Tämä on ehkä niitä kurjimpia asioita expatin (tai ulkosuomalaisen) elämässä. Kun asuu ulkomailla niin tutustuu uusiin ihmisiin ja sitten osalle heistä pitää sanoa heippa juuri kun on ehtinyt luoda hyvän suhteen. Tosin joskus olen sitten itse se, joka lähtee ja muut jäävät. Joka tapauksessa täällä ulkomailla huomaa, että tämä on paljon yleisempää ja konkreettisempaa kuin Suomen sisällä. Toki olen Suomessakin luonut suhteita, joille olen sitten joutunut sanomaan hei hei, mutta täällä kaikki on paljon epävarmempaa. Tarkoitan tällä sitä, että monen elämä ulkomailla riippuu usein puolison työtilanteesta. Osa tapaamistani tietää kuinka pitkään viipyvät maassa, osa taas ei. Joillekin taas tulee uusia suunnitelmia ja muutoksia aikaisempiin suunnitelmiin.
Lisäksi olen huomannut, että täällä tulee luotua eritavalla suhteita ihmisiin kuin Suomessa. Ulkomailla on rajallinen määrä suomalaisia tai muita kansallisuuksia edustavia expatteja joiden kanssa ollaan tekemisissä. Joissakin maissa suomalaisten määrä voi olla vain muutama, kun taas joissakin maissa on monisatapäinen suomalaisedustus. Itse olen kokenut tämän aivan valtavana rikkautena, kun olen saanut tutustua sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa en välttämättä olisi luonut Suomessa kontaktia. Kaikki he ovat ihania ihmisiä, joita tulee ikävä siinä vaiheessa kun pitää erota.
Kuva: Trattoria Del Popolo
Mutta sitten lounaaseeemme. Lounastimme Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa ravintola Del Popolossa. Kyseessä on italaialaistyylinen ravintola, missä on mukava sisustus ja suht monipuolinen ruokalista. Pizza-vaihtoehtoja oli tosin vain muutama, mutta kotitekoista pastaa löytyi useampaan makuun. Itse söin (myöhäiseksi) lounaaksi sekä kreikkalaisen salaatin että kasvispastan. Määrä oli sopiva, sillä pasta oli yllättävän pieni. Palvelu oli muutoin hyvää, mutta laskua maksaessamme tarjoilijalla tuntui olevan turhan paljon asiaa lähipöytiin järjestelemään ruokailuvälineitä. Tämä jäi hieman ärsyttämään, sillä tulkitsimme asian niin että tarjoilija kyttäsi tippiään.
Joten kiitos lounaasta E ja kiitos, että sain tutustua sinuun! Täytyy muuten sanoa, että tämä kyseinen henkilö oli ensimmäinen täällä tapaamani, joka kysyi olenko minä se henkilö, joka pitää tätä blogia :) Uskon, että muutostaan huolimatta hän seuraa Riian kuulumisia tämän blogin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti