Joulun odotusta

Olen jouluihminen, en mikään älytön, mutta vähän kuitenkin. Joten huomenna, kun alkaa joulukuu, alkaa myös virallisesti joulun odotus!

Täällä on ollut reippaasti pakkasta, sellaiset -10-15 astetta. Paikalliset sanovat, että tämä on epänormaalia vuodenaikaan nähden. Lisäksi paikalliset odottavat, että Daugava-joki jäätyy, sillä silloin ilman kosteus vähenee, eikä ilma tunnu enää niin kylmältä. Minulle tämä keli kelpaa hyvin, pääasia ettei ole märkää ja pimeää!

Tänään saimme verhot makuuhuoneeseen, sekä lastenhuoneeseen. Vielä puuttuu olohuoneen verhot, ja sitten voisi sanoa että koti on valmis :) Olen tyytyväinen verhoista, sillä se helpottaa elämää huomattavasti. Aamuisin, kun tulen suihkusta, käyn pyyhe päällä hakemassa vaatteet makuuhuoneesta ja kipitän takaisin kylpyhuoneeseen pukemaan. Sillä en hirveätsi viitsi esitellä itseäni naapureille, kun ulkona on pimeää ja sisällä on pakko pitää valot päällä.

Huomenna on luvassa kunnon siivouspäivä. Tuntuu, että koko asunto on edelleen täynnä rakennuspöyä remontin jäljiltä. Mitään suursiivousta en ole viitsinyt tehdä, sillä keittiön rakentamisesta on tullut pölyä, sekä verhotankojen laittamisesta.

Huomenna avataan myös joulukalenterin ensimmäinen luukku :)

Postissa

Kävin tänään postittamassa kaksi pientä pakettia Suomeen. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, ettei yhteistä kieltä postineidin kanssa ole, mutta silti yllätyin enkä todellakaan positiivisesti.

Olin kirjoittanut pakettien päälle osoitteet, kuten kuuluu tehdä. Silti kirjoitin uudet pakettikortit vaikka paketit oli Suomen postin mittapuun mukaisesti "maksikirjeitä". No, ei tämä haittaa, pääasia olisi että paketit menevät perille.

Se mikä minut yllätti oli, että postineiti muitta mutkitta avasi toisen paketin ja kurkisti sisälle. En saanut sanaa suustani, niin hämmästynyt olin. Eikä postineiti esim. elekielellä yrittänytkään kysyä voisiko hän avata pakettia. Toisen paketin jätti rauhaan. Ajattelin, että ehkä tämä on yleinen tapa täällä.

Naapurin kanssa juteltuani, selvisi ettei tämä ole mitään normaalia käytöstä. Joten mikähän lie ollut postineidin mielessä? Ehkä olin niin epämääräisen näköinen asiakas Ylen hyvä pipossani ja renttu-toppavaatteissani. Seuraavalle postireissulle siis kunnon vaatteet päälle ;)

Luminen tervehdys

Niin se aika on taas hurahtanut edellisestä postauksesta. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että paljon on tapahtunut ;)

Keittiö on vihdoin ja viimein valmis! Siihen nämä päivät on varmaan mennytkin, sillä kun keittiömies on ollut hommissa niin me yritettiin pysyä lapsen kanssa poissa jaloista. Vietettiin aikaa naapurissa, kaupoissa sekä tällä viikolla lapsi on myös käynyt "kerhossa".

Tuo "kerho" on tässä lähellä olevan koulun (AMK tai yliopistotasoinen) ylläpitämä hoitopaikka. Lähinnä se on tarkoitettu koulun oppilaiden lapsille, mutta meidän poika on saanut olla sielä vähän ylimääräisenä.

Tällä viikolla tuli myös oikea talvi eli satoi lunta joka on myös pysynyt maassa :) Voisi sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, paitsi siitä milloin sataa vettä ja on pimeää. Nyt kun maa on valkea, niin alkaa olla jo vähän joulumielikin. Ensimmäiset lahjat omalle lapselle ja kummipojalle on ostettu, glögiä on nautittu urakalla ja samoin pipareita. En muista olenko jo maininnut, mutta täältä saa Prismasta Töysäläisen pipareita! Ehdotonta herkkua sinihomejuuston tai gorgonzolan kanssa.

Tänään kävimme tutustumassa Joulu Bazariin, jonka Riian kansainväliset naiset järjestivät. Myynnissä oli vaikka mitä ihanuuksia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Liityin itsekin tällä viikolla ko. naisiin kun kävin ensimmäistä kertaa heidän lounaallaan. En tiedä kuinka aktiiviseksi jäseneksi ryhdyn, mutta toivon että ainakin kontaktiverkosto laajenee.

Pikkuhiljaa olen oppinut myös hahmottamaan kaupunkia. Osaan ajaa jo keskustaan ilman navigatoria ;) Tosin ruuhkaa vihaan edelleenkin. Tosin vielä täällä on paljon nähtävää ja opeteltavaa.

18.11. täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Kaupungilla oli usean päivän ajan hienosti valaistuja rakennuksia, sekä itse juhlapäivänä mahtava ilotulitus! Ei oltu paikanpäällä katsomassa sitä, mutta nähtiin se telkkarin kautta ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Latviallahan on muuten kaksi itsenäisyyspäivää, tämä 18.11. vuoden 1918 itsenäistymiselle sekä 4.5. vuoden 1990 itsenäistymiselle.

Ensi viikolle on luvattu todella kylmää säätä, joten onneksi meillä on kunnon suomalaiset talvitamineet :) Ehkä minäkin kunnostaudun näiden kuulumisen kanssa, kun ulkona ei tarkene olla!

Suosittelemisen arvoinen

Kävin eilen syömässä lounasta muutamien suomalaisten naisten kanss Gallerija Istaba -nimisessä paikassa. Suosittelen lämpimästi! Osoite on keskustassa, K. Barona Iela 31a.

Ravintolassa ei ole minkäälaista ruokalistaa, vaan tarjoilija kertoo mitä on milloinkin tarjolla. Eilen on ainakin katkarapuja, meriahventa ja kanaa. Valitsin kanan :)

Ensin pöytään tuotiin leipää ja neljää erilaista tahnaa (oliivi, papu ja kahta muuta en muista). Sitten tuotiin iso vadillinen salaattia, kastike oli erinomaista! Ennen pääruokaa saapuivat lisukkeet: porkkanamuhennosta, risottoa, perunapannukakkuja sekä höyrytettyjä kasviksia (kukka- ja parsakaali).

Maha tuli enemmän kuin täyteen ja ruoka oli erinomaista!

Koko lysti kustansi noin 11 latia (15,50€) per nenä sisältäen veden ja teen.

Toki meitä oli myös isompi porukka, joten en tiedä kuinka tuovat erilaisia ruokia esim. kahden hengen ruokakunnalle. Tuonne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen :)

Henkilötunnukset

Saimme tänään lapsen kanssa paikalliset henkilötunnukset. Mielenkiintoinen homma, ettenkö sanoisi. Maistraattiin piti varata ensin aika, jolloin vietiin 16-sivuinen hakemus kuvan kera. Siinä kyseltiin kaikki mahdollinen. Tälle päivälle piti varata uusi aika, jolloin haettiin A5 kokoinen paperi, missä lukee henkilötunnus, nimi ja osoite, mutta siinä ei ole kuvaa.

Maistraatin käytäntö oli mielenkiintoinen. Pitää tehdä aikavaras, silti saat mennessäsi vuoronumeron joka ohjaa sinut virkailijan luukulle. Tilassa ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Yksi pitkä pöytä, jonka toisella puolella istuivat virkailijat, toisella puolella asiakkaat. Ei edes minkäänlaisia väliseiniä.

Toisaalta tuo ei minua haitannut, sillä harva siellä varmaan ymmärsi suomea mitä puhuin lapsen kanssa, ja muutoinkin asia oli mielestäni aika yksinkertainen. Ei siinä pahemmin tarvinnut kommunikoida.

Nyt meidän täytyy vielä ilmoittaa jonnekin toiseen paikkaan osoitteemme. Se pitää tehdä kuukauden sisällä.

Viikonloppuna meillä oli paras ystäväni miehensä kanssa Suomesta kylässä. Kiertelimme kauppakeskuksia ja tutustuin itsekin uusiin kauppoihin. Mielenkiintoinen kauppa oli Krasta ielalla, Sky-kaupan yläkerrassa. Se ei ollut varsinaisesti kirpputori, mutta vaatteet olivat kuitenkin käytettyjä. Hinnat olivat 0,70 latia, 1,40 latia tai 2,80 latia (0,98€, 1,97€ tai 3,98€). Vaatteet olivat lajitetu siten, että kaikki housut olivat samassa paikassa, kaikki paidat samassa, takit, villatakit jne omissa rekeissään. Lisäksi tuotteet oli lajiteltu vielä värin mukaan. Myynnissä oli naisten-, miesten- ja lastenvaatteita sekä jonkin verran pehmoleluja. Kenkiä siellä ei ollut ollenkaan.

Vinkkinä tänne matkaaville naisille: kengät ja alusvaatteet ovat täällä edullisia! Kauppakeskuksista löytyy laaja valikoima kenkäkauppoja sekä alusvaatekauppoja. Nätä löytyy myös keskustasta Radisson Sas Blue Latvia hotellin "takaa".

Sain eilen uudet geelikynnet. Edellsiä kynsiä lyhennettiin hieman, joten koneella kirjoittaminen on helpompaa ja nopeampaa :) Täytyy sanoa, että tykkään näistä! Olen aina ollut huono pitämään huolta kynsistäni, joten nyt nämä pysyvät hyvänä, eikä minun tarvitse itse tehdä mitään. Sopii minulle :)

Keittiö alkaa olla loppusuoralla. Mies on vieläkin säätämässä jotain, mutta näyttää siltä että kaapit ovat viimein paikoillaan. Nyt odotetaan enää pöytälevyn saapumista, siihen saattaa kulua parikin viikkoa. Mutta kunhan se on paikallaan, niin pääsen viimeinkin siirtämään astiat oikeille paikoilleen.

Tänne on luvattu koko viikoksi sadetta. Odotan lunta ja pakkasta! En pidä kovista paukkupakkasista, mutta pieni pakkanen tappaisi pöpöt ilmassa. Niin pitkään kun ollaan plussan puolella flunssariski on suurempi.

Kohmeiset sormet

Oltiin viikonloppuna keskustassa eräässä lasten leikkipuistossa ja tuli mieleen Rafaelin enkeli. Sanat: lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin, kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin osuivat jotenkin, kun katsoi paikalla olleita lapsia. Kenelläkään muulla kuin meidän lapsella ja toisen suomalaisnaisen lapsella ei ollut käsineitä :(

Erityisesti tuntui pahalta katsoa sellaista puolentoista vuoden ikäistä pienokaista joka viipotti pitkin poikin puistoa avokäsin. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että omiakin käsiä paleli.

En osaa sanoa kuinka yleistä tämä on, mutta toki nämä eivät olleet ensimmäisiä lapsia jotka näin ilman käsineitä. Tai sitten ne kintaat kaivetaan kaappien pohjalta siinä vaiheessa kun lumi tulee maahan?

Tänään saapuu keittiö! Katselen tässä parasta aikaa, kun kaksi miestä kantaa laatikoita asuntoon. Iltapäivällä tulee mies asentamaan kaappeja paikoilleen. En tiedä kuinka pitkän päivän tekee, ehkä jatkaa vielä huomenna. Sitten meidän täytyy vielä odottaa viikko-kaksi, että saamme pöytätason. Se täytyy kuulema tehdä vasta sen jälkeen kun kaapit on asennettu. Pääasia kuitenkin on, että tämäkin homma etenee ja saamme keittiön :)

Löysin itselleni kaipaamani talvitakin keskustan pienestä liikkeestä. Sovitin varmaan seitsemää erilaista takkia ennen kuin löysin sopivan. Sekä minun että myyjän ilmeet olivat yhtä hymyä kun puin takin ylleni, se oli kuin minulle tehty :)

En ole todellakaan mikään shoppailufriikki ja pelkkä ajatus lähteä kiertämään vaatekauppoja ahdistaa. Joten olen iloinen, että löysin takin näin nopeasti. Toki minulla oli naapurini "oppaana" ja seurana :) Lisäksi ostin vähän vahingossa mekon, jota en ehkä koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi mutta naapurini vinkkasi, että minun kannattaisi kokeilla sitä.

Tallinnan terveiset

Aika hurahtaa siivillä! Joka päivä ajattelen, että pitää kirjoittaa tänne, mutta sitten sitä huomaa että on ilta ja liian väsynyt ajattelemaan mitään.

Tällä viikolla pöyrähdettiin pikaisesti Tallinnassa ja Helsingissä. Se oli vähän sellainen extempore reissu, kun miehellä oli työasioita Tallinnassa ja minä lähdin lapsen kanssa mukaan. Helsinkiin innostuttiin lähtemään, kun matka on lyhyt ja suht edullinen. Menimme Linda Linen aluksilla, joten matka kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Helsingissä ei ehditty tehdä paljon muuta kun käydä syömässä ja hoitamassa pari asiaa sekä ostaa vähän Juhla Mokkaa :)

Täytyy sanoa, että oli ihana palata kotiin! Kyllä tämä Riika tuntuu jo kodilta, ja niin pitää tuntuakin :) Joka päivä oppii uusia asioita, ja siitä se kiirekin kai tulee kun pitää hoitaa juttuja ja saada arkiset asiat rullaamaan.

Matka Tallinnaan oli mielenkiintoinen. Meillä on navigatori, jonka ohjeita seurasimme, mutta ehkä ei olisi kannattanut. Riiasta lähdettyä navigaattori ajelutti meitä pitkin maaseutua ennen kuin pääsimme Via Balticalle. Ja sama homma oli Tallinnan lähellä. Takaisin tullessa päätimme sitten olla seuraamatta navigatorin ohjeita, vaan seurasimme tienviittoja. No, sekään ei ollut hyvä vaihtoehto :) Joten nyt navigatoriin pitää hankkia uudet päivitykset, että uskaltaa lähteä tutustumaan kunnolla Latviaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin ostaa kunnollinen kartta.

Tallinnassa majoituimme Viru hotelilliin. Täytyy sanoa, etten ole ihan äsken hävennyt niin paljon olla suomalainen. Omassa käytöksessäni ei ole ikinä moittimista, kun taas toisten sitäkin enemmän. Tietenkin ymmärrän, että kun ollaan lomalla niin otetaan rennosti, nautitaan elämästä ja niin edelleen. Mutta jos seitsemän aikaan illalla ei käytävä riitä miesten kulkea niin ei mene hyvin. Samoin hotellin edessä keski-ikäinen mies jakoi kovasti vinkkejään siitä mistä löytyy kaupungin parhaat maksulliset naiset ja kuinka heidän kanssaan tulee toimia. Piritaa kuulema suositteli kovasti, mutta en tiedä puhuiko jostain tietystä naisesta, kaupunginosasta vai juomasta.

Virun alakerrassa on Amarillo ja ainoa mitä Amarillossa voi syödä on tietenkin Chicken Pocket ;) Tämä taitaa mennä myös listalle "mitä kaipaan Suomessa". Se vain on niin hyvää, nam!

Saattaa olla, että saamme alkavalla viikolla keittiön. Se olisi enemmän kuin mahtava juttu, sillä valitin juuri miehelle että ruokamme on ollut turhan yksitoikkoista tämän kuukauden ajan. Kun ei ole kunnollista keittiötä, ei ole myöskään mielikuvitusta, että minkälaista ruokaa voisi valmistaa. Tilat on ahtaat, eikä työskentelytilaa ole nimeksikään. Odotan vesi kielellä, että pääsen valmistamaan uunissa broileria kasvispedillä, leipomaan jotain hyvää ja siirtämään vihdoinkin kaikki astiat ja kuivaruoat pois makuuhuoneen kaapeista!

Tänään kävimme tutustumassa uuteen ostoskeskukseen, joka on avattu aivan Radisson Sas Latvia hotellin viereen. Galleria Riga oli hieno, mutta silti se ei tarjonnut minulle mitään. Luulen, että ostoskeskukseen houkutellaan turisteja sekä alueen varakkaita asukkaita. Tietenkin tuolla kannattaa käydä tutstumassa, etenkin jos majoittuu tuossa viereisessä hotellissa, mutta en suosittele sitä ensimmäiseksi shoppailupaikaksi.

Alkavalle viikolle on buukattu monta menoa, joten kiire sen kun jatkuu. Toivon myös, että sopiva arkirytmikin löytyisi vähitellen, että saisin myös kotiaskareet sujumaan. Mutta eikös sitä sanota, että hiljaa hyvä tulee...

Elokuvaa, lääkäriä ja kuumaa balsamia

Kävin torstaina katsomassa naapurini kanssa Eat Pray Love -elokuvan. Täytyy sanoa, että tykkäsin vaikka osa menikin hieman ohi puutteellisen kielitaidon vuoksi. Elokuva oli tekstitetty sekä latviaksi että venäjäksi ja välillä yritin jopa seurata noita tekstityksiä vaikka en puhu kumpaakaan kieltä.

Leffan jälkeen meninmme syömään Vanhaan kaupunkiin. Il Patio on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Lisäksi italialainen ruoka sopi hyvin elokuvan tyyliin, sillä tykkäsin erityisesti tuosta Eat -osiosta! Ravintolassa söin alkusalaatiksi mozzarellaa, tomaattia ja pestoa, pääruoaksi Quattro Formaggi -pizzan. Pizzat paistetaan kiviarinauunissa ja täytyy sanoa, että se oli todella herkullista!

Ruoan jälkeen suuntasimme pieneen kuppilaan nauttimaan paikallista "kuumaa balsamia". Täällä valmistetaan aivan omaa alkoholijuomaa, vähän niin kuin suomalaisilla on Koskenkorvansa tai Kiteen kirkkaansa :) Riian balsami on vahvaa alkoholia, jota voidaan sekoittaa erilaisiin juomiin. Me nautimme omamme tällä kertaa lämpiminä, luultavasti veteen tai mehuun sekoitettuna.

Eilen kävimme lääkärissä koko perhe. Minun ja miehen piti saada rokotteet ja lapsenkin olisi pitänyt saada omansa. Toki halusimme viedä lapsen muutoinkin lääkäriin, sillä hän on yskinyt pari viikkoa. Meidän aikuisten rokotuksessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kyseisellä lääkäriasemalla ei ollt lapselle sopivaa rokoitetta, joten meidät neuvottiin läheiselle lasten klinikalle.

Lasten klinikalla ei ollut myöskään kyseistä rokotetta, mutta pääsimme kuitenkin lääkäriin. Nuori, fiksun oloinen naislääkäri kuunteli keuhkot ja totesi, ettei sieltä kuulu mitään erikoista. Ehdotti kuitenkin, että olisi hyvä ottaa röntgenkuvat. Mies ilmoitti välittömästi, että ei! Minäkin olin hieman ihmeissäni, että miksi ne röntgenet olisi pitänyt ottaa jollei keuhkoista kuulu mitään. Vasta kotiin ajaessamme, mies kertoi että täällä on tapana lähteä pahimmasta mahdollisesta vahtoehdosta, etenkin ulkomaalaisten kohdalla. Lääkärit haluaisivat kaikki mahdolliset tutkimukset ja siirtää vastuun muualle. Lisäksi kuulin tänään, että on aivan normaalia ettei pienelle lapselle määrätä korvatulehdukseen lääkettä ennen kuin on tavattu korvaspesialisti. Ja lääkkeen lisäksi kotiin on hankittava kaiken maailman laitteita ja vempaimia, että lapsi varmasti paranee. Mutta pääasia, että meidän lapsen keuhkot kuulostivat normaalilta ja kaikki on tällä hetkellä hyvin :)

Jo ennen muuttoa mietin mitä suomalaisia asioita kaipaan. No, eilen tuli sellainen olo, että suomalaiset lääkärit ovat todellakin ammattilaisia ja potilasta ei turhaan pistetä tarpeettomiin tutkimuksiin. Tänään kaipasin toistakin asiaa, nimittäin erästä tiettyä feta-juustoa.

Eräs suosikkiruoistani on spagetti Arlan Apetina fetalla. Eikä millä tahansa fetalla, vaan sillä mikä on valmiiksi öljyssä ja mukana on valkosipulia sekä vihreitä oliiveja. Tuon öljyn mausteutus on todella onnistunut ja kun sen kaataa keitetyn spagetin sekaan, ruoka on valmis! Täällä ei myydä kyseistä fetaa, joten jouduin improvisoimaan. Ostin Arlan Apetina fetaa suolaliemessä, lisäsin itse öljyä, mausteita sekä valkosipulia, mutta ei se ollut sama. Ensinnäkin feta oli aivan erilasta. Täällä myydään hyvää, oikeanlaista fetaa, mutta tämä ei ollut sellaista. Toki ruokaa söi, mutta silti... :)

Tänään kävimme ostamassa ilmankostuttimen, sillä huoneilma on todella kuivaa. En ole varma johtuuko lapsen yskä osittain myös tästä kuvasta ilmasta? Huomenna saamme kuulla, milloin keittiömme valmistuu ja lisäksi lähipäivinä menemme verholiikkeeseen tutkimaan suunnitelmia sekä kuulemaan hinta-arvion. Joten askel kerrallaan eteenpäin!

Lunta, autoa ja uudet kynnet

Täällä satoi viime lauantaina lunta! Lähdimme juuri miehen kanssa autokauppaan, kun kesken matkan yllätti kunnon lumisade :)

Autokauppa reissu oli mielenkiintoinen. Menimme käytettyjen autojen kauppaan, missä kukaan ei puhu englantia. Lähinnä myyjät puhuvat venäjää tai latviaa. Muutenkin käytettyjen autojen kauppa on erilaista, vaikka en olekaan mikään auto-asiantuntija. Autot on ajettu isolle, aidatulle aluelle ja jossain reunalla on pikkuinen koppi mistä tehdään kauppaa. Näitä aidattuja alueita on vierivieressä Maskavas Ielalla. Autot ovat toki myös netissä, kuten nykypäivänä pitääkin olla.

Löysimme minulle sopivan auton, mutta saamme sen vasta ensi viikolla rekisteröinnin vuoksi. Kaupat syntyivät lopulta, kun mies kävi työkaverinsa kanssa hieromasa kauppoja uudelleen tämän viikon alussa.

Autokanta täällä on paljon uudempi kuin Suomessa. Toki niitä ladojakin ynnä muita vanhempiea autoja näkyy, mutta pääsääntöisesti ihmiset ajavat paremmilla autoilla kuin Suomessa. Toki pääkaupunki on aina pääkaupunki, enkä tiedä minkälaisia autoja maaseudulla on.

Tämä kuva oli matkalla autokauppaan.

Lumi tietenkin suli pois samantien. Tämä viikko on ollut sateinen, joten olemme viettäneet lapsen kanssa aikaa sisätiloissa. Tietenkin meillä on kunnolliset Rukka-sadevaatteet mukana, mutta toivumme edelleen flunssasta.

Muutoin tämä viikko on mennyt arki-rytmin etsimisessä. Kaikki tarpeellinen kaupoissa juokseminen on suoritettu, joten nyt olisi aika keskittyä olennaiseen. Lapsi oli tällä viikolla myös ensimmäisen kerran hoidossa täällä ollessaan. Löysin lastenhoitajan lähempää kun olisin ikinä uskonut :) Tässä vaiheessa hoito on satunnaista, mutta tarkoituksena on totuttaa lasta vieraaseen kieliympärisöön ennen varsinaisen hoidon alkamista ensi vuonna.

Tässä sitä oikeaa lähiömeininkiä. Tällaisia taloja on pilvin pimein eräässä osassa Riikaa. Uskon kuitenkin, että karujen seinien sisältä paljastuu lämpimiä koteja ja ystävällisiä ihmisiä.

Eräänä päivänä meillä kävi verhojen suunnittelija, joka otti ikkunoista mitat. Sovittiin, että hän ilmoittaa milloin on tehnyt suunnitelmat ja menen liikkeeseen katsomaan malleja. Jännittää, että vastaakohan hänen suunnitelmansa yhtään omaa mielikuvaani :) Yritin tietenkin selittä hänelle omaa näkemystäni, mutta suomalainen näkemys voi olla hyvin erilainen kun latvialainen.

Eilen kävin enisimmäisen kerran elämässäni ottamassa rakennekynnet. Tai en tiedä mikä niiden aivan virallinen nimi on, mutta jokatapauksessa kynsiin laitettiin tipit ja jotain ainetta, mikä kovetettiin uv-valossa. Hinta oli mielestäni enemmän kuin kohtuullinen! Varsinaisessa kauneushoitolassa kynnet maksaa noin 24 latia (~34€).

Uudet kynnet :)

Tänään lähden illalla elokuviin naapurini kanssa. Menememme katsomaan Eat Pray Love -elokuvan, jonka jälkeen menemme syömään Vanhaan kaupunkiin. Taas hämmästyin täkäläistä hintatasoa. Leffalippu maksoi 3,60 latia (5,09€), Suomessa samasta saa maksaa 10€!

Vedestä

Meidän vesijohtovesi on todella kalkkipitoista. Sen huomaa kun muutamassa päivässä hanat tulevat täyteen valkoisia kalkkilaikkuja. Riian vesijohtoverkosto on vanha ja vettä ei suositella juotavaksi, ainakaan matkaoppaiden mukaan. Putkien pinnoistaa irtoaa kaikenlaista ja lisäksi tuota kalkkia tunnutaan käyttävän reilusti. Tietenkin on paljon paikallisia, jotka käyttävät vettä normaalisti, kuten me Suomessa. Veden väri meillä on sellainen haalean vihreä, joissain osissa kaupunkia kuulema hennon sininen. Väri tulee kuulema kemikaaleista joilla vettä puhdistetaan, eikä ole vaarallista elimistölle. Värin huomaa vain jos vettä on paljon, eli meillä ammeessa.

Tällä hetkellä kannamme juomaveden ym käyttöveden kaupasta viiden litran pöntöissä. Vesi maksaa Prismassa 0,32 latia (0,45€) ja Rimissä 0,52 latia (0,73€) / viisi litraa. Vesijohtovedellä pesemme hampaat ja tietenkin peseydymme muuten. Muutoin käytämme kaikkeen ruoanlaittoon kaupan vettä. Keitettynä vesijohtovettä voisi tietenkin käyttää ruoanlaittoon, mutta nyt alkuvaiheessa olemme varovaisia, annamme elimistön ensin tottua paikalliseen bakteerikantaan.

Olen miettinyt toki muitakin vaihtoehtoja juomavedelle. Eräs olisi hankkia sellainen laite, joita näkee virastoissa yms. Hinta on suht kohtuullinen, laitteen vuokra on kuukaudessa 5€ + vesi päälle (18 litraa = 2,90 latia /4,10€). Lisäksi vesi kannetaan kotiin :)

Toinen vaihtoehto olisi hankkia jonkinlainen vedensuodatin kotiin. Näissäkin löytyy vaihtoehtoja, mutta epäilen silti poistaako filtteri kalkkia? Tai sitten filtteriä täytyy vaihtaa todella usein. Tähän asiaan täytyy perehtyä paremmin :)