Arkisia kuulumisia

Viikonloppu vierähti pääasiassa nenä kiinni kirjassa :) Ostin viime viikolla eräältä suomalaiselta naiselta, joka on piakkoin muuttamassa täältä pois, pinon kirjoja. Vaikka tarkoituksenani ei ollut hyökätä suin päin näiden "uutuuksien" kimppuun, niin eilen illalla huomasin lukevani jo kolmatta ostamaani teosta. Koska täällä ei voi marssia niin vain kirjakauppaan ostamaan suomen kielistä kirjallisuutta, arvostan todella paljon sitä että ihmiset ovat valmiita jakamaan kirjojaan.

Ensin ahmaisin kevyen "hömppäpömpän", Tuija Lehtisen Ruusunnupun joka oli juuri sellaista kevyttä romantiikkaa mitä saattoi odottaakin. En ole lukenut aikoihin Lehtisen kirjoja, viimeksi varmaan joskus teini-ikäisenä kahlasin läpi Mirkat ja roskisprinssit. Mutta ymmärrän hyvin, miksi Lehtinen pitää pintansa eräänlaisena kestosuosikkina.

Seuraavat kaksi kirjaa eivät olleetkaan sitten mitään kevyitä. Kyseessä oli Torey Haydenin tositapahtumiin pohjaavat teokset Hiljaisuuden lapset sekä Aavetyttö. Molemmat kirjat olivat mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäviä. Hayden on eritysopettaja ja psykologi, joten hän on työskennellyt lasten kanssa, joilla on vakavia ongelmia. Erityisesti Aavetyttö oli pysäyttävä tarina.

Nyt mietenkin kuumeisesti, että mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Näiden hieman ahdistavienkin teosten jälkeen täytyy päästä lukemaan jotain Lehtisen kaltaista hömppää. Onneksi hyllyssä on odottamassa muutama pokkari, joista löytyy varmasti "aivot narikkaan" lukemista.

Onneksi lukemisen lomassa ehdin viikonloppuna siivoilla lapsen huonetta. Aikamoinen määrä leluja oli päässyt taas kertymään vähän niin kuin varkain kaappeihin. Osa leluista laitettiin suosiolla pois, ja tilalle otettiin uusia. Vietimme lauantaina lapsen ihka ensimmäiset kaverisynttärit paikallisessa hoplopissa :) Täytyy sanoa, että ratkaisu oli mitä mainioin kun kyseessä oli eri kieltä puhuvia lapsia. Paikalla oli ohjaaja, joka oli järjestänyt lapsille toimintaa :)

Lisäksi olen ollut iloinen kesästä, mikä on vihdoin täällä! Aurinko paistaa ja ulkona tarkenee jo t-paidassa ja capreissa. Jurmalan rannalle en ole vielä ehtinyt palvomaan aurinkoa, mutta kuuleman perusteella siellä on jo vilskettä. Tosin innokkaimmat auringon palvojat taitavat viettää talvet solariumissa, niin ruskeaa porukkaa tepastelee rannalla tähän aikaan vuodesta.

Aurinkoista viikkoa!

Ilmainen apteekki?

Onkohan Ilmas Aptiekassa kaikki ilmaista :) Hauska kuva tältä aamulta, kun jonotin ruuhkassa.

Museoiden yö

Riiassa on tänään museoiden yö eli museot ovat auki myöhään ja järjestävät erilaista ohjelmaa. Itse en ole vielä päättänyt lähdenkö tänään myöhäiselle museokierrokselle vai en. Toisaalta se olisi varmasti mielenkiintoista ja antoisaa. Täällä  Riiassa on todella paljon erilaisia museoita, joista itse olen vieraillut vain muutamissa.

Olen asettanut tälle vuodelle itselleni "museotavoitteen" eli suunnitellut missä museoissa aion vierailla tämän vuoden aikana. Listalla on vielä aika monta museota jäljellä, mutta onneksi on vielä aikaakin :)

Muotia vai ei?

En ole mikään muoti-ihminen, en todellakaan. Läheiseni tietävät, etten ole myöskään mikään shoppailuihminen. Minulla ei vaan yksinkertaisesti ole sitä sisäänrakennettua ymmärrystä siitä, mitkä vaatteet sopivat yhteen. Olen sellainen perusfarkku ihminen :)

Mutta nyt on pakko kirjoittaa muodista. Tai oikeastaan kysyä, onko tämä muotia? Tänä keväänä olen huomannut täällä Riian katukuvassa huomattavan paljon kuvioituja sukkahousuja. Yleensäkin täällä naiset käyttävät paljon enemmän hameita, kuin Suomessa. Ja nyt olen nähnyt todella monella naisella tällaiset kuviosukkahousut.

Kuva: Lou-lou boutique

Tällaisten sukkisten kanssa käytettävä hame on yleensä lyhyt, maksimissaan polveen saakka mutta yleensä vain puoleen reiteen. Jännä juttu on myös se, että hame saattaa olla hyvinkin vaalea vaikka nämä kuvioidut sukkahousut ovatkin mustat.

Kuva: Mimosette

Eli en tiedä onko tässä kyseessä maailmanlaajuinen muoti-ilmiö vai pelkästään joku riikalaisten oma villitys. Koska en seuraa muotiblogeja ja olen muutenkin aivan totaalisen ulkona muodista, niin voisiko joku asiasta enemmän tietävä kertoa lisää? Olisi mielenkiintoista tietää onko tällaista kuviosukkahousuvillitystä myös Suomessa tai muualla maailmalla?

Apteekkimuseo

Vierailin pari viikkoa sitten Riian Apteekkimuseossa erään suomalaisen naisen kanssa. Olin ylättynyt kuinka paljon siellä oli nähtävää! Lisäksi eräs työntekijä, vanhempi mies, kertoi museosta mielenkiintoisella tavalla ja esitteli paikkoja ihanan eloisasti. Erityisesti juttelu saunasta saunassa oli mielenkiintoinen. Latviassakin käytetään vastoja saunassa, tosin niitä valmistetaan muustakin kuin koivusta, kuten humalasta, tammesta, lehmuksesta. Mutta kyllä minusta paras vasta syntyy juuri koivunoksista :)

 Kyltti museon ulkopuolella.

Työskentelytila.

 Vanha apteekki.

 Hammastahnaa (zobu pasta), päivävoidetta sekä yövoidetta. On sitä ennenkin osattu miettiä mitä naiset tarvitsevat tullakseen kauniiksi :)

 Ihania pikkuruisia lokeroita, missä on säilytetty lääkkeitä.

Alkoholiin säilötty käärme. Olisimme saaneet maistaa, jos olisimme halunneet. Kieltäydyimme kohteliaasti!

Museo sijaitsee Vanhassa kaupungissa, lähellä Galerija Centris ostoskeskusta osoitteessa R. Vagnera iela 13. Pääsymaksu oli vain yhden latin! Kannattaa käydä kurkkaamassa mikäli vanhat tavarat ja lääketiede kiinnostaa.

Täällä on muuten tapana, että takit jätetään narikkaan säilytykseen esim museokäynnin ajaksi. Nämä narikat eivät ole yleensä maksullisia, vaan sisältyvät lipun hintaan. Itsestään selvää on tietenkin se, ettei takin taskuun jätetä mitään arvoesineitä!

Voitonpäivä

Tänään juhlitaan voitonpäivää. Täällä Riiassa juhlijoina on venäläinen, tai venäjän kielinen, väestö, latvialaiset eivät juhlintaan osallistu. Juhlan syy on se, että vuonna 1945 Saksa antautui liittoutuneille. Oikea päivämäärä on 8.5. mutta Neuvostoliitossa voitonpäivää on vietetty 9.5. Perinne elää edelleen, ja siksi täällä Latviassa venäläinen väestö kokoontuu joka vuosi Voitonpuistoon juhlimaan. Kuten totesin, latvialaiset eivät juhli voitonpäivää, sillä historiallisesti Latvia siirtyi Saksan vallan alta Neuvostoliiton vallan alle. Joten miksi muistella sellaista, mikä on tarkoittanut kotimaan miehitystä?

Vaikka täällä Riiassa venäläinen ja latvialainen väestö elävätkin rinta rinnan, sulassa sovussa, niin ihan kaikkea he eivät kuitenkaan tee yhdessä. Toki pinnan alla kytee, eikä kaikki ole asenteissa välttämättä niin ruusuista kun ulospäin annetaan ymmärtää. Kertoohan tästä jotain tänä keväänä järjestetty kansanäänestys venäjän kielen asemasta. Toki venäjällä pärjää hyvin kaupoissa ja ravintoloissa, ei latvialaisilla ole (yleensä) ongelma puhua venäjää. Joskus olen jopa ollut tilanteessa, missä kaupan vanhempi myyjätär ei puhunut sanaakaan englantia mutta oli erittäin helpottunut kun ystäväni puhui venäjää :) Nuorempi väestö ei tosin enää puhu venäjää, sillä itsenäistymisen jälkeen pakko-venäjä poistui kouluista ja tilalle tuli ymmärrettävästi pelkästään latvian kieli.

Kävimme viime vuonna ajamassa Voitonpuiston ohi, ja se oli todellakin täynnä ihmisiä. Kaikki toivat paikalle kukkia, jotka laskettiin muistopatsaalle. Seuraavana päivänä kävimme ottamassa kuvia patsaasta ja kukista, joten seuraavat kuvat ovat vuoden takaisia mutta se tuskin haittaa :)

Kuten kuvista näkyy, kukkia oli aivan valtavasti! Ihmettelimme myös, kuinka nopeasti puisto oli siivottu. Edellisenä iltana se oli täynnä juhlivia ihmisiä ja seuraavana iltana jäljellä ei ollut roskan roskaa!

Voitonpuisto sijaitsee pardaugavan puolella eli eri puolella Daugava jokea kuin Vanha kaupunki. Puisto on Barinu ielan ja Uzvaras bulvariksen välissä. Talvisin samaisessa puistossa on hiihtolatu ja kesäisin siellä voi pyöräillä tai rullaluistella. En tiedä käyttävätkö sekä latvialaiset että venäläiset puistoa tasapuolisesti urheiluun, vai onko se enemmän venäläisväestön käytössä. Meidän perhettä tämä ei ole haitannut, vaan olemme käyneet puistossa muutaman kerran pyöräilemässä :)

Rundalen palatsi

Kuten jo edellisessä postauksessa mainostin, kävimme viikonloppuna Rundalen linnassa, vai pitäisikö sanoa palatsissa :) Tämä oli meille toinen kerta, kun vierailimme paikassa ja voi olla että tulemme käymään tuolla vielä uudestaankin. Olen kirjoittanut edellisestä käynnistä kuvien kera aikaisemminkin. Nyt kuitenkin vielä pari kuvaa eilispäivän kukkapostauksen lisäksi :)

 Yksityiskohta tanssisalista.

 Ruususalongin seinäkoriste.

Näytteillä oli myös aikakauteen kuuluvia pukuja sekä asusteita.

 Neuvostoaikana eräässä huoneessa oli pelattu koripalloa...

 ... ja toisessa huoneessa oli ollut voimistelusali.

Palatsi on restauroitu kauniiksi niin sisältä kuin ulkoa.

En ole koskaan käynyt Versaillesin linnassa sisällä, mutta sanoisin silti Rundalen palatsia "pikku-Versaillesiksi". Mukava nähtävyys kaikenikäisille, näkemistä ja kiertämistä riittää. Kesäisin puutarhassa on pieni kahvila ja palatsin sisällä toimii ravintola.

Kukkaloistoa

Kävimme viikonloppuna Rundalen palatsissa, mistä olen kirjoittanut aikaisemminkin tänne. Turistikausi ei ollut alkanut vielä täydellä teholla, joten linnassa ja puistossa oli mukavan väljää kierrellä ja katsella. En voinut olla ottamatta kuvia puiston ihanista kukista, niiden värit piristivät päivää!

 "Purppura prinssi"

 Pidän kaksivärisistä kukista.

 Jos minulla olisi oma puutarha, haluaisin sinne juuri tällaisia kukkia, paljon!

 Nämäkin kaksiväriset tulppaanit miellyttivät silmää.

 "Day dream"

Sekoitus lähes kaikista puiston kukkalajikkeista.

Viikonlopun aikana lukaisin myös Kathryn Stockettin Piiat kirjan. Sain kirjan jo joululahjaksi, mutta sen lukeminen on vain jäänyt. Pidin teoksesta valtavasti, vaikka se ei mikään kevyen hauska ainakaan teemansa puolesta ollutkaan. Toisaalta kirjoitustyyli oli mukaansatempaavaa ja hyvää, joten vaikeat asiat tulivat ilmi hieman köykäisemmässä muodossa.

Kirja kertoo 1960-luvusta, kuinka mustat naiset palvelevat valkoisia naisia Mississipin pikkukaupungissa. Näkökulmana on sekä kahden mustan apulaisen sekä yhden valkoisen naisen. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista lukea myös sellaisen valkoisen naisen näkökulmasta, kenen luona työskenteli musta apulainen.

Kuva: WSOY

Suosittelen tätä kirjaa ehdotomasti! Seuraavaksi haluan nähdä myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, traileri vaikutti ainakin lupaavalta :)

Itsenäisyyspäivä

Tänään vietetään Latvian toista itsenäisyyspäivää. Juhlinta ei ole niin railakasta kuin marraskuussa, sillä tätä itsenäisyyspäivää ei koeta niin tärkeäksi. Joillekin tämä on vain yksi ylimääräinen vapaapäivä, eikä tänään yleensä järjestetä isoja ilotulituksia tms.

Tämä itsenäisyyspäivä on julistautuminen itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Luulen, että latvialaiset haluavat muistaa marraskuussa juhlittavan ensimmäisen itsenäisyyspäivän "oikeana itsenäisyyspäivänä", sillä neuvostovallanaika on edelleenkin joillekin kipeä ja arka aihe. Täällä ei ole tapana jutella paikallisten kanssa menneistä, tai ainakaan neuvostoajasta, elleivät he ole tosi ystäviä. Mutta sittenkin täytyy olla varovainen sanoissaan.

Mutta joka tapauksessa: Hyvää itsenäisyyspäivää Latvia ja aurinkoista viikonloppua!

Toukokuuta!

Vapun juhlinta sujui rauhallisissa merkeissä ja simakin oli suhtkoht onnistunutta. Tosin hieman enemmän olisin kaivannut happoja, mutta ensi vuonna sitten :) Munkit tuli paistettua ja ilmapalloja puhallettua, joten siinä se vappuaatto sujuikin. Eilen kävimme suomalaisella vappubrunssilla moikkaamassa muutamia tuttuja suomalaisia ja tutustumassa uusiin.

Brunssin jälkeen kävimme puistossa ruokkimassa sorsia. Tosin tällä kertaa sorsat eivät olleet kovin nälkäisiä ja lisäksi sorsia oli vähemmän kuin aikaisemmin. Vaalea leipä kelpasi joten kuten, mutta ruisleipä ei ollenkaan.

Hyvää alkanutta toukokuuta!