosta! Ravintolassa söin alkusalaatiksi mozzarellaa, tomaattia ja pestoa, pääruoaksi Quattro Formaggi -pizzan. Pizzat paistetaan kiviarinauunissa ja täytyy sanoa, että se oli todella herkullista!

Ruoan jälkeen suuntasimme pieneen kuppilaan nauttimaan paikallista "kuumaa balsamia". Täällä valmistetaan aivan omaa alkoholijuomaa, vähän niin kuin suomalaisilla on Koskenkorvansa tai Kiteen kirkkaansa :) Riian balsami on vahvaa alkoholia, jota voidaan sekoittaa erilaisiin juomiin. Me nautimme omamme tällä kertaa lämpiminä, luultavasti veteen tai mehuun sekoitettuna.

Eilen kävimme lääkärissä koko perhe. Minun ja miehen piti saada rokotteet ja lapsenkin olisi pitänyt saada omansa. Toki halusimme viedä lapsen muutoinkin lääkäriin, sillä hän on yskinyt pari viikkoa. Meidän aikuisten rokotuksessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kyseisellä lääkäriasemalla ei ollt lapselle sopivaa rokoitetta, joten meidät neuvottiin läheiselle lasten klinikalle.

Lasten klinikalla ei ollut myöskään kyseistä rokotetta, mutta pääsimme kuitenkin lääkäriin. Nuori, fiksun oloinen naislääkäri kuunteli keuhkot ja totesi, ettei sieltä kuulu mitään erikoista. Ehdotti kuitenkin, että olisi hyvä ottaa röntgenkuvat. Mies ilmoitti välittömästi, että ei! Minäkin olin hieman ihmeissäni, että miksi ne röntgenet olisi pitänyt ottaa jollei keuhkoista kuulu mitään. Vasta kotiin ajaessamme, mies kertoi että täällä on tapana lähteä pahimmasta mahdollisesta vahtoehdosta, etenkin ulkomaalaisten kohdalla. Lääkärit haluaisivat kaikki mahdolliset tutkimukset ja siirtää vastuun muualle. Lisäksi kuulin tänään, että on aivan normaalia ettei pienelle lapselle määrätä korvatulehdukseen lääkettä ennen kuin on tavattu korvaspesialisti. Ja lääkkeen lisäksi kotiin on hankittava kaiken maailman laitteita ja vempaimia, että lapsi varmasti paranee. Mutta pääasia, että meidän lapsen keuhkot kuulostivat normaalilta ja kaikki on tällä hetkellä hyvin :)

Jo ennen muuttoa mietin mitä suomalaisia asioita kaipaan. No, eilen tuli sellainen olo, että suomalaiset lääkärit ovat todellakin ammattilaisia ja potilasta ei turhaan pistetä tarpeettomiin tutkimuksiin. Tänään kaipasin toistakin asiaa, nimittäin erästä tiettyä feta-juustoa.

Eräs suosikkiruoistani on spagetti Arlan Apetina fetalla. Eikä millä tahansa fetalla, vaan sillä mikä on valmiiksi öljyssä ja mukana on valkosipulia sekä vihreitä oliiveja. Tuon öljyn mausteutus on todella onnistunut ja kun sen kaataa keitetyn spagetin sekaan, ruoka on valmis! Täällä ei myydä kyseistä fetaa, joten jouduin improvisoimaan. Ostin Arlan Apetina fetaa suolaliemessä, lisäsin itse öljyä, mausteita sekä valkosipulia, mutta ei se ollut sama. Ensinnäkin feta oli aivan erilasta. Täällä myydään hyvää, oikeanlaista fetaa, mutta tämä ei ollut sellaista. Toki ruokaa söi, mutta silti... :)

Tänään kävimme ostamassa ilmankostuttimen, sillä huoneilma on todella kuivaa. En ole varma johtuuko lapsen yskä osittain myös tästä kuvasta ilmasta? Huomenna saamme kuulla, milloin keittiömme valmistuu ja lisäksi lähipäivinä menemme verholiikkeeseen tutkimaan suunnitelmia sekä kuulemaan hinta-arvion. Joten askel kerrallaan eteenpäin!

Lunta, autoa ja uudet kynnet

Täällä satoi viime lauantaina lunta! Lähdimme juuri miehen kanssa autokauppaan, kun kesken matkan yllätti kunnon lumisade :)

Autokauppa reissu oli mielenkiintoinen. Menimme käytettyjen autojen kauppaan, missä kukaan ei puhu englantia. Lähinnä myyjät puhuvat venäjää tai latviaa. Muutenkin käytettyjen autojen kauppa on erilaista, vaikka en olekaan mikään auto-asiantuntija. Autot on ajettu isolle, aidatulle aluelle ja jossain reunalla on pikkuinen koppi mistä tehdään kauppaa. Näitä aidattuja alueita on vierivieressä Maskavas Ielalla. Autot ovat toki myös netissä, kuten nykypäivänä pitääkin olla.

Löysimme minulle sopivan auton, mutta saamme sen vasta ensi viikolla rekisteröinnin vuoksi. Kaupat syntyivät lopulta, kun mies kävi työkaverinsa kanssa hieromasa kauppoja uudelleen tämän viikon alussa.

Autokanta täällä on paljon uudempi kuin Suomessa. Toki niitä ladojakin ynnä muita vanhempiea autoja näkyy, mutta pääsääntöisesti ihmiset ajavat paremmilla autoilla kuin Suomessa. Toki pääkaupunki on aina pääkaupunki, enkä tiedä minkälaisia autoja maaseudulla on.

Tämä kuva oli matkalla autokauppaan.

Lumi tietenkin suli pois samantien. Tämä viikko on ollut sateinen, joten olemme viettäneet lapsen kanssa aikaa sisätiloissa. Tietenkin meillä on kunnolliset Rukka-sadevaatteet mukana, mutta toivumme edelleen flunssasta.

Muutoin tämä viikko on mennyt arki-rytmin etsimisessä. Kaikki tarpeellinen kaupoissa juokseminen on suoritettu, joten nyt olisi aika keskittyä olennaiseen. Lapsi oli tällä viikolla myös ensimmäisen kerran hoidossa täällä ollessaan. Löysin lastenhoitajan lähempää kun olisin ikinä uskonut :) Tässä vaiheessa hoito on satunnaista, mutta tarkoituksena on totuttaa lasta vieraaseen kieliympärisöön ennen varsinaisen hoidon alkamista ensi vuonna.

Tässä sitä oikeaa lähiömeininkiä. Tällaisia taloja on pilvin pimein eräässä osassa Riikaa. Uskon kuitenkin, että karujen seinien sisältä paljastuu lämpimiä koteja ja ystävällisiä ihmisiä.

Eräänä päivänä meillä kävi verhojen suunnittelija, joka otti ikkunoista mitat. Sovittiin, että hän ilmoittaa milloin on tehnyt suunnitelmat ja menen liikkeeseen katsomaan malleja. Jännittää, että vastaakohan hänen suunnitelmansa yhtään omaa mielikuvaani :) Yritin tietenkin selittä hänelle omaa näkemystäni, mutta suomalainen näkemys voi olla hyvin erilainen kun latvialainen.

Eilen kävin enisimmäisen kerran elämässäni ottamassa rakennekynnet. Tai en tiedä mikä niiden aivan virallinen nimi on, mutta jokatapauksessa kynsiin laitettiin tipit ja jotain ainetta, mikä kovetettiin uv-valossa. Hinta oli mielestäni enemmän kuin kohtuullinen! Varsinaisessa kauneushoitolassa kynnet maksaa noin 24 latia (~34€).

Uudet kynnet :)

Tänään lähden illalla elokuviin naapurini kanssa. Menememme katsomaan Eat Pray Love -elokuvan, jonka jälkeen menemme syömään Vanhaan kaupunkiin. Taas hämmästyin täkäläistä hintatasoa. Leffalippu maksoi 3,60 latia (5,09€), Suomessa samasta saa maksaa 10€!

Vedestä

Meidän vesijohtovesi on todella kalkkipitoista. Sen huomaa kun muutamassa päivässä hanat tulevat täyteen valkoisia kalkkilaikkuja. Riian vesijohtoverkosto on vanha ja vettä ei suositella juotavaksi, ainakaan matkaoppaiden mukaan. Putkien pinnoistaa irtoaa kaikenlaista ja lisäksi tuota kalkkia tunnutaan käyttävän reilusti. Tietenkin on paljon paikallisia, jotka käyttävät vettä normaalisti, kuten me Suomessa. Veden väri meillä on sellainen haalean vihreä, joissain osissa kaupunkia kuulema hennon sininen. Väri tulee kuulema kemikaaleista joilla vettä puhdistetaan, eikä ole vaarallista elimistölle. Värin huomaa vain jos vettä on paljon, eli meillä ammeessa.

Tällä hetkellä kannamme juomaveden ym käyttöveden kaupasta viiden litran pöntöissä. Vesi maksaa Prismassa 0,32 latia (0,45€) ja Rimissä 0,52 latia (0,73€) / viisi litraa. Vesijohtovedellä pesemme hampaat ja tietenkin peseydymme muuten. Muutoin käytämme kaikkeen ruoanlaittoon kaupan vettä. Keitettynä vesijohtovettä voisi tietenkin käyttää ruoanlaittoon, mutta nyt alkuvaiheessa olemme varovaisia, annamme elimistön ensin tottua paikalliseen bakteerikantaan.

Olen miettinyt toki muitakin vaihtoehtoja juomavedelle. Eräs olisi hankkia sellainen laite, joita näkee virastoissa yms. Hinta on suht kohtuullinen, laitteen vuokra on kuukaudessa 5€ + vesi päälle (18 litraa = 2,90 latia /4,10€). Lisäksi vesi kannetaan kotiin :)

Toinen vaihtoehto olisi hankkia jonkinlainen vedensuodatin kotiin. Näissäkin löytyy vaihtoehtoja, mutta epäilen silti poistaako filtteri kalkkia? Tai sitten filtteriä täytyy vaihtaa todella usein. Tähän asiaan täytyy perehtyä paremmin :)

Ruuhkan arvoiset

Kun mies tuli eilen töistä kotiin, lähdimme samantien Elkoriin katsomaan löytäminäni sohvia. Matkaa oli ehkä noin 11 kilometriä, ja menomatka kesti tunnin. Itse kaupassa olimme ehkä vartin - parikymmentä minuuttia ja kotimatkalla meni toinen tunti.

Mutta onneksi sohvat olivat ruuhkan arvoiset! Ostimme ne siltä istumalta :) Lisäksi saimme tingittyä hinnasta vielä 100 latia pois, kiitos naapurin vinkin. Kaupassa kannattaa aina tinkiä, etenkin isompien ostosten kanssa. Nämäkin sohvat olivat jo entuudestaan tarjouksessa, mutta saimme silti lisäalennusta :)

Tänään sohvat sitten saapuivat kotiin! Täytyy sanoa, että nyt koti on verhoja ja keittiötä vaille valmis. Keittiön saamme marraskuun puolivälissä ja verhot toivottavasti ennen sitä. Joten viimeistään jouluna koti on koti <3

Shoppailua

Tänään oli shoppailupäivä. Lähdimme naapurin kanssa etsimään meille sopivia verhoja. Kiersimme muutaman paikan, valinnan varaa löytyi enkä minä tietenkään osannut päättää mitään. Totesin, että ehkä on parasta että liikkeestä tulee suunnittelija meille kotiin, ottaa mitat ja miettii yhdessä kanssani minkä tyyliset/väriset verhot meille sopii. Tavallaan tiedän perusidean mitä haluan, mutta haluan myös kuulla ammattilaisen mielipiteen.

Verhokaupista jatkoimme Elkoriin, kauppaan mistä saa lähes kaikkea. Sielläkin katseltiin verhoja, mutta saatoin löytää meille uudet sohvat! Illalla täytyy vielä käydä miehen kanssa varmistamassa ovatko ne sopivat. Toivon, että ovat sillä eilisen kiersimme sohvakauppoja löytämättä sopivia.

Kauppapäivä päättyi Stockmannin hulluille päiville, tai kuten täällä sanotaan Trakas Dienas :) Ja meininki todellakin oli hullua! Tämä oli elämäni ensimmäinen käynti hulluilla päivillä, ja voisin sanoa että ihan heti en taida mennä uudelleen ;) Ruokapuolella shoppailimme juustoja ja muita edullisia elintarvikkeita. Väkeä oli kuin pipoa!

Tässä pari kuvaa muutaman päviän takaa.

Lähiömeininkiä. Ei tosin siitä pahimmasta päästä.

Lähiökerrostalo.

Keskustasta.

Keskustan normaali "ruuhka" :)

Ensivaikutelmia

Reilu viikko elämistä ja olemista takana uudessa kotikaupungissa. Flunssa vaivaa edelleen ja on rajoittanut muutaman päivän liikkumista. Toisaalta on ollut hyväkin vain olla ja levätä, kerätä voimia.

Viikossa on saanut muodostettua jo jonkinlaisen ensivaikutelman tästä kaungista. Täytyy sanoa, että pääaääntöisesti ihmiset ovat ystävllisiä ja avulaiaita. Bussikuski oli neuvonut äidilleni missä pysäkillä jäädä pois ja kuinka kävellä meille. Parkkitalossa maksaessani parkkimaksua tungin lippua väärään masiinaan ja ystävällinen mies huuteli toisesta autosta jotain latviaksi, mutta elekielellä pärjättiin, oikea masiina löytyi kulman takaa.

Kaupassa myyjät ovat joko ystävällisiä tai ei-ystävällisiä. Ei-ystävällisillä tarkoitan sellaisia, jotka eivät puhu, eivät hymyile, eivät edes katso silmiin. Tekevät työnsä, mutta eivät anna mitään lisäarvoa asiakkaalle. Tiedän, että Suomessa tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan.

Muutamia epäkohteliaitakin ihmisiä olemme tavanneet. Muun muassa ensimmäisenä aamuna taksikuski on nielaissut pussillisen sitruunoita. Näitä tällaisia löytyy kyllä joka paikasta :)

Ruuhka on paikoin sietämätön. Kun on pienestä kaupungista kotoisin, ja viime vuodet asunut toisessa pienessä kaupungissa niin reilu puoli tuntia ruuhkassa tuntuu uskomattomalta. Eräänä aamuna vietimme 50 minuuttia autossa, matkamme pituus oli noin 8 kilometriä. Joten tarkkana saa olla mihin vuorokauden aikaan lähtee liikkeelle.

Syksy on todellakin tullut ja ilmat viilentyneet. Tällä viikolla on ollut kova ja kylmä tuuli, joka on varmaan myös osaltaan pitkittänyt flunssasta paranemista. Tässä maassa on kuulema tapana laittaa taloihin lämmöt päälle vasta myöhään syksyllä. En tiedä onko meidän talo normaali tapaus vai poikkeus, mutta onneksi meillä lämmitys toimii! Silti saa pistää pitkähihaista päälle ja villasukkia jalkaan.

Meillä on todella ihanat naapurit, joilta olemme saaneet paljon tukea ja apua. Olisin varmaan aivan pallo hukassa, ellen voisi kysyä yksinkertaisia ja tyhmiä kysymyksiä naapuriltani :) Ne ovat sellaisia pieniä, elää helpottavia asioita, jotka saa selvitettyä kyllä itsekin, mutta se vaatii hieman enemmän aikaa. Esim. missä on posti, kuinka toimia sen ja tämän asian kanssa, kuka tietää minkäkin asian, mistä kannattaa ostaa mitäkin jne.

Koti on oikeastaan tällä hetkellä niin valmis kuin mahdollista. Kaikki laatikot ovat purettu, vaatekaapit pursuavat astioita (sillä keittiössä ei ole säilytystilaa tällä hetkellä, vain pöytätaso, tiskiallas ja hellalevy) ja muut tavarat ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa. Seuraavana suurempana projektina on uuden sohvan löytäminen. Alunperin meidän piti ostaa oikea, kunnollinen vierassänky. Mutta koska jouduimme odottamaan muutaman yön omien huonekalujen saapumista teimme pikaratkaisun ja ostimme pari ilmapatjaa Jyskistä (täältä). Niillä olikin yllättävän hyvä nukkua, joten päätimme, että jätämme vierassängyn ostamatta ja hankimme sen sijaan uudet sohvat :)

Karhunpoika sairastaa

Koko syksyn meidän perhe on pysynyt terveenä. Ehkä minun ja miehen tilaan on vaikuttanut alitajuntainen stressi tulevasta muutosta, lapsesta en tiedä. Kai perhepäivähoitaja pelastaa sen verran, etteivät kaikki taudit pääse jylläämään kuten suuremmissa päiväkotiryhmissä.

Mutta nyt, kun viikko asumista ja olemista uudessa maassa on takana, sekä minä että lapsi ollaan kipeitä. Mies ei ole onneksi sairastunut, mutta on sen sijaan kuoleman väsynyt. Viikonlopun on työmatkalla, joten lepoa ei ole tiedossa. Eilen kävi nukkumaan puoli yhdeksältä ja aamulla kello herätti 5.30. Kuudelta lähdettiin lentokentälle.

Minä olin jo eilen flunssainen. Kurkkuun koskee ja on vähän vetämätön olo. Yöllä lapselle nousi kuume. No, se tietää sitä että tämä päivä maataan ja katsotaan videoita :) Illaksi olimme kyllä suunnitelleet tapaamista naapurin kanssa, mutta täytyy katsoa kuinka käy. Jos lapsen kuume laskee, niin kivahan se olisi saada leikkiseuraa.

Muutoin elämä on tämän viikon pyörinyt edelleen kauppojen, muuttolaatikoiden purkamisen ja järjestelyn ympärillä. Pikkuhiljaa alkaa tavaroiden paikat hahmottua.

Pidän tästä alueesta millä asumme todella paljon. Jaksan aina vain hämmästyä niistä eroista mitä täällä on. Vieressä saattaa olla todella hieno luksustalo ja sen toisella puolella täysin rapistunut ja ränsistynyt hökkeli. Osaa taloista peruskorjataan tällä meidänkin kadulla, mikä on tietenkin mukavaa silmälle. Oma talomme on sellainen tavallinen :)

Aivan kävelymatkan päässä on Rimi-kauppa, vähän niin kuin Siwa Suomessa, mistä saa juuri tarvittavat ostokset. Hieman eteenpäin on kahden X:n Maxima (S-market kokoinen), samassa pienessä ostoskeskuksessa on myös Jysk, apteekki, kemikaaliokauppa Drogas missä myydään pyykin- ja astian pesuaineita, wc/talouspapereita, siivousaineita, meikkeijä, kosmetiikkaa, shampoota yms, pankki, elektroniikkakauppa jne. Joten periaatteessa ei tarvitse mennä kovin etäälle saadakseen kaiken tarvitsemansa :)

Tänään kuitenkin pikainen kauppareissu hieman kauemmaksi Prismaan (täällä on kaksi Prismaa!) ja loppupäivä lepäilyä. Huomiselle ei ole suunnitelmia, ehkä jatkamme lepäämistä että jaksamme aloittaa taas uuden viikon toivottavasti terveenä.

Kotona

Vihdoinkin täällä! Alku on ollut haastava monella tavalla, mutta tiivistettynä voin sanoa, että olen hyvin väsynyt mutta erittäin onnellinen.

Mitähän tästä kaikesta osaisin kertoa? Paljon on tapahtunut kaikenlaista enkä oikein tiedä mistä aloittaisin ja miten :)

Perjantaina saavuttiin aamulla ja mentiin heti hakemaan meille varattua autoa autokaupasta. Myyjä oli mukava ja ystävällinen ja selitti meille kärsivällisesti kuinka automaattivaihteinen auto toimii. Minä hyppäsin sitten ensimmäisenä rattiin ja kaikki meni hyvin ensimmäisiin liikenevaloihin saakka. Siihen auto teki totaalisen stopin! Hätävilkut päälle ja äkkiä soittamaan automyyjälle (onneksi liike oli muutaman sadan metrin päässä!). Autoja meni ohi ja minua nolotti. Mutta pian saatiin uusi auto ja vaihettiin tavarat autosta toiseen ja matka pääsi jatkumaan.

Seuraavana määränpäänä oli kauppakeskus Spice, josta ostettiin ruokaa sekä ilmapatjat. Spice on todella iso ostoskeskus, josta löytyy pieniä erikoiskauppoja, merkkiliikkeitä ja oikeastaan mitä tahansa. Siellä on ruokakauppa Rimi sekä vieresträ löytyy iso Spice Home, jossa on huonekalu- ja sisustuskauppoja. Meidän muuton kanssa oili pieniä ongelmia, joten olimme viikonlopun ilman tavaroitamme. Olin pakannut lakanat ja pyyhkeet mukaan, peitot lainattiin naapurilta :)

Viikonloppu meni retkitunnelmissa. Syötiin leipää, juustoja, hedelmiä yms ja juotiin teetä, keratkäyttöastioista. Nukuttiin ilmapatjoilla ja ihaltiin Riian tähtitaivasta. Joka päivä ollaan käyty kaupoissa ostamassa milloin mitäkin: lamppuja, ruokaa, wc-koukkuja, mattoja, siivousvälineitä, kertakäyttöastioita yms.

Sunnuntaina ajettiin Jurmalaan, noin 20-30 km Riiasta. Käveltiin ihanalla hiekkarannalla ja ihaltiin merta. Jurmalasta löytyy yhteensä 32 kilometriä rantaa, suosittelen! Tämän jälkeen käytiin Lidossa syömässä (tästä kerron myöhemmin lisää linkkien kera).

Maanantai oli oikeia hulinapäivä! Muuttokuorma saapui, miehiä meni ja tuli, oli muuttomiestä, remonttimiestä, korjausmiestä jne. Meillä ei ole vielä keittiötä, koska se ei ole vielä valmistunut ja saapunut tänne Saksasta. Joten maanantaina saimme, onneksi, väliaikaisen keittiön (pesuallas, hellalevy ja hieman tasoa), lisäksi saimme oman jääkaapin ja astianpesukoneen toimimaan.

Tänään olen purkanut muuttolaatikoita, käynyt ajamassa yksin kaupungilla autolla, ajanut tuhat kertaa harhaan ja joutunut tekemään turhia lenkkejä. Onneksi on navigatori! Sain hankittua itselleni Latvian puhelinliittymän. Oma Suomen liittymäni ei toimi tällä hetkellä ollenkaan, joten tektiviestit eivät tule läpi :( Kävin lounaalla Suomi-netojen kanssa. He ovat muita täällä asuvia suomalaisia naisia jotka tapaavat kerran kuussa lounaan merkeissä.

Tämä tällä erää, nyt kun netti toimii niin pääsen taas aktiivisemmin päivittämään kuulumisia :)

Koti on kuitenkin ihana ja remontti on valmistunut! Ainoa mikä puuttuu on keittiö, mutta tuolla väliaikaisella keittiöllä pärjäämme siihen saakka kunnes saamme oikean :)