Ajattelin, että tänään olisi rauhallinen kotipäivä, mutta aamupäivällä soi puhelin ja erittäin hätääntynyt suomalainen mies soitti jostain Kamputseasta. Tarinansa mukaan, hän oli joutunut ryöstön uhriksi ja nyt hän tarvitsee rahaa maksaakseen hotellihuoneensa sekä maastapoistumisveron, lneto lähtisi aivan kohta ja asialla oli kiire. Mies väitti olevansa täällä Riiassa asuva lehtitoimittaja, mutta ei osannut silti mainita ketään täällä asuvaa suomalaista. Tarina ontui kuitenkin monessa kohtaa aika pahasti ja sanoin miehelle, ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä pankkiin/postiin, missä olisin siirtänyt miehelle rahaa. Summa ei ollut suuri, kuten huijari itsekin yritti vakuutella, vain 50€ ehkä maksimissaan 70€. Sanoin ettei se ole ongelma, mutta ongelma on se etten todellakaan pääse tekemään rahasiirtoa.
No, tällä kertaa huijari jäi ilman rahojaan ja minä ilmoitin hänen tietonsa eteenpäin viranomaisille. Tosin epäilen, ettei miehelle voida tehdä mitään sillä hän taitaa ihan oikeasti oleskella jossain siellä maapallon toisella puolella. Harmittavaa vain on, että huijaukset tuskin loppuvat tähän! Ymmärtääkseni kaveri on saanut huijattua viime kuussa Virossa asuvilta suomalaislta rahaa sekä harrastanut muutenkin bisneksiään jo useamman vuoden ajan. Uhreina ovat olleet niin Suomessa asuvat suomalaiset kuin ulkomaillakin asuvat ulkosuomalaiset.
Joten, jos joku miellyttävältä kuullostava mies soittaa sinulle ja kertoo vastaavanlaisen tarinansa kysy häneltä miksi hän ei soita sukulaisilleen, ystävilleen tai ota yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön. Selityksiä löytyy kyllä aivan varmasti, ja ehkäpä miehellä on ovelasti mainita joku yhteinen tuttunnekin. Älä usko häntä! Vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että lento lähtee puolentoista tunnin päästä ja rahat pitää saada heti, ja eihän se summakaan ole kovin suuri, älä usko häntä ellet sitten halua ehdottomasti auttaa huijaria! Lisäksi hän osaa todellakin vedota tunteisiin tirauttamalla muutaman epätoivoisen kyyneleenkin sopivassa kohdassa.
Mutta jos nyt jotain positiivista tästäkin episodista etsii, niin ensinnäkin huijari ei saanut rahaa ainakaan minulta ja toiseksi sain hieman jännitystä ja säpinää muutoin tylsään kotipäivään ;)
maanantai 12. joulukuuta 2011
torstai 8. joulukuuta 2011
Suomineitojen lounaalla
En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään suomineitojemme lounaista. Tänään lounastimme ihanassa 3 pavaru restoransissa eli kolmen kokin ravintolassa. Todella mukava ja suosittelemisen arvoinen paikka Vanhassa kaupungissa, Jekaba kasarmissa. Tämä kasarmi on Vanhan kaupungin pisin talo ja se on maalattu keltaiseksi. Siinä sijaitsee myös useita muita ravintoloita sekä pikku putiikkeja. Osoite on Torna iela 4, siinä osassa Vanhaa kaupunkia missä sijaitsee myös Riian linnaa. Ravintolassa ei ole ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä milloinkin on saatavilla. Erikoisuus oli voipaperiset pöytätabletit joiden päälle lorautettiin kuutta eri kastiketta ja pöytään tuotiin leipäpaloja. Tosi kiva idea!
Suominaisten kanssa oli mahtavaa höpöttää, kuten aina. Tykkään meidän välittömästä ja avoimesta ilmapiiristä. Toki harmi on, että muutama lounaalla ollut muuttaa pian pois. No, toivottavasti saamme uusia suomalaisia mukaan naurmaan ja iloitsemaan kanssamme!
Tässä viikon sisällä olenkin saanut aimo annoksen suomalaista seuraa, mikä on kyllä ollut aivan mahtavaa. Viikonloppuna oli Latvian Suomen kauppakamarin joulujuhla, missä tapasimme joukon vanhoja ja uusiakin tuttuja. Tarjolla oli ei-niin-suomalaista jouluruokaa, mikä oli oikeasti kaikin puolin pettymys sekä ohjelmaa niin perheen pienemmille kuin isommillekin. Harmi, kun tänäkään vuonna voittanut mitään arpajaisista!
Tiistaina puolestaan juhlittiin Suomen 94. itsenäisyyspäivää taas suomalaisessa seurassa Suomen suurlähetystössä Riiassa. Juhlava tilaisuus, jonka jälkeen käperryin sohvan nurkkaan tuijottamaan linnanjuhlia Yle Areenasta. Täytyypä tosin sanoa, että juhlien juontaminen oli aikamoinen pohjanoteraus yleisradion toimittajilta. Menet kerrat sekoilivat sanoissaan. Hävetti :(
Seuraavaakaan suomitapaamista ei tarvitse pitkään odotella, sillä olen buukannut itselleni useammat lounastreffit ensi viikolle! Ihanaa, kun nyt on aikaa opiskeluiden jälkeen. Tosin voi olla että tammikuussa ääni muuttuu kellossa, jos aloitan suunnittelemani kieliopinnot ;)
Suominaisten kanssa oli mahtavaa höpöttää, kuten aina. Tykkään meidän välittömästä ja avoimesta ilmapiiristä. Toki harmi on, että muutama lounaalla ollut muuttaa pian pois. No, toivottavasti saamme uusia suomalaisia mukaan naurmaan ja iloitsemaan kanssamme!
Tässä viikon sisällä olenkin saanut aimo annoksen suomalaista seuraa, mikä on kyllä ollut aivan mahtavaa. Viikonloppuna oli Latvian Suomen kauppakamarin joulujuhla, missä tapasimme joukon vanhoja ja uusiakin tuttuja. Tarjolla oli ei-niin-suomalaista jouluruokaa, mikä oli oikeasti kaikin puolin pettymys sekä ohjelmaa niin perheen pienemmille kuin isommillekin. Harmi, kun tänäkään vuonna voittanut mitään arpajaisista!
Tiistaina puolestaan juhlittiin Suomen 94. itsenäisyyspäivää taas suomalaisessa seurassa Suomen suurlähetystössä Riiassa. Juhlava tilaisuus, jonka jälkeen käperryin sohvan nurkkaan tuijottamaan linnanjuhlia Yle Areenasta. Täytyypä tosin sanoa, että juhlien juontaminen oli aikamoinen pohjanoteraus yleisradion toimittajilta. Menet kerrat sekoilivat sanoissaan. Hävetti :(
Seuraavaakaan suomitapaamista ei tarvitse pitkään odotella, sillä olen buukannut itselleni useammat lounastreffit ensi viikolle! Ihanaa, kun nyt on aikaa opiskeluiden jälkeen. Tosin voi olla että tammikuussa ääni muuttuu kellossa, jos aloitan suunnittelemani kieliopinnot ;)
torstai 1. joulukuuta 2011
Joulun odotusta
Joulun odotus on virallisesti alkanut tänään, kun joulukalenterin ensimmäinen luukku avattiin. Kävin eilen etsimässä lapselle joulukalenteria, mutta ainoa minkä löysin olis suklaakalenteri. Edes kirjakaupasta en löytänyt ihanaa kuvakalenteria, mutta toisaalta en voi syyttää kuin itseäni. Jollen olisi jättänyt asiaa viime tippaan, olisin voinut "tilata" kalenterin suomesta. Täytyy muistaa ensi vuonna!
Minusta joulu ja etenkin sen odottaminen on parasta talvessa. Tosin oikeasta talvesta ei ole täällä tietoakaan, kun mittari on jatkuvasti plussan puolella ja vettä sataa. Toista oli vuosi sitten, kun oli kunnolla lunta! Tosin monet paikalliset toivovat ettei lunta tulisi ollenkaan koko talvena, helpottaisi kummasti katujen puhtaanapitoa ja työskentelyä ;)
Tämän viikon lauantaina järjestetään Riian kansainvälisten naisten toimesta joulumyyjäiset Riian kaupungintalolla Vanhassa kaupungissa. Tuotto menee hyväntekeväisyyteen! Joten jos satut olemaan viikonloppuna Riiassa, niin tervetuloa hakemaan joulumieltä :) Suomalaiset naiset ovat leiponeet ja askarrelleet pohjoismaiden pöytään yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa.
Hyvää joulukuuta ja joulun odotusta!
Minusta joulu ja etenkin sen odottaminen on parasta talvessa. Tosin oikeasta talvesta ei ole täällä tietoakaan, kun mittari on jatkuvasti plussan puolella ja vettä sataa. Toista oli vuosi sitten, kun oli kunnolla lunta! Tosin monet paikalliset toivovat ettei lunta tulisi ollenkaan koko talvena, helpottaisi kummasti katujen puhtaanapitoa ja työskentelyä ;)
Tämän viikon lauantaina järjestetään Riian kansainvälisten naisten toimesta joulumyyjäiset Riian kaupungintalolla Vanhassa kaupungissa. Tuotto menee hyväntekeväisyyteen! Joten jos satut olemaan viikonloppuna Riiassa, niin tervetuloa hakemaan joulumieltä :) Suomalaiset naiset ovat leiponeet ja askarrelleet pohjoismaiden pöytään yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa.
Hyvää joulukuuta ja joulun odotusta!
perjantai 18. marraskuuta 2011
Itsenäisyyspäivä
Tänään on juhlittu Latvian itsenäisyyspäivää. Tulimme juuri kaupungilta, missä oli aivan mahtava ilotulitus! Harmi vaan, etteivät kuvat onnistuneet kovin hyvin.
Latvialla on kaksi itsenäisyyspäivää, joista tämä vuotta 1918 juhlistava on huomattavasti merkittävämpi. Toinen itsenäisyyspäivä, vuoden 1991, on toukokuussa. Kaupungilla on koko tämän viikonlopun mahtavia valoshow-esityksiä. Nyt illalla ihmisiä oli kerääntynyt rantatien, Krasta Ielan, varteen sekä silloille todella paljon. Yllättävää myös lapsia oli paljon liikkeellä. Muutenkin meno on suht rauhallista ja humalaisia juhlijoita ei juurikaan näkynyt.
Jatkamme vielä hetken itsenäisyyspäivän juhlintaa latvialaisten ystäviemme kanssa. Ja joulukuussa onkin sitten vuorossa koti-Suomen juhla!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Liukas aamu
Tänä aamuna pelti on kolissut ympäri Riikaa. Talvi tekee siis vääjäämättä tuloaan! Useilla autoilioilla on vielä kesärenkaat, ja kesän aikana on tietenkin ehtinyt unohtua, kuinka liukkaalla kelillä ajetaan. Radiossa varoteltiin ruuhkista ja kehoitettiin ihmisiä käyttämään julkisia tai lykkäämään kotoa lähtöä myöhemmäksi. Tämän kuulun naapuriltani, joka soitti minulle aamulla. Tosin liian myöhään tuli tuo soitto, kun istuin jo autossa matkalla määränpäähäni.
No, joillakin ei ole muuta vaihtoehtoa, kun lähteä liukastelemaan heti aamusta. Kuten sanottu, minä olin yksi heistä ja sainkin jonottaa ruuhkan mukana ja nähdä useamman ulosajon. Hurjaa meininkiä! Onneksi itselläni on jo talvirenkaat alla, mutta eipä nuo kitkat paljon pitele mustalla jäällä.
Pyörähdin aamulla Jurmalan rannalla, mistä nappasin tämän kuvan :) Ihanan raikas merentuulahdus sai hetkeksi unohtamaan liikenteen. Aurinko paistaa, ja nyt toivottavasti tietkin ovat jo sulaneet ja ruuhkat helpottaneet, että pääsen sovittuun lounastapaamiseen ajoissa.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Pitkästä, pitkästä aikaa!
Olisikohan aika jo viimeinkin päivittää tätä blogia? Luvattoman pitkä aika on vierähtänyt viime päivityksestä! Toisaalta minulla on ollut hyväksyttävä syy pitää hiljaiseloa. Olen koko syksyn ahertanut lopputyöni parissa, ja nyt olen viimeinkin saanut sen valmiiksi ja palautettua. Enää tarvitsee jännittää vain lopputulosta.
Tänään hemmottelin itseäni tuosta hyvästä työtä vierailemalla ensimmäisen kerran täällä asuessamme kampaajalla! Kuten olen joskus kertonutkin, olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta luottokampaajani hyvissä käsissä, joten kynnys mennä aivan vieraalle kampaajalle on ollut suuri. Nyt oli pakko, sillä halusin vaihtaa väriä sekä latvat kaipasivat ehdottomasti leikkaamista. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka väri menikin ehkä hieman liian tummaksi.
Lopputyön lisäksi syksy on kulunut tavanomaisen arjen merkeissä. Muutamat vieraat ovat käyneet täällä ja jonkun kerran olen ehtinyt lounaalle täällä asuvien suomalaisten kanssa. Yritän piakkoin päivittää linkkilistaa sekä lisätä tänne muutamia ravintolasuosituksia. Suomessakin pyörähdimme syysloman aikoihin ja nautimme niin mökkeilystä kuin ystävien ja sukulaisten seurasta.
Pikaisiin kuulumisiin!
ps. Kisu lehtikasassa ilahdutti eräänä syksyisenä päivänä :)
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Vuosi takana
Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.
Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)
Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.
Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)
Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!
ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.
Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)
Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.
Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)
Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!
ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Madara
Olen tutustunut jo kesän alussa Madaran ekokosmetiikkaan. Halusin kuitenkin testata tuotteita ensin itse, ennen kuin kirjoitan niistä tänne. Madara on latvialainen yritys, joka valmistaa ekologista kosmetiikkaa käyttämällä muun muassa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja. Tuotteet eivät myöskään sisällä kemiallisia säilöntäaineita.
Itse olen käyttänyt koko kesän Madaran sävyttävää päivävoidetta, ja olen ollut tyytyväinen. Iho on saanut sävyä ilman paksua ja ahdistavaa meikkivoidetta. Sävyjä löytyy kaksi, ja voide imeytyy nopeasti ihoon. Mukava puoli Madaran voiteissa on myös se, ettei niitä tarvitse kerralla hurjaa määrää. Omalle sekaiholleni riittää puolitoista painallusta pumppupullosta, enemmän on jo liikaa.
Kosmetiikka valikoima ei ole kovin laaja, mutta sieltä löytyvät perusvoiteet, puhdistusaineet, shampoo, hoitoaine, deodorantti sekä selluliittivoide. Tietenkin kaikki on omasta ihotyypistä kiinni, mutta esimerkiksi käsivoide tai shampoo voi olla kiva tuliainen Latviasta. Mukavan plussan tuo myös pakkausen kierrätettävyys. Ainakin täällä Latviassa tyhjän purkin saa palauttaa Madaran myymälään, valitettavasti en tiedä toimiiko vastaavanlainen kierrättäminen Suomessa.
Madaralla on myymälöitä ympäri Riikaa, ainakin Spicen, Galerija Centrsin ja Dominan ostoskeskuksissa. Lisäksi tuotteita vcoi ostaa joistakin Kolonnan ja Biotekan myymälöistä sekä Stockmannilta.
Itse olen käyttänyt koko kesän Madaran sävyttävää päivävoidetta, ja olen ollut tyytyväinen. Iho on saanut sävyä ilman paksua ja ahdistavaa meikkivoidetta. Sävyjä löytyy kaksi, ja voide imeytyy nopeasti ihoon. Mukava puoli Madaran voiteissa on myös se, ettei niitä tarvitse kerralla hurjaa määrää. Omalle sekaiholleni riittää puolitoista painallusta pumppupullosta, enemmän on jo liikaa.
Kuva: Madara / sävyttävä päivävoide
Kosmetiikka valikoima ei ole kovin laaja, mutta sieltä löytyvät perusvoiteet, puhdistusaineet, shampoo, hoitoaine, deodorantti sekä selluliittivoide. Tietenkin kaikki on omasta ihotyypistä kiinni, mutta esimerkiksi käsivoide tai shampoo voi olla kiva tuliainen Latviasta. Mukavan plussan tuo myös pakkausen kierrätettävyys. Ainakin täällä Latviassa tyhjän purkin saa palauttaa Madaran myymälään, valitettavasti en tiedä toimiiko vastaavanlainen kierrättäminen Suomessa.
Madaralla on myymälöitä ympäri Riikaa, ainakin Spicen, Galerija Centrsin ja Dominan ostoskeskuksissa. Lisäksi tuotteita vcoi ostaa joistakin Kolonnan ja Biotekan myymälöistä sekä Stockmannilta.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Väärän maan vainaja
Olen dekkari-ihminen, ehdottomasti! Toki pidän myös hyvin kirjoitetusta romantiikastakin, kuten vaikkapa Diana Gabaldonin ja Kaari Utrion tuotannosta. Dekkareihin minut tutustutti pieni belgialainen salapoliisi joskus yhdeksänkymmentäluvulla. Siitä toisesta, neiti Marplesta, en oppinut koskaan pitämään. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Ilkka Remes, Matti Rönkä sekä monet muut. Tosin jokunen vuosi sitten päätin, etten lukisi enää yhtään Remestä, sillä kirjojen loput alkoivat mennä aivan älyttömiksi. Onneksi Remes on hieman petrannut tyyliään.
Tällä viikolla luin Matti Röngän Väärän maan Vainajan. Rönkä on tunnettu YLEn puoli yhdeksän uutista ja minun mielestäni vaali-illan jännitys ei ole mitään ilman hänen mukanaoloaan. Rönkä on suosikkiuutisankkurini, heti eläkkeelle jääneen Arvi Lindin jälkeen.
En muista milloin luin ensimmäisen hänen teoksistaan, vai käviköhän siinä niin että kuuntelin sen. Tykkään kuunnella äänikirjoja, joita saa kätevästi lainattua kirjastosta. Vai pitäisiköhän sanoa, että tykkäsin, sillä täällä Riiassa en ole vieraillut vielä kertaakaan kirjastossa :) Ja tuskin täältä edes löytyisi suomenkielisiä äänikirjoja. Jokatapauksessa Röngän tyyli iski minuun ja pian olin lukenut kaikki siihen mennessä ilmestyneet.
Tällä kertaa luin kuitenkin Kärpän seikkailuja hieman uudesta näkökulmasta. Viktor Kärppä on suomalainen mies, joka on käynyt neuvostoliiton armeijan erikoiskoulutuksen. Kärppä tasapainoilee elämässään edelleen kahden maan välillä, vaikka haluaakin olla suomalainen. Venäjä on kuitenkin osa hänen menneisyyttään ja historiaansa. Täällä Latviassakin venäjä ja venäläisyys ovat osa jokapäiväistä elämää. Kaduilla ja toreilla kuulee venäjänkielistä puhetta ja muistoja neuvostovallasta on edelleen nähtävissä niin rakennusten kuin tapakulttuurinkin merkeissä. Venäläiset naiset erottuvat katukuvasta turkiksineen ja piikkikorkoineen. Riiassa on arviolta noin puolet väestöstä venäjää äidinkielenään puhuvia, koko maassa osuus on noin 30 %.
Pidän Viktor Kärpän hahmosta, vaikka en ehkä olekaan hänen kanssaan aina samaa mieltä asioiden laillisuudesta. Väärän maan vainaja on kuudes Kärppä-dekkari, ja toisaalta sen voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta toisaalta aiempien kirjojen lukeminen antaa lukukokemukselle enemmän syvyyttä. Tällä kertaa Kärppä törmää inkeriläistaustaiseen ruumiiseen, jonka perhe ei ole Kärpälle sukua, mutta läheinen ja hän joutuu viemään suruviestin vanhemmille. Ruumis kuitenkin katoaa, ja Kärppä joutuu tahtomattaankin selvittämään niin kuolemansyytä kuin katoamistakin. Hän ei halua kostaa, hän haluaa vain saada selville totuuden. Mutkien kautta asiat vihdoin selviävät.
Pidän Röngän tavasta kirjoittaa ja nostaa esiin huomaamatta ajankohtaisia ja arkipäiväisiä asioita. Olen samoilla linjoilla Kärpän kanssa facebookin käytöstä, vaikka hieman eri syistä. Itse ajattelen, ettei ole hyvä jättää itsestään liikaa muistoja ja ajatuksia sosiaaliseen mediaan, enkä esimerkiksi ole lisännyt omaan profiilini lapsemme kuvia. Koskaan ei voi olla varma mihin kuvat tai tiedot jonain päivänä päätyvät.
Toinen mielenkiintoinen ajatus, vaikkakin lähes sivulauseessa oli se, etteivät nykyajan nuoret osaa arvostaa onneaan. Täällä Latviassa olen nähnyt jos jonkinmoista lasta ja nuorta sekä kuullut asioita, joita en välttämättä olisi halunnut kuulla. Useimmat suomalaiset nuoret ovat onnellisessa asemassa, heillä on skootterit, mopoautot, kännykät ja tietokoneet sekä vielä vähän rahaakin. Heidän ei tarvitse elää kädestä suuhun, tehdä töitä tai murehtia tulevaisuuttaan.
Pidän kirjasta, joka saa minut nauramaan ääneen ja tämä oli sellainen. Minun on aivan pakko lainata teoksesta paria kohtaa, vaikka eivät ne varmaan yksinään ketään naurata.
"Lumi", Aleksei henkäisi kuin olisi lausunut Puškinia.
Olin autossa, parkkipaikalla odottelemassa ja samalla luin kirjaa. Kun tämä kohta tulin, purskahdin niin äänekkääseen nauruun että sain aika kummastuneita katseita viereisestä autosta, jossa istui muuten venäläisiä!
Kiittelin Setää näistä arvioista kuin uutisankkuri studiossa päivystävää dosenttia.
Nauru tekee vaan niin hyvää :)
Sen verran on vielä pakko sanoa tuosta teoksen kielestä, että poliisi Korhonen on varsin hengästyttävä hahmo. En muistanutkaan kuinka hänen runosuonensa sykkii, ja pakko tunnustaa että välillä se oli jopa ärsyttävää. Tuntui, että ilman päätä ja häntää rönsyilevä juttu sekoitti ajatukset pois varsinaisesta aiheesta, vai oliko se ehkä tarkoituskin?
Niin tai näin, pidin kirjasta ja suosittelen sitä dekkareiden ystäville. Itse asiassa ainoa asia mikä jäi hieman vaivaamaan, oli Kärpän lupaus tehdä jotain Erkin nimelle, mutta nimenmuutos jäi kuitenkin tekemättä. Lapset muistavat lupaukset ja ottavat ne tosissaan. Myös aikuiset muistavat ja tarkistavat asian seuraavan kerran kohdatessaan ;)
Tällä viikolla luin Matti Röngän Väärän maan Vainajan. Rönkä on tunnettu YLEn puoli yhdeksän uutista ja minun mielestäni vaali-illan jännitys ei ole mitään ilman hänen mukanaoloaan. Rönkä on suosikkiuutisankkurini, heti eläkkeelle jääneen Arvi Lindin jälkeen.
En muista milloin luin ensimmäisen hänen teoksistaan, vai käviköhän siinä niin että kuuntelin sen. Tykkään kuunnella äänikirjoja, joita saa kätevästi lainattua kirjastosta. Vai pitäisiköhän sanoa, että tykkäsin, sillä täällä Riiassa en ole vieraillut vielä kertaakaan kirjastossa :) Ja tuskin täältä edes löytyisi suomenkielisiä äänikirjoja. Jokatapauksessa Röngän tyyli iski minuun ja pian olin lukenut kaikki siihen mennessä ilmestyneet.
Kuva: Gummerus
Tällä kertaa luin kuitenkin Kärpän seikkailuja hieman uudesta näkökulmasta. Viktor Kärppä on suomalainen mies, joka on käynyt neuvostoliiton armeijan erikoiskoulutuksen. Kärppä tasapainoilee elämässään edelleen kahden maan välillä, vaikka haluaakin olla suomalainen. Venäjä on kuitenkin osa hänen menneisyyttään ja historiaansa. Täällä Latviassakin venäjä ja venäläisyys ovat osa jokapäiväistä elämää. Kaduilla ja toreilla kuulee venäjänkielistä puhetta ja muistoja neuvostovallasta on edelleen nähtävissä niin rakennusten kuin tapakulttuurinkin merkeissä. Venäläiset naiset erottuvat katukuvasta turkiksineen ja piikkikorkoineen. Riiassa on arviolta noin puolet väestöstä venäjää äidinkielenään puhuvia, koko maassa osuus on noin 30 %.
Pidän Viktor Kärpän hahmosta, vaikka en ehkä olekaan hänen kanssaan aina samaa mieltä asioiden laillisuudesta. Väärän maan vainaja on kuudes Kärppä-dekkari, ja toisaalta sen voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta toisaalta aiempien kirjojen lukeminen antaa lukukokemukselle enemmän syvyyttä. Tällä kertaa Kärppä törmää inkeriläistaustaiseen ruumiiseen, jonka perhe ei ole Kärpälle sukua, mutta läheinen ja hän joutuu viemään suruviestin vanhemmille. Ruumis kuitenkin katoaa, ja Kärppä joutuu tahtomattaankin selvittämään niin kuolemansyytä kuin katoamistakin. Hän ei halua kostaa, hän haluaa vain saada selville totuuden. Mutkien kautta asiat vihdoin selviävät.
Pidän Röngän tavasta kirjoittaa ja nostaa esiin huomaamatta ajankohtaisia ja arkipäiväisiä asioita. Olen samoilla linjoilla Kärpän kanssa facebookin käytöstä, vaikka hieman eri syistä. Itse ajattelen, ettei ole hyvä jättää itsestään liikaa muistoja ja ajatuksia sosiaaliseen mediaan, enkä esimerkiksi ole lisännyt omaan profiilini lapsemme kuvia. Koskaan ei voi olla varma mihin kuvat tai tiedot jonain päivänä päätyvät.
Toinen mielenkiintoinen ajatus, vaikkakin lähes sivulauseessa oli se, etteivät nykyajan nuoret osaa arvostaa onneaan. Täällä Latviassa olen nähnyt jos jonkinmoista lasta ja nuorta sekä kuullut asioita, joita en välttämättä olisi halunnut kuulla. Useimmat suomalaiset nuoret ovat onnellisessa asemassa, heillä on skootterit, mopoautot, kännykät ja tietokoneet sekä vielä vähän rahaakin. Heidän ei tarvitse elää kädestä suuhun, tehdä töitä tai murehtia tulevaisuuttaan.
Pidän kirjasta, joka saa minut nauramaan ääneen ja tämä oli sellainen. Minun on aivan pakko lainata teoksesta paria kohtaa, vaikka eivät ne varmaan yksinään ketään naurata.
"Lumi", Aleksei henkäisi kuin olisi lausunut Puškinia.
Olin autossa, parkkipaikalla odottelemassa ja samalla luin kirjaa. Kun tämä kohta tulin, purskahdin niin äänekkääseen nauruun että sain aika kummastuneita katseita viereisestä autosta, jossa istui muuten venäläisiä!
Kiittelin Setää näistä arvioista kuin uutisankkuri studiossa päivystävää dosenttia.
Nauru tekee vaan niin hyvää :)
Sen verran on vielä pakko sanoa tuosta teoksen kielestä, että poliisi Korhonen on varsin hengästyttävä hahmo. En muistanutkaan kuinka hänen runosuonensa sykkii, ja pakko tunnustaa että välillä se oli jopa ärsyttävää. Tuntui, että ilman päätä ja häntää rönsyilevä juttu sekoitti ajatukset pois varsinaisesta aiheesta, vai oliko se ehkä tarkoituskin?
Niin tai näin, pidin kirjasta ja suosittelen sitä dekkareiden ystäville. Itse asiassa ainoa asia mikä jäi hieman vaivaamaan, oli Kärpän lupaus tehdä jotain Erkin nimelle, mutta nimenmuutos jäi kuitenkin tekemättä. Lapset muistavat lupaukset ja ottavat ne tosissaan. Myös aikuiset muistavat ja tarkistavat asian seuraavan kerran kohdatessaan ;)
torstai 1. syyskuuta 2011
Hyvää syyskuuta!
Nyt se syksy on sitten virallisesti täällä! Tällä viikolla on ollut vuoroin sadetta ja aurinkoa. Lämpötila yrittää vielä kiivetä kahdenkympin tietämille, mutta turhaan. Seuraavaksi suunnataankin ajatukset talven ja joulun odotukseen.
Kävin tänään rentouttavassa meripihkahieronnassa. Meripihka (latviaksi dzintars) on Latvian niin sanotusti kansalliskivi, ja hyvin suosittu myös muissa Balttian maissa. Meripihka-korut ja -esineet ovatkin hyvä matkamuisto niin täältä Riiasta, kuin muualtakin Balttiasta. Tämä meripihkahieronta ehtiin käyttämällä meripihkapuuteria sekä meripihkakiviä. Ihana ja miellyttävä kokemus!
Ihmismieli on muuten hassu. Tiedän, että minun pitäisi laittaa kaikki liikenevä aika ja energia tällä hetkellä opintoihini. Silti esimerkiksi kaappien siivoaminen ja kaiken muun turhanpäiväisen tekeminen kiinnostaisi paljon enemmän. Onneksi tutustuin tällä viikolla Pomodoro-menetelmään, joka (toivottavasti) auttaa minua pysymään oikeassa aikataulussa! Idea on tehdä 25 min töitä, pitää viiden minuutin tauko ja tehdä taas 25 min töitä. Tätä voi jatkaa niin pitkään kuin itse haluaa tai se omaan aikatauluun sopii.
Aurinkoisia ja kirpeitä syyskuun päiviä!
Kävin tänään rentouttavassa meripihkahieronnassa. Meripihka (latviaksi dzintars) on Latvian niin sanotusti kansalliskivi, ja hyvin suosittu myös muissa Balttian maissa. Meripihka-korut ja -esineet ovatkin hyvä matkamuisto niin täältä Riiasta, kuin muualtakin Balttiasta. Tämä meripihkahieronta ehtiin käyttämällä meripihkapuuteria sekä meripihkakiviä. Ihana ja miellyttävä kokemus!
Ihmismieli on muuten hassu. Tiedän, että minun pitäisi laittaa kaikki liikenevä aika ja energia tällä hetkellä opintoihini. Silti esimerkiksi kaappien siivoaminen ja kaiken muun turhanpäiväisen tekeminen kiinnostaisi paljon enemmän. Onneksi tutustuin tällä viikolla Pomodoro-menetelmään, joka (toivottavasti) auttaa minua pysymään oikeassa aikataulussa! Idea on tehdä 25 min töitä, pitää viiden minuutin tauko ja tehdä taas 25 min töitä. Tätä voi jatkaa niin pitkään kuin itse haluaa tai se omaan aikatauluun sopii.
Aurinkoisia ja kirpeitä syyskuun päiviä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)