Vuosi takana

Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.

Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)

Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.

Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)

Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.

Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!

ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.

Madara

Olen tutustunut jo kesän alussa Madaran ekokosmetiikkaan. Halusin kuitenkin testata tuotteita ensin itse, ennen kuin kirjoitan niistä tänne. Madara on latvialainen yritys, joka valmistaa ekologista kosmetiikkaa käyttämällä muun muassa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja. Tuotteet eivät myöskään sisällä kemiallisia säilöntäaineita.

Itse olen käyttänyt koko kesän Madaran sävyttävää päivävoidetta, ja olen ollut tyytyväinen. Iho on saanut sävyä ilman paksua ja ahdistavaa meikkivoidetta. Sävyjä löytyy kaksi, ja voide imeytyy nopeasti ihoon. Mukava puoli Madaran voiteissa on myös se, ettei niitä tarvitse kerralla hurjaa määrää. Omalle sekaiholleni riittää puolitoista painallusta pumppupullosta, enemmän on jo liikaa.

Kuva: Madara / sävyttävä päivävoide

Kosmetiikka valikoima ei ole kovin laaja, mutta sieltä löytyvät perusvoiteet, puhdistusaineet, shampoo, hoitoaine, deodorantti sekä selluliittivoide. Tietenkin kaikki on omasta ihotyypistä kiinni, mutta esimerkiksi käsivoide tai shampoo voi olla kiva tuliainen Latviasta. Mukavan plussan tuo myös pakkausen kierrätettävyys. Ainakin täällä Latviassa tyhjän purkin saa palauttaa Madaran myymälään, valitettavasti en tiedä toimiiko vastaavanlainen kierrättäminen Suomessa.

Madaralla on myymälöitä ympäri Riikaa, ainakin Spicen, Galerija Centrsin ja Dominan ostoskeskuksissa. Lisäksi tuotteita vcoi ostaa joistakin Kolonnan ja Biotekan myymälöistä sekä Stockmannilta.

Väärän maan vainaja

Olen dekkari-ihminen, ehdottomasti! Toki pidän myös hyvin kirjoitetusta romantiikastakin, kuten vaikkapa Diana Gabaldonin ja Kaari Utrion tuotannosta. Dekkareihin minut tutustutti pieni belgialainen salapoliisi joskus yhdeksänkymmentäluvulla. Siitä toisesta, neiti Marplesta, en oppinut koskaan pitämään. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Ilkka Remes, Matti Rönkä sekä monet muut. Tosin jokunen vuosi sitten päätin, etten lukisi enää yhtään Remestä, sillä kirjojen loput alkoivat mennä aivan älyttömiksi. Onneksi Remes on hieman petrannut tyyliään.

Tällä viikolla luin Matti Röngän Väärän maan Vainajan. Rönkä on tunnettu YLEn puoli yhdeksän uutista ja minun mielestäni vaali-illan jännitys ei ole mitään ilman hänen mukanaoloaan. Rönkä on suosikkiuutisankkurini, heti eläkkeelle jääneen Arvi Lindin jälkeen.

En muista milloin luin ensimmäisen hänen teoksistaan, vai käviköhän siinä niin että kuuntelin sen. Tykkään kuunnella äänikirjoja, joita saa kätevästi lainattua kirjastosta. Vai pitäisiköhän sanoa, että tykkäsin, sillä täällä Riiassa en ole vieraillut vielä kertaakaan kirjastossa :) Ja tuskin täältä edes löytyisi suomenkielisiä äänikirjoja. Jokatapauksessa Röngän tyyli iski minuun ja pian olin lukenut kaikki siihen mennessä ilmestyneet.

Kuva: Gummerus

Tällä kertaa luin kuitenkin Kärpän seikkailuja hieman uudesta näkökulmasta. Viktor Kärppä on suomalainen mies, joka on käynyt neuvostoliiton armeijan erikoiskoulutuksen. Kärppä tasapainoilee elämässään edelleen kahden maan välillä, vaikka haluaakin olla suomalainen. Venäjä on kuitenkin osa hänen menneisyyttään ja historiaansa. Täällä Latviassakin venäjä ja venäläisyys ovat osa jokapäiväistä elämää. Kaduilla ja toreilla kuulee venäjänkielistä puhetta ja muistoja neuvostovallasta on edelleen nähtävissä niin rakennusten kuin tapakulttuurinkin merkeissä. Venäläiset naiset erottuvat katukuvasta turkiksineen ja piikkikorkoineen. Riiassa on arviolta noin puolet väestöstä venäjää äidinkielenään puhuvia, koko maassa osuus on noin 30 %.

Pidän Viktor Kärpän hahmosta, vaikka en ehkä olekaan hänen kanssaan aina samaa mieltä asioiden laillisuudesta. Väärän maan vainaja on kuudes Kärppä-dekkari, ja toisaalta sen voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta toisaalta aiempien kirjojen lukeminen antaa lukukokemukselle enemmän syvyyttä. Tällä kertaa Kärppä törmää inkeriläistaustaiseen ruumiiseen, jonka perhe ei ole Kärpälle sukua, mutta läheinen ja hän joutuu viemään suruviestin vanhemmille. Ruumis kuitenkin katoaa, ja Kärppä joutuu tahtomattaankin selvittämään niin kuolemansyytä kuin katoamistakin. Hän ei halua kostaa, hän haluaa vain saada selville totuuden. Mutkien kautta asiat vihdoin selviävät.

Pidän Röngän tavasta kirjoittaa ja nostaa esiin huomaamatta ajankohtaisia ja arkipäiväisiä asioita. Olen samoilla linjoilla Kärpän kanssa facebookin käytöstä, vaikka hieman eri syistä. Itse ajattelen, ettei ole hyvä jättää itsestään liikaa muistoja ja ajatuksia sosiaaliseen mediaan, enkä esimerkiksi ole lisännyt omaan profiilini lapsemme kuvia. Koskaan ei voi olla varma mihin kuvat tai tiedot jonain päivänä päätyvät.

Toinen mielenkiintoinen ajatus, vaikkakin lähes sivulauseessa oli se, etteivät nykyajan nuoret osaa arvostaa onneaan. Täällä Latviassa olen nähnyt jos jonkinmoista lasta ja nuorta sekä kuullut asioita, joita en välttämättä olisi halunnut kuulla. Useimmat suomalaiset nuoret ovat onnellisessa asemassa, heillä on skootterit, mopoautot, kännykät ja tietokoneet sekä vielä vähän rahaakin. Heidän ei tarvitse elää kädestä suuhun, tehdä töitä tai murehtia tulevaisuuttaan.

Pidän kirjasta, joka saa minut nauramaan ääneen ja tämä oli sellainen. Minun on aivan pakko lainata teoksesta paria kohtaa, vaikka eivät ne varmaan yksinään ketään naurata.
"Lumi", Aleksei henkäisi kuin olisi lausunut Puškinia.
Olin autossa, parkkipaikalla odottelemassa ja samalla luin kirjaa. Kun tämä kohta tulin, purskahdin niin äänekkääseen nauruun että sain aika kummastuneita katseita viereisestä autosta, jossa istui muuten venäläisiä!
Kiittelin Setää näistä arvioista kuin uutisankkuri studiossa päivystävää dosenttia.
Nauru tekee vaan niin hyvää :)

Sen verran on vielä pakko sanoa tuosta teoksen kielestä, että poliisi Korhonen on varsin hengästyttävä hahmo. En muistanutkaan kuinka hänen runosuonensa sykkii, ja pakko tunnustaa että välillä se oli jopa ärsyttävää. Tuntui, että ilman päätä ja häntää rönsyilevä juttu sekoitti ajatukset pois varsinaisesta aiheesta, vai oliko se ehkä tarkoituskin?

Niin tai näin, pidin kirjasta ja suosittelen sitä dekkareiden ystäville. Itse asiassa ainoa asia mikä jäi hieman vaivaamaan, oli Kärpän lupaus tehdä jotain Erkin nimelle, mutta nimenmuutos jäi kuitenkin tekemättä. Lapset muistavat lupaukset ja ottavat ne tosissaan. Myös aikuiset muistavat ja tarkistavat asian seuraavan kerran kohdatessaan ;)

Hyvää syyskuuta!

Nyt se syksy on sitten virallisesti täällä! Tällä viikolla on ollut vuoroin sadetta ja aurinkoa. Lämpötila yrittää vielä kiivetä kahdenkympin tietämille, mutta turhaan. Seuraavaksi suunnataankin ajatukset talven ja joulun odotukseen.

Kävin tänään rentouttavassa meripihkahieronnassa. Meripihka (latviaksi dzintars) on Latvian niin sanotusti kansalliskivi, ja hyvin suosittu myös muissa Balttian maissa. Meripihka-korut ja -esineet ovatkin hyvä matkamuisto niin täältä Riiasta, kuin muualtakin Balttiasta. Tämä meripihkahieronta ehtiin käyttämällä meripihkapuuteria sekä meripihkakiviä. Ihana ja miellyttävä kokemus!

Ihmismieli on muuten hassu. Tiedän, että minun pitäisi laittaa kaikki liikenevä aika ja energia tällä hetkellä opintoihini. Silti esimerkiksi kaappien siivoaminen ja kaiken muun turhanpäiväisen tekeminen kiinnostaisi paljon enemmän. Onneksi tutustuin tällä viikolla Pomodoro-menetelmään, joka (toivottavasti) auttaa minua pysymään oikeassa aikataulussa! Idea on tehdä 25 min töitä, pitää viiden minuutin tauko ja tehdä taas 25 min töitä. Tätä voi jatkaa niin pitkään kuin itse haluaa tai se omaan aikatauluun sopii.

Aurinkoisia ja kirpeitä syyskuun päiviä!

Syksyisiä ajatuksia

Taas on aika hurahtanut huomaamatta. Osin tuo aika on mennyt arkeen asennoitumiseen, sillä syksy ja opiskeluajatukset kolkuttavat taas ovella. Vaikka tänään onkin ihanan aurinkoinen ja toivottavasti lämmin päivä, niin kyllä se syksy on sieltä tulossa. Itselläni syksyn tuloon on kaksi varmaa merkkiä: ryhdyn neulomaan villasukkaa ja punaviini maistuu taas paremmalta kuin valkoviini :)

Syksyyn kuuluvat myös omenat. Sain viikonloppuna paikallisilta ystäviltämme luomutilalla kasvatettuja omppuja sekä muita tuotteita. Kassissa oli muun muassa iso purkillinen luomuhunajaa! Eilen sain lisää omppuja suomalaiselta ystävältäni, jonka takapihalla on omenoita yli omien tarpeiden. Joten taitaa olla aika tehdä kesän ensimmäinen omenapiirakka.

Viime viikolla kävimme ruokkimassa lapsen ja naapurin kanssa sorsia läheisessä puistossa. Emme tainneet olla ensimmäisiä ruokkijoita, sillä sen verran hyvin sorsat tiesivät mitä tuleman pitää. Ahneita pikkuotuksia, joille kelpasivat kuivat ja kovettuneet leivänpalat.

Tällä viikolla söin elämäni ensimmäisen kerran sushia, ja tykkäsin! En tiedä miksi en ole aikaisemmin maistanut tätä herkkua, kai olen ollut ennakkoluuloinen. Sain kuitenkin hyvät opit ruokaseuralaiseltani, ja puikotkin pysyivät kädessä. Paikkana oli eräs Gan Bei -ravintolaketjun paikoista. Olen tykästynyt tuohon Gan Beihin jo viime keväänä, sillä listalta löytyy sushin lisäksi paljon muutakin. Etenkin kana-annokset ovat olleet suosiossani. Ravintoloita löytää muun muassa Alfan ja Origon kauppakeskuksista sekä Jurmalan kävelykadulta. Hinnat ovat edulliset, joten mahansa saa täyteen pienellä summalla. Suosittelen!

Tähän samaan voisin suositella Double Coffee kahvilaketjua, jonka toimipaikkoja tuntuu löytyvät joka kulmalta. Vanhassa kaupungissa on tietääkseni ainakin kolme ketjun kahvilaa, voi olla jopa enemmänkin. Paikoista saa myös ruoka-annoksia, mutta omia suosikkejani ovat erikoiskahvit sekä muut herkut, etenkin kuvassa taempana oleva Karamelu fresca.

Kuva: Double Coffee menu

Tämmöisiä kuulumisia tällä erää, nyt nokka kohti syksyn tuoksuja sekä opintoajatuksia. Opiskeluintoa kaikille niille, jotka ovat jo aloittaneet oman koulutiensä tälle syksylle. Illalla voi sytyttää kynttilät ja viikonloppuna nauttia lasillisen sitä ihanaa punaviiniä!

Stenders

Vasta tänä kesänä tulin todella kiinnittäneeksi huomiota saippuakauppa Stendersiin, vaikka olenkin huomannut kaupan jo viime talven aikana. En vain ole kiinnittänyt siihen aikaisemmin sen suurempaa huomiota, ehkä siksi koska tuottelle ei ole ollut tarvetta. Nyt kesällä kuitenkin vierailin ensimmäistä kertaa liikkeessä kunnolla, kun etsin häälahjaa ystävilleni.

Stenders on latvlainen yritys, ja sillä on toimipisteitä ympäri maailman. Suomesta Stendersin kaupan löytää Helsingistä. Täällä Riiassa liikkietä on suurimmissa ostoskeskuksissa (Alfa, Domina, Galerija Centrs, Riga Plaza, Spice jne). Nettisivujen kautta toimii myös verkkokauppa.

Stenders myy pääasiassa saippuaa, mutta myös ihania kylpykuulia, shampoota, suihkutuotteita ja pyyhkeitä. Itse olen sisustanut vessaamme Stendersin ihanan tuoksuisella kookossaippualla ja tietenkin Stendersin saippua-alustalla. Tosin jostain syystä tässä kuvassa värit eivät pääse oikeuksiinsa.

Eilen testasin myös kylpykuulaa, kaurahiutale-hunajamaitopalloa. Pallo pudotetaan kylpyveteen, missä se poreilee ja liukenee. Lopputulos on ihanan pehmeä, miellyttävä ja rentouttava kylpy. Kylvyn jälkeen iho tuntui mukavan sileältä ja olo oli rentoutunut.

Kuva: Stenders

Täytyy tunnustaa, että olen tainnut jäädä koukkuun näihin tuotteisiin :) Kaapista löytyy vielä pari kylpypalloa sekä saippuapalaa odottamassa, että entiset saadaan kulutettua loppuun. Mielestäni nämä tuotteet sopivat hyvin niin itselle hemmotteluksi, kuin lahjaksi tai tuliaiseksi läheisille. Osa tuotteista on edullisempia täällä Latviassa, ainakin verkkokaupan hintoihin verrattuna.

Kohti syksyä?

Viime päivät ovat olleet sateisia ja tuntuu että välillä ilmassa on ollut tuulahdus tulevaa syksyä. Tänään pari ukkoskuuroa yllättivät Vanhassa kaupungissa, mutta onneksi sateenvarjo ja ostoskeskus Galerija Centrs pelastivat. No, lapsen paita kyllä kastui mutta Cubusin alennusmyynnistä löytyi kuiva paita tilalle.

Tietenkin toivon, että syksy on vielä kaukana ja saamme monta aurinkoista ja lämmintä päivää. Jotenkin elokuu vain on niin voimakkaasti syksyinen kuukausi, että on vaikea uskoa että pääsisimme vielä Jurmalan rannalle.

Huvittavinta tässä on se, että saimme ilmastointilaitteen juuri korjatuksi...

Kotiinpaluu

Olen tehnyt kesän aikana kaksi reissua Suomeen. Ihanaa on ollut nähdä ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä, käydä erilaisissa paikoissa, keskutella omalla äidinkielellä, ihastella kauppojen valikoimia ja yksinkertaisesti nauttia lomasta! Silti tuntuu, että parasta on kotiinpaluu :)

Pitkän ajomatkan jälkeen on ihanaa istahtaa hetkeksi kotiparvekkeelle, katsoa tuttua maisemaa ja huokaista. Sen jälkeen alkaakin purkaminen. Olen luonteeltani sellainen, että tavarat on mukava saada ojennukseen heti eikä vasta kolmen viikon päästä. Joten ilta venyy joka kerta kun tyhjennän laukkujen sisältöjä kaappeihin, pyykkikoriin ja joskus jopa astianpesukoneeseen. Ehkä tämä on minun oma rituaalini, tapani asettua jälleen kotiin. Mutta seuraavana aamuna on ihanaa herätä, kun kaikki tavarat ovat omilla tutuilla paikoillaan.

Koti on siis täällä Riiassa, mutta Suomi on ikuisesti kotimaa. Joten hei, hei Suomi vähäksi aikaa! Nähdään taas! Kiitos niille ihanille, joita tapasimme kesän aikana ja erityisesti kiitokset kahdelle hääparille, joiden tärkeää päivää saimme olla todistamassa. Nyt nokka kohti Riian syksyä ja uusia kokemuksia :)

Liettuassa

Kävimme heinäkuussa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna Liettuan puolella, ensin Vilnassa, sitten Kaunasissa. Molemmat reissut olivat lähinnä vapaa-ajan matkoja, kävimme tutustumassa naapurimaan nähtävyyksiin ja menoon. Täytyy sanoa, että pidin :) Molemmissa kaupungeissa oli omat hyvät ja huonot puolensa.

Vilnassa yövyimme Vanhan kaupungin laidalla olevassa hotellissa, joka oli entinen luostari. Hotelli oli mukavalla paikalla, mutta ainoa miinus oli ilmastoinnin puute. Yli kolmenkymmenen asteen lämmössä sille olisi ollut käyttöä!

Jostain syystä en tullut ottaneeksi Vilnassa paljonkaan kuvia. Tosin aikaakaan ei ollut niin paljon kun olisi pitänyt olla. Olimme lauantaina aika myöhään perillä, joten ilta meni ruokapaikkaa etsiessä. Ravintoloista oli hurjasti tarjontaa Vanhan kaupungin puolella, mutta päädyimme Vanhan kaupungin ulkopuolella olevaan pieneen paikkaan, jonka nimeä en enää valitettavasti muista.

Toisena päivänä kävimme kuitenkin Vilnan ulkopuolella, Belmontasissa. Todella kaunis paikka, missä oli ravintoloita joka lähtöön. Puisto oli todella kaunis kierrellä ja katsella.

 Vettä oli vähän jokapuolella :)

Toisena viikonloppuna kävimme Kaunasissa. Baltian kirjeenvaihtaja kirjoittaa blogissaan Kaunasista, kannattaa käydä kurkkaamassa hänen vinkkejään.

Kaunasin hotellimme sijaitsi myös Vanhassa kaupungissa. Molempina päivinä kiertelimme ja katselimme Kaunasin elämää, joka tosin näytti vaisulta ja hiljaiselta Vilnaan verrattuna. Lisäksi Kaunasin Vanha kaupunki ei mielestäni ollut aivan niin "laitettu" kuin Vilnan.

Kirkkoja löytyi kyllä joka nurkalta!

 Kaunasin linna.

Nähtävää oli vain tornissa.

Hintatasoltaan Liettua oli ehkä hieman edullisempi kuin Latvia. Lapsen kanssa matkatessa molemmat kaupungit olivat hyviä ja tuntuivat turvallisilta. Lisäksi näkemistä riitti molemmissa paikoissa.

Ajomatkat molempiin kaupunkeihin olivat mukavat, sillä samalla näimme maaseutua. Via Baltican varrella oli paljon ravintoloita (krogs, bars jne) joista sai hyvää ja edullista paikallista ruokaa. Suosittelen kokeilemaan näitä enemmin kuin kurvaamaan Hesburgerille, joka on tarjonnaltaan aivan samanlainen kuin Suomessakin.

Musta munkki

Taas yksi ravintolasuositus :) Kävin lounastamassa Melnie mūki nimisessä ravintolassa pari viikkoa sitten. Ravintola sijaitsee Vanhassa kaupungissa, ostoskeskus Galerija Centrsin takana osoitteessa Jana Seta 1.


Ruoka oli erinomaista. Ei halvimmasta päästä, ja tietenkin riippui vähän mitä söi. Itse nautin avokado-salaatin, seuralaiseni kevätkääryleitä ja lapsi ranskalaisia (varsinaisia lastenannoksia ei ollut). Juomana vettä. Summa oli jossain viidentoista latin paikkeilla (reilun parikymmentä euroa). Tietenkin lihaisemmat ateriat olisivat kustantaneet enemmän. Söimme terassille ja nautimme Riian lämmöstä. Paikka on kivan rauhallinen, joten ylimääräiset asiat eivät häirinneet keskustelua.


Ainoa miinus paikalle oli tarjoilijamme, joka oli peruslatvialaista luonteenlaatua. Täällä ei panosteta paljon ystävällisyyteen saatikka asiakaspalveluun, joten on lottovoitto jos saa ystävällistä palvelua Riiassa. Toki Vanhan kaupungin useat paikat ovat kiinnittäneet huomiotaan asiakaspalveluunsa, mutta etenkin syrjemmissä kaupoissa näkee kyllästyneitä myyjiä joita ei paljon kiinnosta mitä asiakas haluaa. Joskus jopa tuntuu, että asiakkaana häiritsen myyjän työntekoa jos vaivaan häntä kysymällä tai pyytämällä jotain :)


Niin tai näin, luulen että tulemme toisekin vierailemaan Mustassa munkissa, palvelusta huolimatta!