maanantai 29. marraskuuta 2010

Postissa

Kävin tänään postittamassa kaksi pientä pakettia Suomeen. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, ettei yhteistä kieltä postineidin kanssa ole, mutta silti yllätyin enkä todellakaan positiivisesti.

Olin kirjoittanut pakettien päälle osoitteet, kuten kuuluu tehdä. Silti kirjoitin uudet pakettikortit vaikka paketit oli Suomen postin mittapuun mukaisesti "maksikirjeitä". No, ei tämä haittaa, pääasia olisi että paketit menevät perille.

Se mikä minut yllätti oli, että postineiti muitta mutkitta avasi toisen paketin ja kurkisti sisälle. En saanut sanaa suustani, niin hämmästynyt olin. Eikä postineiti esim. elekielellä yrittänytkään kysyä voisiko hän avata pakettia. Toisen paketin jätti rauhaan. Ajattelin, että ehkä tämä on yleinen tapa täällä.

Naapurin kanssa juteltuani, selvisi ettei tämä ole mitään normaalia käytöstä. Joten mikähän lie ollut postineidin mielessä? Ehkä olin niin epämääräisen näköinen asiakas Ylen hyvä pipossani ja renttu-toppavaatteissani. Seuraavalle postireissulle siis kunnon vaatteet päälle ;)

Ei kommentteja: