Terveiset Suomesta!

Kävimme viikonloppuna pikavisiitillä Suomessa. Lähinnä aika meni sukulaisia nähden, joten seuraavalla kerralla täytynee panostaa kavereidenkin näkemiseen. Kiirettä piti koko viikonlopun :)

Toisaalta oli ihanaa käydä "vanhassa kodissa", nähdä kaikki tutut maisemat ja paikat. Mutta hyvä oli tulla myös kotiin. Kaupoissa ja kaduilla tuntui lähes hassulta, kun kaikki puhuvat tuttua murretta. Tämä oli meille ensimmäinen kerta kun vierailimme muuton jälkeen oikein kunnolla ja oikeasti Suomessa.

Hassua oli, kun ihmiset kysyivät lapselta, että missä hän asuu. Vastaus oli "mummin luona". Niin, siellähän me asuttiin viikonloppu :) Kun vähän johdattelin, niin vastasi "Riiassa". Minusta tuntuu, että etenkin lapselle oli hyvä nähdä tuttuja ihmisiä ja kuulla suomea. Ja kyllä hän puhuikin kuin papupata koko viikonlopun ajan!

Lapsen puhumisesta on sanottava vielä se, että on uskomatonta että tuon ikäinen taivuttaa Riian oikein. Jos häneltä kysyy: mikä tämä paikka on, hän vastaa Riika. Jos taas kysyy, missä me asutaan, hän vastaa Riiassa :)

Olisin halunnut tuoda vaikka mitä tuliaisia kotiin. Mutta matkalaukkujen tilat ja painorajoitukset ovat rajallisia, joten mukaan pääsi vain seuraavat tuotteet. (Ja lisäksi hieman koulukirjoja.)

Kaupassa ihastelin valikoimien runsautta ja uutuuksia. Mitä kaikkia ihanuuksia siellä olikaan :) Mutta hyllyyn ne piti jättää, sillä eipä noita tuoretuotteita kannata tänne lähteä tuomaan. Täytyy nauttia niistä sitten seuraavalla reissulla.

Tällä viikolla on kaikenlaista kiirettä tiedossa, ja viikonlopuksi saan ihania vieraita Suomesta! Opiskelu on taas työllistänyt ja työllistää minua kiitettävästi, ja ne sähköpostit odottavat edelleen vastaamista. Joskus tuntuu, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi tunteja!

Kevät on täällä Riiassa pidemmällä kuin Suomessa, luonnollisesti. Ihana oli eilen ajella lentokentältä kotiin ja huomata kuinka lumet ovat todellakin sulaneet. Toki sitä lunta on vielä jäljellä, mutta paikoin näkyy jo (likaisen harmaata) maata. Tänä aamuna olin jo niin kevät fiiliksissä että laitoin ohuen kevättakin, mikä oli virhe. Ulkona oli kylmä tuuli. Joten ehkä vielä hetken aikaa täytyy käyttää talvitakkia ennen kuin voi vaihtaa keväisempään :)

Kevättä ilmassa

Viime viikonloppuna lämpötila nousi jo plus kymmeneen asteeseen, joten kevät taitaa viimeinkin tulla! Tällä viikolla on saatu myös nauttia auringosta ja plusasteista. Toki öisin lämpötila on mennyt vielä miinuksen puolelle. Lumi on myös lähtenyt sulamaan ja paikoin lumikinokset ovat jo kadonneet kokonaan. Siellä täällä myös sitkeimmät sipulikasvit yrittävät nostaa päätään.

Minun on todella vaikea sanoa, olenko kevät, kesä, syksy vai talvi ihminen. Kaikissa vuodenajoissa on hyvät ja huonot puolensa. Ehkä minä yritän nauttia kustakin vuodenajasta kerrallaan ja imeä sen tarjoamaa positiivisuutta itseeni :)

Sitten sananen autoilusta.

Täällä on autoilijoita aivan laidasta laitaan. Suurin osa noudattaa liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia, mutta sitten on niitä jotka eivät noudata. Olen oppinut täällä ajaessani ehkä enemmän, kuin kymmenen vuoden aikana Suomessa. (Mutta täytyy muistaa, etten ajanut Suomen suurkaupungeissa kuten esim. Helsingissä.)

Eilen jännitti taas kerran, kun ajelin kolmekaistaista tietä keskikaistalla. Taustapeilistä huomasin kahden auton lähestyvän aika kovaa. Itsellänikin oli reilu 90 km/h mittarissa. Viuh, nuo autot sujahtivat ohitseni molemmin puolin eikä vauhti hiljentynyt ollenkaan. Kyllä siinä hetken mietti, että vaikka itse ajaisi sääntöjen mukaan niin toisen kanssa-autoilijan tekemä kohtalokas virhe voisi koitua myös omaksi vahingoksi. Ja näitä juttuja tapahtuu joka päivä kun autoilen tuolla muiden seassa.

Turvallisia kilometrejä kaikille vähän tai paljon autoileville!

Prostituutio

En tiedä missä pumpulissa olen kuvitellut eläväni täällä, mutta tänään näin ensimmäisen prostituoidun täällä. Tietenkin tuota maailman vanhinta ammattia harjoittavia naisia, ja miksi ei miehiäkin, löytyy joka paikasta, mutta sanonsa "poissa silmistä, poissa mielestä" taitaa päteä tähän aika hyvin. En nyt lähde tarkemmin erottelemaan missä päin Riikaa nämä kyseiset ammattilaiset päivystivät, jos joku todella haluaa tuon tiedon niin eiköhän hän keksi itse keinot sen hankkimiseksi.

Joka tapauksessa, olimme tänään (tai oikeastaan lauantain) puoella aika myöhään illalla Domina ostoskeskuksessa. Kotiin päin ajellessamme ohitimme useamman kadunkulman missä nämä ammattilaiset olivat päivystämässä. Ja nyt kun oikein tarkkaan katsoin ja tiesin mitä etsin, niin tottakai ammattilaiset erottuivat muista alueella liikkuvista. Aikaisemmat ovat paikalla kuulema aamu kahdeksan aikaan, ja kuinka pitkään työpäivä jatkuukaan, en tiedä.

Toki olen aikaisemminkin nähnyt prostituoituja. Ollessani 13-vuotias olimme Venäjällä ja ihmettelin äidilleni, että kylläpä siellä on kallista kangasta, ja ovatpa naiset köyhiä, kun heillä ei ole varaa ostaa kunnon mekkoa itselleen, vaan kulkevat mihihameissa. Niin, olin aika nuori tuolloin :) Täytyy sanoa, että eivät nämä Riikalaiset ammatilaiset taida sen rikkaampia olla, sillä ei heilläkään ollut kovin pitkää hamekangasta suojanaan ;)

Japanista on kuulunut hurjia uutisia, joten paljon ajatuksia sinne suuntaan!

Kiinni jäin ;)

Tänään suomineitojen lounaalla oli muutama uusi kasvo. Eräs heistä kysyi esittelykierroksen jälkeen, että olenko minä Riikka Riiassa. Olin osannut odottaa, että jossain vaiheessa joku esittää tämän kysymyksen. Täällä on kuitenkin suhteellisen pienet piirit, ja lähes kaikki täällä asuvat suomalaiset tietävät tai tuntevat toisensa jotain kautta. Joten tervehdys teille suomineidot!

Lounastimme tänään kivassa valkosipuliravintolassa, Kiploku Krogsissa. Suosittelen eritysesti valkosipulun ystäville, sillä jopa jälkiruoassa oli valkosipulia :) Söin tuolla aivan ihanaa valkosipulilla marinoitua fetaa, nam! Ravintola on Vanhassa kaupungissa. Tiedän, että kun eräs ystäväni tulee kylään meille hän haluaa ehdottomasti käydä tuolla syömässä. Sehän vaan käy minulle, sillä olen itsekin valkosipulin suurkuluttaja.

Aurinko on hellinyt viime päiviä ja kevät tekee tuloaan. Tänään lasitetulla parvekeella on ollut yli 20 plusastetta! Ihanaa! Lumet sulavat hurjaa vauhtia. Tosin tuuli oli tänään aivan uskomaton. Kun kävelin Vanhan kaupungin katuja, välillä tuntui etten pääse eteenpäin. Ennen lounasta kävelin hieman Vanhassa kaupungissa ja nappasin muutaman kuvan.

Tuomiokirkon torni kuvattuna kapealta kujalta.

Latvian radio, sekä vasemmalla ihanan harrypotterimainen talo.

Eilen, naistenpäivänä, en saanut kukkia sillä mies oli työmatkalla Venäjällä. Edes tuliaisia en saanut, vaikka lähetin vihjailevan tekstiviestin, että Venäjällä naistenpäivä on erityisen tärkeä ;) Tänään lähetin sitten viestin, että näin lähikaupassa ihania tulppaaneja muutama päivä sitten, ja hän voisi halutessaan tuoda minulle kimpun. Saa nähdä kuinka käy!

Kiire jatkuu

Huh, mites tässä on näin päässyt käymään että en ehdi edes tänne kirjoittelemaan? Eli kiirettä on taas pitänyt tämänkin viikon. Tällä kertaa syy ei ole pelkästään opiskelussa vaan myös omissa menoissani.

Nyt viikonloppuna hyvä ystäväni oli kylässä, ja tietenkin halusin viettää kaiken ajan hänen kanssaan enkä roikkua netissä. Oli kyllä ihana viikonloppu, kierreltiin nähtävyyksiä, käytiin syömässä ja höpöteltiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, aivan kuten aina muulloinkin. Ystävän seura tekee kyllä hyvää!

Eilen näin suloisen, kuukauden ikäisen naapurimme. Voi, kun sitä on jo unohtanut miten pieniä ja suloisia vauvat ovatkaan. Miten pienet sormet hänellä olikaan!

Alkavalle viikollekin on kiireitä tiedossa monessa eri muodossa. On lounasta, kahvittelua, opiskelua sun muita suunnitelmia. Lisäksi sähköposteihin en ole ehtinyt vastaamaan pitkään, pitkään aikaan. Joten kaipa niihinkin pitäisi tarttua ennen kuin niiden lähettäjät luulevat että olen unohtanut heidät kokonaan.

Toivottavasti ensi viikolla paistaisi aurinko, joka antaisi energiaa :)

Kiireinen viikko takana

Kylläpäs aika on päässyt hurahtamaan! On tosin ollut kiireinen viikkokin :)

Opiskelut ovat vieneet valtaosan tämän viikon ajasta, jouduin tekemään tehtävän joka vaati aika paljon aikaa. Onneksi se on nyt kuitenkin palautettu ja ensi viikolla luvassa toivottavasti normaali tahti. Lisäksi aktivoiduin vuosien jälkeen käymään taas kuntosalilla. Tosin eipä tuossa käynnissä ole paljon kehumista, sillä kuntoni on surkea. Mutta jos sitä pikku hiljaa ryhtyisi nostamaan kevään aikana, tosin kesäksi on aivan turha haaveilla pääsevänsä bikini-kuntoon! En ole kyllä mikään liikunnan suurkuluttaja, mutta kai sitä jotain pitää ainakin yrittää tehdä.

Tällä viikolla kävin tapaamassa myös kansainvälisiä naisia. Mukava lounas Vanhanssa kapungissa Hotelli Neiburgsin ravontolassa. Ravintolassa tarjolla lounasta arkisin, ja á la carte menu päivittäin. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Taas tapasin uusia ihmisiä, mikä tuntuu aina mukavalta. Paikallisiin täällä on hankalaa tutustua jo senkin takia, etten puhu latviaa. Joten muihin ulkomaalaisiin, tai oikeastaan expatteihin, on helpompi tutustua. Lisäksi expattien kanssa olemme kaikki vähän niin kuin samassa veneessä. Kaikilla on samanlainen elämäntilanne, joten se helpottaa myös tutustumista.

Tänään kävimme etsimässä lapselle ja naapurin vähän vanhemmalle lapselle luistimia. Muutamassa kaupassa piti käydä ennen kuin tärppäsi. Nyt kun vielä pääsisi kokeilemaan niitä! Omat ja miehen luistemet jätimme fiksuina Suomeen, sillä eihän niitä nyt täällä olisi tarvittu. No, on siellä Suomessa paljon muutakin sellaista mille ehkä sittenkin olisi täälläkin löytynyt käyttöä. Jospa niitä toisi tänne pikkuhiljaa, sitä mukaa kun käy autolla Suomessa. Tai sitten ei.

Tälle illalle olemme sopineet naapurin kanssa illanvieton, joten nyt salaatin tekoon :) Mukava rentoutua tämän viikon päätteksi hyvässä seurassa.

Luonnontieteellisessä museossa

Kävimme tänään koko perheen voimin tutustumassa Latvian luonnontieteelliseen museoon. Mielenkiintoinen paikka, missä sai viidessä kerroksessa tutustua täytettyihin eläimiin, ötököihin, dinosauruksiin sekä kasveihin. Kiva paikka etenkin lapsille, sillä nippeleitä ja nappeleita löytyi paineltavaksi.

 Täytettyjä eläimiä.

 Kartta, josta näkee missä päin maailmaa mitkäkin eläimet asustavat.

Kilpikonna.

Museoreissun jälkeen käytiin Vanhassa kaupungissa Pomodorossa syömässä. Edelleen kehun tämän ravintolan pizzoja, ovat todella herkkua!

Kirpeä pakkaskeli on jatkunut, tosin onneksi ei olla samoissa lukemissa kun Suomessa. Ensi viikollekin on vielä luvassa pakkasta, mutta ehkä se kevätkin sieltä joskus tulee :)

Aavikon kukka

Luin tänä aamuna loppuun Waris Dirien kirjan Aavikon kukka ja täytyy sanoa, että olin todella surullinen.

Viime kesänä hyvä ystäväni suositteli kirjaa ja hankin sen syksyllä itselleni, mutta jostain syystä se on jäänyt lukematta. Nyt kylminä pakkaspäivinä kaivoin kirjan hyllystä ja luin sen.

Kirja kertoo Waris Dirien tarinan. Hän on synytynyt Somalian aavikolla paimentolaisperheeseen ja pakenee pakkoavioliittoa 13-vuotiaana, Mogadishun kautta hän päätyy Lontooseen. Lontossa hän on enonsa perheessä "taloudenhoitajana" kunnes perhe muuttaa takaisin Somaliaan. Waris päätyy haaveammattiinsa malliksi. Aktiivisen mallinuran hän lopettaa 90-luvun lopulla, jonka jälkeen hän ryhtyy vastustamaan tärkeää asiaa: naisten ympärileikkausta.

Juuri tämä naisten ympärileikkaaminen oli asia, mikä teki minut surulliseksi. Kuinka sellaista voi tapahtua? Ympärileikkaamiseen ei kehoiteta Raamatussa eikä Koraanissa, mutta silti monet afrikkalaiset heimot ympärileikkaavat pieniä tyttöjä vedoten uskontoon. Waris oli itse 5-vuotias kun hänet ympärileikattiin ja hänen intiimialueensa ommeltiin kiinni.

Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva. Kirjaa voin kuitenkin suositella kaikista sen surullisista tapahtumista huolimatta.

Palontorjuntamuseo

Vierailimme eilen lapsen kanssa Palontorjuntamuseossa, oiva tapa viettää kylmää pakkaspäivää. Lapselle riitti katseltavaa ja ihmeteltävää vanhoissa esineissä ja etenkin paloautojen pienoismalleissa. Vaikea oli selittää, että miksi leikkiautoilta näyttävät pienoismallit on suljettu vitriinien taakse eikä niillä voi leikkiä.

Tässä kuvia museosta.

 Kelloja.

 Vanhoja palontorujunta yksikköjä.

 Eräs pienoismalli.

Paloauto.

  

 Hevoskaksikon vetämä "paloauto" tai voisiko sanoa palokiesit?

 Uudempaa mallia oleva palomiehen varustus.

 Hieman vanhempi palomiehen asu.

Letkkuja.

Hassu juttu

Sain eilen puhelun talomme eräänlaisesta talonmieheltä, vaikka täällä Latviassa talonyhtiöitä ei olekaan ja koko systeemi on muutenkin omituinen. Sivuhuomautuksena ennen varsinaista juttua kerrottakoon, että esimerkiksi monissa kerrostaloissa rappukäytävät ovat järkyttävässä kunnossa, koska kukaan ei siivoa niitä. Ei ole talonyhtiötä joka palkkaisi siivoojan, ja ketään ei kiinnosta siivota omaan piikkiin.

Mutta sitten tuohon varsinaiseen juttuun, kun "talonmies" soitti minulle ja kysyi että vetääkö meidän ikkunoista. Täällä on viime päivät ollut kunnon pakkasia (-20 astetta), joten soitto tuli kuin tilauksesta. Sanoin, että parin ikkunan kanssa on ongelmaa ja mies lupasi että työmiehet tulevat vilkaisemaan niitä parin tunnin päästä. Kello oli tuolloin suurin piirtein kaksi, ja luvatut työmiehet tulivat noin neljän ja puolen tunnin kuluttua eli noin puoli seitsemän maissa :) En ollut hämmästynyt :)

Kun miehet sitten seisoivat tuossa ovella, niin tervehdin heitä englanniksi ja kysyin samalla, että puhuteko englantia. Vastasivat päätä pudistellen, että eivät ja mutisivat jotain "ruski, ruski" eli venäjää osaisivat. Mietin mielessäni, että mitäs nyt tehdään kun pitäisi yrittää jotenkin ymmärtää toisiamme. Kunnes yksi työmiehistä totesi "voidaanhan me suomea puhua".

Luulen, että naamani oli näkemisen arvoinen enkä oikein aluksi meinannut edes uskoa mitä mies sanoi. Mutta niin he vaan puhuivat suomea, vaikka eestiläisiä alunperin olivatkin. Hommat hoitui sukkelasti, eikä ikkunoista vedä enää. Ja olin iloinen kun sain kerrankin selvittää suomeksi mikä on ongelmana ja lisäksi esittää vielä omis viisaita mielipiteitäni ;) Yleensä meillä käyneet työmiehet ovat olleet paikallisia, jotka puhuvat vain latviaa tai venäjää, ja minä en osaa kumpaakaan. Ehkä pitäisi opetella.

Sellainen ystävänpäivän illan hassutus.