Lentävä sammakko

Olen löytänyt uuden suosikkiravintolani! Paikan nimi on Lidojošā varde eli suomennettuna Lentävä sammakko. Paikka sijaitsee Elizabetes ielan ja Antonijas ielan kulmassa (os. Elizabetes iela 31a) niin sanotulla "lähetystö alueella".


Olen käynyt ravintolassa nyt kahdesti, mutta uskon että vierailuja tulee vielä monta :) Ruokalista on kattava, jopa kasvissyöjälle löytyy useita vaihtoehtoja. Hinnat ovat (minusta) kohtuulliset, kun ottaa huomioon sijainnin. Annokset olivat sopivan isoja, nälkä lähtee varmasti! Ja palvelu oli nopeaa ja mutkatonta, ainakin lounasaikaan. Näiden lisäksi myös sisustus oli mieleeni, joka puolella oli sammakoita sekä akvarioita.


Ehdottomasti suosittelen :)

Suolaa ja pakkasta!

Brr, täällä Riiassa on saatu palella viime aikoina. Pakkaslukemat ovat olleet aamuisin siinä -25 tietämissä ja päivälläkin lämpötila on ollut miinus kahdenkympin tietämillä. Onneksi tänään on hieman jo helpottanut ja uloskin on uskaltanut jo kurkistaa.

Itse en valita tuosta pakkasesta. Meidän perhe on suomalaisina tottunut kylmyyteen ja osaamme varustautua ulos kunnon talvivaatteisiin. Tosin hurjaa on nähdä paikallisia naisia hameissaan ja korkokengissään kävelemässä kadulla! Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen, että en välitä ulkonäöstäni tällä säällä vaan pistän reilusti villapöksyt jalkaan ja heitän korkkarit nurkkaan :)

Tässä talvessa on eräs negatiivinen asia ja se on katujen suolaus. Täällä ei ole samanlaista kalustoa kuin Suomessa lumien putsaamiseen, joten ongelma ratkaistaan suolalla. Sitten sitä saakin talsia sohjossa kenkänsä pilalle. En tykkää! Lisäksi suola kantautuu autoon ja eteisen lattialle. Siinä mielessä kaipaan jo kevättä ja suolattomia katuja!

Tulipa muuten hassu muisto tänään mieleen, kun pilkoin nyt illalla kiinankaalia salaatiksi. Työskentelin yli kymmenen vuotta sitten eräässä yksityisessä pikaruokaravintolassa, en siis missään Hesessä tai Mäkissä, ja pilkoin siellä kiinankaalia salaatikisi ja hampurilaisten täytteeksi. Tietenkin tein tuon omalla tyylilläni siten, että kuorin kiinankaalin päällimmäiset lehdet roskikseen kuten äiti oli kotona opettanut, loput lehdet huuhdoin ja pilkoin. Hetken päästä paikalle tuli omistajapariskunnan rouva ja ihmetteli roskiksessa olevia lehtiä. Ne olivat hänen mielestään aivan käyttökelpoisia ja poimittuaan ne muiden jätteiden joukosta, käski minun pilkkoa ne. En muista pesinkö ko. lehtiä vai en, mutta sinä päivänä en syönyt salaattia lounaaksi! Omistajan näkökulmasta asia oli tietenkin päivänselvä: säästäväinen pienyrittäjä, joka ei heitä mitään käyttökelpoista hukkaan. Oma näkökulmani oli hieman erilainen, mutta olinkin vain kesätyöntekijä... Onneksi kyseinen yritys ei ole enää toiminnassa, vaikka sieltä saikin 90-luvun parhaat hampparit!

Uuden vuoden kriisi

Tai ehkäpä tämä "kriisi" on alkanut jo viime vuoden puolella? Joka tapauksessa tähän blogiin ei ole tullut kirjoitettua, ja se on aiheuttanut minulle pienen kriisin. Olen jo monta viikkoa pohtinut mitä teen tämän blogin suhteen. Onko minulla jotain uutta ja kivaa kirjoitettavaa tänne? Mitä ylipäänsä haluan kirjoittaa? Kenelle oikein kirjoitan tätä blogia? Itselleni, Suomessa asuville ystäville ja sukulaisille, Riikaan matkaaville turisteille? Äh, ei ole helppoa, mutta toisaalta täytyykö kaikkiin kysymyksiin löytääkään vastausta?

Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin selättää tämän sisäisen kriisini. Ehkä jatkan samalla linjalla kuin aikaisemminkin, ehkä keksin jotain uutta? Aika näyttää, mutta nyt kerron joka tapauksessa vähän kuulumisia! Koska nyt eletään jo tammikuun viimeistä päivää ja edellinen päivitys oli joulukuun puolivälissä, paljon on ehtinyt tapahtua. Toisaalta taas tuntuu, että elämä kulkee omissa uomissaan eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Arki on arkea ja viikonloput perheen yhteistä aikaa.

No, joulun olimme Suomessa, mikä oli mielestäni hyvä sään kannalta. Täällä Riiassa jouluna oli ollut reilusti plusasteita ja vihreä nurmikko. Suomessa meillä oli sentään vähän lunta ja pari astetta pakkasta :) Minusta jouluun kuuluu ehdottomasti lumi, muuten joulu ei tunnu joululta. Uudeksi vuodeksi palasimme kotiin Riikaan auto täynnä joulupukin tuomisia. Olimme siis olleet kilttejä viime vuonna! Täytyy kyllä sanoa, että täällä osataan paukutella ilotulitteita paremmin kuin Suomessa! Oli mahtavaa katsoa puolenyön aikaan ikkunasta niin kaupungin ilotulitusta kuin yksityisiä ilotulituksiakin. Välillä oli jopa sellainen olo, ettei tiennyt mistä ikkunasta olisi ollut parhaat näkymät :)

Joulukuuhun kuului myös opintojen päättyminen virallisesti! Ennen joulua kävin hakemassa valmistumistodistukseni. Samalla näytin lapselle oman kouluni, mistä meillä on ollut paljon puhetta syksyn aikana. Lasta ei niinkään kiinnostanut luentosalit ja byrokratian kiemurat, vaan hän ihmetteli  että missä koulussani sijaitsee sängyt. Hieman oli hankalaa selittää nelivuotiaalle, että aikuisten koulussa ei nukuta enää päiväunia :)

Uusi vuosi aloitettiin flunssalla. Tai oikeastaan vain minä ja mies niiskutimme, lapsen vastustuskyky on näköjään parempaa luokkaa. Loppiaisena saimme ihania vieraita Suomesta, vaikka sää ei oikein suosinutkaan kaupunkiin tutustumista. Oli kylmää ja sateita, märkää ja harmaata.

Jokunen viikko sitten saatiin lunta vihdoin ja viimein! Minä kyllä kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat selkeät neljä vuodenaikaa. Muuten elämä tuntuu ihan hassulta. Tällä viikolla on myös pakkanen paukkunut, joten lisävillapaitaa on pitänyt kaivella kaapinperukoilta. Pakkasesta huolimatta parasta on ollut aurinkoiset ja kirkkaat päivät. Ei millään malta pysyä sisällä, kun ulkona paistaa ja oikein suojaisessa paikassa aurinko lämmittää ihanasti. Lisäksi päivän pituus piristää ja antaa energiaa.

Muutoin alkuvuosi on sujunut normaalein arkikuvioin. Tammikuun suomineitojen lounas syötiin Rivierassa. Ihana sisustus ja todella isot annokset! Nälkäisenä tilasin sekä salaatin että lämpimän ruoan. Onneksi molemmat olivat ns. alkupaloja, joten lautaselle ei jäänyt montaa salaatinlehteä. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin tilannut pääruokalistalta :)

Olen kaivannut muutamia täältä pois muuttaneita suomalaisia. Tosin onneksi tänne on jäänyt vielä monta ihanaa ihmistä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia! Oikeastaan vasta nyt tämä expat elämä alkaa näyttämään niitä huonoja puoliaan, mihin kuuluu juuri se että ihmiset vaihtuvat. Toki jo viime kesänä koin muutaman poismuuton, mutta kun ihmisiin ehtii tutustua kunnolla ja sitten koittaa ero, niin kyllä se vähän kirpaisee. Toki sähköposti ja puhelin on keksitty, mutta ei se ole sama asia. Itsellä elämä pyörii näissä samoissa kuvioissa, mutta lähteneillä ovat aivan uudet haasteet ja kuviot edessään. Toivotaan, että saamme tänne tämän vuoden aikana uusia suomalaisia :)

Tällä viikolla on aika jännittää Suomen presidentin vaalejakin. Tosin hieman kaukaiselta tuo politiikka tuntuu täällä. Koen olevani ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa. Suomen asioita luen netistä, mutta silti koen etteivät ne koskea minua. Latvian asioista minulla on vain pieni haisu, mitä nyt kuulen naapureilta. Mutta en seuraa aktiivisesti Latvian tilannetta tiedotusvälineistä. Tiedän, että tämä on vähän tyhmää. Pitäisihän minulla olla jonkinlainen mielikuva siitä, miten tässä maassa oikein menee. Tähän asti olen vedonnut siihen, ettei minulla ole kielitaitoa lukea latvian tai venäjän kielisiä uutisia. Oikeastaan aika noloa tunnustaa tämmöinen asia!

Joten tähän onkin hyvä päättää tällä erää. Tunnen kuitenkin voittaneeni, kun voitin itseni ja sisäisen kriisini, sekä kirjoitin tänne vihdoinkin! Kivaa alkanutta vuotta sekä huomenna alkavaa helmikuuta :)

Jännitystä kotirouvan vapaapäivään

Ajattelin, että tänään olisi rauhallinen kotipäivä, mutta aamupäivällä soi puhelin ja erittäin hätääntynyt suomalainen mies soitti jostain Kamputseasta. Tarinansa mukaan, hän oli joutunut ryöstön uhriksi ja nyt hän tarvitsee rahaa maksaakseen hotellihuoneensa sekä maastapoistumisveron, lneto lähtisi aivan kohta ja asialla oli kiire. Mies väitti olevansa täällä Riiassa asuva lehtitoimittaja, mutta ei osannut silti mainita ketään täällä asuvaa suomalaista. Tarina ontui kuitenkin monessa kohtaa aika pahasti ja sanoin miehelle, ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä pankkiin/postiin, missä olisin siirtänyt miehelle rahaa. Summa ei ollut suuri, kuten huijari itsekin yritti vakuutella, vain 50€ ehkä maksimissaan 70€. Sanoin ettei se ole ongelma, mutta ongelma on se etten todellakaan pääse tekemään rahasiirtoa.

No, tällä kertaa huijari jäi ilman rahojaan ja minä ilmoitin hänen tietonsa eteenpäin viranomaisille. Tosin epäilen, ettei miehelle voida tehdä mitään sillä hän taitaa ihan oikeasti oleskella jossain siellä maapallon toisella puolella. Harmittavaa vain on, että huijaukset tuskin loppuvat tähän! Ymmärtääkseni kaveri on saanut huijattua viime kuussa Virossa asuvilta suomalaislta rahaa sekä harrastanut muutenkin bisneksiään jo useamman vuoden ajan. Uhreina ovat olleet niin Suomessa asuvat suomalaiset kuin ulkomaillakin asuvat ulkosuomalaiset.

Joten, jos  joku miellyttävältä kuullostava mies soittaa sinulle ja kertoo vastaavanlaisen tarinansa kysy häneltä miksi hän ei soita sukulaisilleen, ystävilleen tai ota yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön. Selityksiä löytyy kyllä aivan varmasti, ja ehkäpä miehellä on ovelasti mainita joku yhteinen tuttunnekin. Älä usko häntä! Vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että lento lähtee puolentoista tunnin päästä ja rahat pitää saada heti, ja eihän se summakaan ole kovin suuri, älä usko häntä ellet sitten halua ehdottomasti auttaa huijaria! Lisäksi hän osaa todellakin vedota tunteisiin tirauttamalla muutaman epätoivoisen kyyneleenkin sopivassa kohdassa.

Mutta jos nyt jotain positiivista tästäkin episodista etsii, niin ensinnäkin huijari ei saanut rahaa ainakaan minulta ja toiseksi sain hieman jännitystä ja säpinää muutoin tylsään kotipäivään ;)

Suomineitojen lounaalla

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään suomineitojemme lounaista. Tänään lounastimme ihanassa 3 pavaru restoransissa eli kolmen kokin ravintolassa. Todella mukava ja suosittelemisen arvoinen paikka Vanhassa kaupungissa, Jekaba kasarmissa. Tämä kasarmi on Vanhan kaupungin pisin talo ja se on maalattu keltaiseksi. Siinä sijaitsee myös useita muita ravintoloita sekä pikku putiikkeja. Osoite on Torna iela 4, siinä osassa Vanhaa kaupunkia missä sijaitsee myös Riian linnaa. Ravintolassa ei ole ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä milloinkin on saatavilla. Erikoisuus oli voipaperiset pöytätabletit joiden päälle lorautettiin kuutta eri kastiketta ja pöytään tuotiin leipäpaloja. Tosi kiva idea!

Suominaisten kanssa oli mahtavaa höpöttää, kuten aina. Tykkään meidän välittömästä ja avoimesta ilmapiiristä. Toki harmi on, että muutama lounaalla ollut muuttaa pian pois. No, toivottavasti saamme uusia suomalaisia mukaan naurmaan ja iloitsemaan kanssamme!

Tässä viikon sisällä olenkin saanut aimo annoksen suomalaista seuraa, mikä on kyllä ollut aivan mahtavaa. Viikonloppuna oli Latvian Suomen kauppakamarin joulujuhla, missä tapasimme joukon vanhoja ja uusiakin tuttuja. Tarjolla oli ei-niin-suomalaista jouluruokaa, mikä oli oikeasti kaikin puolin pettymys sekä ohjelmaa niin perheen pienemmille kuin isommillekin. Harmi, kun tänäkään vuonna voittanut mitään arpajaisista!

Tiistaina puolestaan juhlittiin Suomen 94. itsenäisyyspäivää taas suomalaisessa seurassa Suomen suurlähetystössä Riiassa. Juhlava tilaisuus, jonka jälkeen käperryin sohvan nurkkaan tuijottamaan linnanjuhlia Yle Areenasta. Täytyypä tosin sanoa, että juhlien juontaminen oli aikamoinen pohjanoteraus yleisradion toimittajilta. Menet kerrat sekoilivat sanoissaan. Hävetti :(

Seuraavaakaan suomitapaamista ei tarvitse pitkään odotella, sillä olen buukannut itselleni useammat lounastreffit ensi viikolle! Ihanaa, kun nyt on aikaa opiskeluiden jälkeen. Tosin voi olla että tammikuussa ääni muuttuu kellossa, jos aloitan suunnittelemani kieliopinnot ;)

Joulun odotusta

Joulun odotus on virallisesti alkanut tänään, kun joulukalenterin ensimmäinen luukku avattiin. Kävin eilen etsimässä lapselle joulukalenteria, mutta ainoa minkä löysin olis suklaakalenteri. Edes kirjakaupasta en löytänyt ihanaa kuvakalenteria, mutta toisaalta en voi syyttää kuin itseäni. Jollen olisi jättänyt asiaa viime tippaan, olisin voinut "tilata" kalenterin suomesta. Täytyy muistaa ensi vuonna!

Minusta joulu ja etenkin sen odottaminen on parasta talvessa. Tosin oikeasta talvesta ei ole täällä tietoakaan, kun mittari on jatkuvasti plussan puolella ja vettä sataa. Toista oli vuosi sitten, kun oli kunnolla lunta! Tosin monet paikalliset toivovat ettei lunta tulisi ollenkaan koko talvena, helpottaisi kummasti katujen puhtaanapitoa ja työskentelyä ;)

Tämän viikon lauantaina järjestetään Riian kansainvälisten naisten toimesta joulumyyjäiset Riian kaupungintalolla Vanhassa kaupungissa. Tuotto menee hyväntekeväisyyteen! Joten jos satut olemaan viikonloppuna Riiassa, niin tervetuloa hakemaan joulumieltä :) Suomalaiset naiset ovat leiponeet ja askarrelleet pohjoismaiden pöytään yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa.

Hyvää joulukuuta ja joulun odotusta!

Itsenäisyyspäivä

Tänään on juhlittu Latvian itsenäisyyspäivää. Tulimme juuri kaupungilta, missä oli aivan mahtava ilotulitus! Harmi vaan, etteivät kuvat onnistuneet kovin hyvin.

Latvialla on kaksi itsenäisyyspäivää, joista tämä vuotta 1918 juhlistava on huomattavasti merkittävämpi. Toinen itsenäisyyspäivä, vuoden 1991, on toukokuussa. Kaupungilla on koko tämän viikonlopun mahtavia valoshow-esityksiä. Nyt illalla ihmisiä oli kerääntynyt rantatien, Krasta Ielan, varteen sekä silloille todella paljon. Yllättävää myös lapsia oli paljon liikkeellä. Muutenkin meno on suht rauhallista ja humalaisia juhlijoita ei juurikaan näkynyt.

Jatkamme vielä hetken itsenäisyyspäivän juhlintaa latvialaisten ystäviemme kanssa. Ja joulukuussa onkin sitten vuorossa koti-Suomen juhla!

Liukas aamu

Tänä aamuna pelti on kolissut ympäri Riikaa. Talvi tekee siis vääjäämättä tuloaan! Useilla autoilioilla on vielä kesärenkaat, ja kesän aikana on tietenkin ehtinyt unohtua, kuinka liukkaalla kelillä ajetaan. Radiossa varoteltiin ruuhkista ja kehoitettiin ihmisiä käyttämään julkisia tai lykkäämään kotoa lähtöä myöhemmäksi. Tämän kuulun naapuriltani, joka soitti minulle aamulla. Tosin liian myöhään tuli tuo soitto, kun istuin jo autossa matkalla määränpäähäni.

No, joillakin ei ole muuta vaihtoehtoa, kun lähteä liukastelemaan heti aamusta. Kuten sanottu, minä olin yksi heistä ja sainkin jonottaa ruuhkan mukana ja nähdä useamman ulosajon. Hurjaa meininkiä! Onneksi itselläni on jo talvirenkaat alla, mutta eipä nuo kitkat paljon pitele mustalla jäällä.

Pyörähdin aamulla Jurmalan rannalla, mistä nappasin tämän kuvan :) Ihanan raikas merentuulahdus sai hetkeksi unohtamaan liikenteen. Aurinko paistaa, ja nyt toivottavasti tietkin ovat jo sulaneet ja ruuhkat helpottaneet, että pääsen sovittuun lounastapaamiseen ajoissa.

Pitkästä, pitkästä aikaa!

Olisikohan aika jo viimeinkin päivittää tätä blogia? Luvattoman pitkä aika on vierähtänyt viime päivityksestä! Toisaalta minulla on ollut hyväksyttävä syy pitää hiljaiseloa. Olen koko syksyn ahertanut lopputyöni parissa, ja nyt olen viimeinkin saanut sen valmiiksi ja palautettua. Enää tarvitsee jännittää vain lopputulosta.

Tänään hemmottelin itseäni tuosta hyvästä työtä vierailemalla ensimmäisen kerran täällä asuessamme kampaajalla! Kuten olen joskus kertonutkin, olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta luottokampaajani hyvissä käsissä, joten kynnys mennä aivan vieraalle kampaajalle on ollut suuri. Nyt oli pakko, sillä halusin vaihtaa väriä sekä latvat kaipasivat ehdottomasti leikkaamista. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka väri menikin ehkä hieman liian tummaksi.

Lopputyön lisäksi syksy on kulunut tavanomaisen arjen merkeissä. Muutamat vieraat ovat käyneet täällä ja jonkun kerran olen ehtinyt lounaalle täällä asuvien suomalaisten kanssa. Yritän piakkoin päivittää linkkilistaa sekä lisätä tänne muutamia ravintolasuosituksia. Suomessakin pyörähdimme syysloman aikoihin ja nautimme niin mökkeilystä kuin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Pikaisiin kuulumisiin!

ps. Kisu lehtikasassa ilahdutti eräänä syksyisenä päivänä :)

Vuosi takana

Vuosi sitten muutimme tänne Riikaan. Paljon oli uutta ja ihmeellistä opittavana, mutta tuntuu että sitä on edelleenkin. Kuluneen sanonnan mukaan, koko elämä on oppimista.

Mutta mitä tästä ensimmäisestä vuodesta ulkomailla voisi sanoa? Välillä on ikävä Suomeen, mutta ei kuitenkaan sellainen älytön itku-ikävä, mistä ei pääsisi yli. Enemmänkin on ollut ikävä ihmisiä, keskustelukumppaneita, kuin asumista Suomessa. Täältä on vuodessa löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on saanut jakaa iloja ja suruja. Itse olen iloinnut siitä, että olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, toki kaikki täällä asuvat suomalaiset ovat minulle tärkeitä, sillä on ihanaa puhua omalla äidinkielellä :)

Vuodessa olen saanut valtavan määrän itseluottamusta kielitaitoni suhteen. En ole koskaan ollut mikään mestari puhumaan englantia, ja olen aina ajatellut etten edes muuta ulkomaille, mutta kuinkas sitten kävikään. Joten omalle englanninkielelle asuminen täällä on tehnyt todella hyvää. Nykyään yllätyn, kuinka luontevasti puhun kieltä, joka oli minulle kouluaikoina varsinainen peikko. Kirjoittaminen vaatii yhä harjoitusta, mutta ehkä ehdin keväällä jollekin kielikurssille.

Mitä muuta olen oppinut vuodessa? Ainakin erottamaan latvian ja venäjän kielen toisistaan edes joskus, syömään uusia ruokia, viemään kukkia tuliaiseksi, selviämään ilman valmisruokien paljoutta sekä katsomaan maailmaa avarakatseisemmin. Ehkä ainoa asia, mihin en ole tottunut, on edelleenkin ruuhka. Nautin ajaa autolla täällä, mutta ruuhkassa mateleminen ottaa edelleenkin koville ;)

Tänään ajoimme perheen kanssa erään Daugava joen sillan yli, ja totesin miehelleni että minä todella pidän tästä kaupungista. Riiasta on tullut minulle koti, tärkeä paikka. En osaa selittää miten ja miksi, mutta rakkaus tähän kaupunkiin on useamman tekijän summa. Niin pienet kuin isotkin asiat muodostavat sen kokonaisuuden, miksi viihdyn täällä niin hyvin.

Toivon, että toinen vuosi on yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin oli!

ps. Blogi on jälleen kerran viettänyt hiljaiseloa. Syy on ollut opiskelukiireet, jotka toivon mukaan helpottavat joskus marraskuun loppupuolella. Siihen asti en uskalla luvata päivityksiä kovin usein.